Babooshka-ya-ya!

Babooshkan suosikkivaatteet osa. 1

2011-10-17T03:33:00.000-07:00

Jotkut vaatteet ovat ylitse muiden. Kuten tämä viidakkoseikkailu-mekko. Se on oikeastaan aika
ruma ja monellakin tapaa ihan järjetön, mutten luopuisi siitä mistään hinnasta.

Kattokaa nyt näitä mamman mussukoita TUI TUI.

Tää kainalossa hengaava leopardi on ehkä mun suosikki, koska se näyttää niiiin ylimieliseltä ja itseensä tyytyväiseltä. Eli vähän niin kuin minä aina, haha.

Jos elämä olisi RPG niin tästä mekosta saisi ainakin +50 agilitya ja +30 strenghtiä.

Peeäs. Olen viime aikoina ollut aivan supermielissään, koska me löydettiin uusi kämppä. Siis aivan oikeasti kämppä, joka on nätti ja tilava ja huippuhyvällä paikalla ja siis mainitsinko jo kokovartalopeilit (olen elänyt neljä pitkää vuotta ilman kokovartalopeiliä) ja astianpesukoneen. Vielä 30 päivää ennen kuin päästään muuttamaan, en kestä.

Mutta nyt tämä tyttö pistää juoksuksi, koska tämän blogin nro. 1 kovin fani jo odottaa, että tuon sille Everyday Minerals-lähetyksen. Pitää siis toimia, ettei se vaan ala ilkeäksi anonyymikommentoijaksi!

Asukuvamatriisi

2011-08-09T10:03:00.000-07:00

Ensimmäinen merkintä pitkään aikaan ja heti olen huijaamassa lukijaparkojani (toivottavasti herkät mielenne kestävät!) Selailin kameraani ja löysin sieltä sittenkin kokonaista kolme (3!) asukuvaa tältä kesältä. Tai siis kaksi noista on oikeastaan huhtikuun puolesta välistä, mutta jos tämä kesä meinaa tällä tavalla loppua heti elokuun alkuun niin suonette kai että hiukan pidennän sitä alkupäästä. (Yrittäkää olla huomioimatta sukkahousujen ja saappaiden läsnäoloa, pliiks.)

Ja ilmoitellaanpa vielä loppuun reteästi, että kaikki jälleen kerran second handia. Viimeinen asu kuvaa muuten kaikessa karmivuudessaan koko kesän vallinnutta pukeutumisfilosofiaani: Ei_Häpyä. Mitä enemmän ihoa näkyy, sen parempi. Ilman kevyttäkään häveliäisyyden tunnetta olen koko kesän käyttänyt napapaitoja ja totaalisen läpinäkyviä pitsipaitoja. Lisäksi olen yhdistänyt nämä kamppeet kunnon resuiluun. Nyt kun myöhemmin ajattelee niin ehkäpä on onni onnettomuudessa, ettei sitä kuvamateriaalia kesän ajalta ole kovinkaan paljon.

Mutta nyt oon kyllä aivan into piukassa, koska on syksy ja syksy tuo aina mukanaan kaikkea hurjan ihanaa, luonnollisestikin tärkeimpänä niistä rakkaani paluu takaisin kotiin kesätöiden äärestä. Mjuh mjuh. Mutta sen lisäksi pääsee taas opiskelemaan ja nauttimaan kaikista opiskeluelämän tuomista lieveilmiöistä, voi sienestää ja marjastaa, saa mennä tankotanssitunneille rääkättäväksi, tulee ruska ja maailma tuoksuu hyvältä... Voi voi ja meillä kaikilla on niin muu-kaa-vaa.

Kesä-ya-ya!

2011-08-08T12:25:00.000-07:00

Voitteko kuvitella, etten ole koko kesänä ottanut itsestäni yhtään kuvaa? Zero. Enpä kyllä ole ottanut oikein mistään muustakaan kuvia. Sääli. Nyt tää niinku käyttäis tätä kättä ja laittais sen tonne niskaan ja ottais siitä kiinni ja sais asioita aikaiseksi ja ehkä käyttäis sitä vapaaksi jäänyttä kättä sitten kuvien ottamiseen. Onneksi on Facebook ja kaikkien muiden ottamat kuvat, hahaa. Sori kamut, nyt ryöstöviljellään.

Kesän aikana olen käynyt kaikenlaisissa eksoottisissa paikoissa kuten Turussa (noi riemuidiootit on sitten mun siskoja),

Liverpoolissa,

Sodankylässä,

Kärsämäellä,

Haukiputaalla,

ja tietenkin patiolla.

Että semmottinen kesä. Hauskaa on vissiin ihan ollut, vaikka oishan tuota hauskanpitoa vielä enemmänkin aikatauluun mahtunut. Tai mieluiten niitä töitä (Ottakkee mut ensi kesänä töihin ihan kuka tahansa, oon osaava ja ihana!!).

Ai niin. Mulla on nykyään uusi tukka ja se näyttää tältä:

Se on kuulemma hipsteritukka, mutta minä kyllä sanon että pyhpah, eihän mulla ole edes lippuja Flow'hun.

I haz puutarhurihousut

2011-03-24T07:25:00.000-07:00

Ostin housut eli byysat eli dongarit eli kollarit eli bögät eli sellaisen vaatekappaleen, jota en ikinä ikinä käytä. Muutos 2011 - se alkaa nyt! (ei pidä sekoittamaan siihen pienimunaisten ja katkerien ihmisten lulz 4ever-"puolueeseen") Siihen, että minut nähdään julkisella paikalla housuissa vaaditaan jo erikoishousut (ja ei, en puhu nyt näistä) eli erikoisen omituiset hyvän mielen pökät. Merikoskenkadun Pelastusarmeija I thank thee yet again.

Ja nää on nyt sitten aivan oikeat housut eivätkä mitkään lirularuleggingsit. Sus siunatkoon en kyllä käyttäis leggingsejä niin että puoli kankkua jää näkyviin.

VIIKONLOPPUVINGGEI OULULAISILLE!

Jos ette ole vielä käyneet Oulun Taidemuseon Aistikaaos-näyttelyssä, niin menkää ehdottomasti! Varsinkin jos olette samanlaisia kuin minä ja taideteoksia tekisi aina ihan hirveästi mieli mennä lääppimään ja silittelemään ja muuten vain kokeilemaan. Nyt se on nimittäin mahdollista ihan luvan kanssa: "Oleellinen osa Aistikaaosta on, että yleisö kokeilee, tekee ja muokkaa teoksia". Joka perjantai näyttelyihin pääsee aivan ilmaiseksi ja suosittelen kyllä koko sydämeni pohjasta. Oikeasti aivan paras tapa aloittaa viikonloppu - tulee niiiin hyvälle tuulelle.

Kuvan keskittyneestä basistinalusta nappasi ihana Noora

Nuo kierrätetystä romumetallista tehdyt soittimet olivat muuten mun henk.koht suosikkeja, vaikken antimusikaalisena ihmisenä osaa soittaa bassollakaan kämäistä humppakomppia kummempaa, hahaa.

Perjantaina on mahdollista myös saada muunlaista hengen nautintoa: ihana Mirel Wagner soittaa ja ennenkaikkea laulaa Nuclear Nightclubissa kappaleita tummaakin tummemmalta esikoislevyltään. Tällä naisella on kyllä niin jumalainen ääni, hurrrpurrr.

(Paikalla myös Joose Keskitalo, mutta jostakin syystä en oo ikinä lämmennyt sille ruikuttavalle runopoikahipille niin enpä nyt mainosta, nih!)

Niin ja lauantaina Nuclearissa on vielä Basismin aakkoset-nimikkeellinen keikkailta. Eritoten nää pojat kiinnostaisi:

Hahahahahaa, niin söpöjä. Mutta jee! Kyllä sitä Oulussakin aina välillä tapahtuu kaikkea kivvaa ja mukavaa. Laittakaahan dongarit jalkaan ja tulukaa pogoilemaan minun kaa!

Kulttuuritäti sienissä ja ostosvinkkejä

2011-03-18T11:19:00.000-07:00

Riemuidiootti-Babooshka täällä entistäkin enemmän crazy cat ladyn näköisenä moi! Ostin itselleni kirpparilta kevättakin, joka on himppasen verran liian iso, mutta just sopivan höperön pinkki. Olo on kuin keski-ikäisellä kulttuuritädillä, joka harrastaa kesäteatteria.

Takkiin sonnustautuneena olin tänään ihanien naisten kanssa massiivisella kirpparikierroksella ja löysin uskomattoman söpön kesämekon. Siinä on kaikkea: Kaulus! Rusetti! Kukkakuvio! Tyllialushame!

Mietitte ehkä, miksei ilmeeni ole yllä olevassa kuvassa voitokkaan riemukas ja maailmoja haliva. Tässä syy:

;((((((((( Surunaamoja riittää vaikka koko kansalle!

Käykää äkkiä joku pieni ihminen poistamassa tuo Second hand storesta niin että uskallan mennä sinne ilman ylimääräisten sydämentykytysten vaaraa. Ja samalla kun olet liikkeellä käythän hakemassa bussiaseman Pelastusarmeijalta nämä täydelliset punaiset nahkasaappaat. Minun 39-40 mörssäreilläni on aivan turha unelmoidakaan 37 numeron kengistä. (Pienijalkaiset ihmiset vihaan teitä.)

Ja nyt, kun ihan mainosmieheksi jo aloin niin mainittakoon vielä, että Anttilasta saa osterivinokkaita kuusi pussia kolmella eurolla (normi hinta noin 5 euroa per pussi). En oo kyllä vielä aivan varma, mitä niistä kannattaa valmistaa, mutta syylistä ei ainakaan hetkeen pitäisi muodostua ongelmaa.

Peeäs! Pliis käykää joku myös ostamassa nämä! Ja sitten mulle saa lähettää kuvia, miltä ne näyttää in äktiön. Hahahahaa. Puoleen hintaan hei!

Pikkuharmaa harmaaseen arkeen

2011-02-03T13:45:00.000-08:00

Haluatko tehdä juhlamekoistasi sopivampia arkiseen käyttöön? Ajatuksen tasolla pikkuharmaa, silkkihuivi ja kikkurakampaus eivät ihan johdattele luentokalvojen tuijottamisen jännittävään maailmaan, mutta yhdistettynä yleisrähjäisyyteen, höpöön ruususalkkuun ja kuraisiin saappaisiin ei kenelläkään käy pienessä mielessäkään, että olisit suunnistamassa kohti suuria juhlallisuuksia.

(Oikeasti olen luullut jo viisi vuotta, että tämä mekko olisi minun vaatekaapissani se_kuuluisa_pikkumusta. Tänään vihdoin tajusin sen olevan vain hyvin hyvin harmaa.)

Ja tuo salkku. Miksi olenkaan piilotellut sitä kaapissani nämä viimeiset pari vuotta? Tuskin minkään järjellisen syyn vuoksi. Sen kanssahan on äärettömän hyvät mahdollisuudet leikkiä pukuleikkejä, joissa hieno, mutta kovin mysteerishenkinen leidi astuu kapsäkki olallaan junaan. Mistä puheen ollen, huomenna matka kohti Helsinkiä ja pikkuneidin ristiäisiä. Voi hellanlettas ja tuituivaan toivottavasti kukaan ei odota, että tällä(kään) kertaa osaisin käsitellä parikuukautista vauvaa ilman pudotusvaaraa. Pelkkä katseleminenkin riittää minulle, mmkay.

She's the wonder girl

2011-02-01T08:59:00.000-08:00

Sellaisina päivinä, kun energiataso on matalimmillaan, laitetaan päälle sisäistä Wonderwomania henkivä paita ja juodaan kymmenen kuppia kahvia. Japanin konditionaalisäännöt tuntuvat edelleen yhtä ylitsepääsemättömiltä, mutta hiusten kampaaminen voisi jo sujuakin.

Olisi miljoona asiaa tehtävänä esseistä, keskustelutehtävistä ja työhakemuksista lähtien, mutta minua kiinnostaa vain Al Jazeeran seuraaminen. Miten minun voidaan odottaa keskittyvän johonkin niin pieneen, kun muualla maailmassa tapahtuu jotain noin suurta?

Siis aivan hervotonta, hillitöntä, hulvatonta

2011-01-29T20:35:00.000-08:00

Naisten lehdet jaksavat aina tasaisin väliajoin muistuttaa kuinka jokaisella omanarvontuntoisella naisella tulisi olla ainakin yksi monikäyttöinen valkoinen paitapusero vaatekaapissaan. Arvatkaa huviksenne löytyykö.

"Mikään ei ole kauniimpi ja varmempi vaate kuin täydellinen valkoinen kauluspaita" (Olivia, maaliskuu 2009)

Mutta kun varmuus on niin tolkuttoman tylsää! Entä yllätyksellisyys ja seikkailunhalu? Minä olen sitä mieltä, että jokaiselta naiselta tulisi löytyä ainakin yksi sellainen vaatekappale, jossa olo on aivan ihanan höpsön hulvaton niin että peiliin katsominen ilman klovnin elkeitä on mahdotonta. Eihän kaiken tarvitse aina olla niin täydellistä ja tiptop. Vaatteiden pitää olla just hauskoja. Jos törmään kirpparilla johonkin hervottoman rumaan kamaluuteen, päässä alkaa heti surista lupaavasti. Niin kuin tämän paidan kohdalla. Siinä on aivan hillittömät pellehihat, se on jättimäinen ja se on kirkkaan turkoosi valkoisin palloin. Eihän tästä voi olla tykkäämättä. Paitsi vissiin se ihminen joka myi tämän kirpparilla parilla vaivaisella eurolla, hihii.

Tulis vaan se kesä vielä sieltä. Tää paita on varmasti suunniteltu heitettäväksi puolihuolettomasti bikinien päälle. Ja miten nuo hihat sitten lepattaakaan lämpimässä merituulessa -IIIIH.

Ai niin muuten vaihdoin blogin nimeä. Tätä mullistavaa vallankumousta oon suunnitellut lähes siitä asti, kun blogi on ollut pystyssä. Entinen nimi löytyi iTunesin shufflen avustuksella, uusi on vähemmän yllättäen innoittunut samasta kappaleesta kuin käyttäjänimikin. Kati Puska, kuinka susta tykkäänkään. Älä koskaan muutu. (paitsi Oulussa päin voisit tietty keikkailla vähän ahkerammin).

Lapikasta lattiaan, kun siskojen kanssa humppaan

2011-01-26T16:44:00.000-08:00

Keksin tässä päivänä muutamana, että koska sisällä saa talvella niin ankeita kuvia (tsekkaa edellinen postaus) niin täytyy selkeästi uskaltautua kameran kanssa ulos kylmään. Virhe virhe virhee. Voin nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa, että parikin astetta pakkasta on liikaa, jos meinaa reuhtoa pusikoissa ilman takkia.

Tämän asun pääpointtina on siskot. Nuorempi on Australissa ties missä ja vanhempi Turussa (sekin käytännössä ulkomailla - eihän sinne pääse junallakaan ilman vaihtoja). Ja koska siskot on muilla mailla vierahilla, on sitä kompensoitava siskoasioilla. Kuten tällä ihanalla kettupinssillä, joka tuli synttärilahjaksi postipaketilla Australiasta tai tällä varmaan jo kymmenen vuotta vanhalla Benettonin poololla, joka jätettiin haltuuni ennen Turkuun kaikkoamista. Ei nämä kamppeet tietenkään läsnäoloa korvaa, mutta ainakin vähän lievittävät akuuteinta siskoikävää.

Onneksi on lohdukkeena myös jotakin hyvin lämpöistä ja ihanaa:

Ihkasen aidot vanhat ja kuluneet ja hiukkasen, mutta just oikealla tavalla rumat lapikkaat. Oi autuutta. Kiitän ja kumarran kirpparijumalattaria, jotka jälleen kerran ovat siunanneet minua juuri niillä asioilla, jotka melkein ostin uutena kaupasta. Näistä lapikkaista löytyy moninkertaisesti enemmän luonnetta kuin uutuuttaankiiltävistä versioista. Ja säästyihän tuota rahaakin samalla sellaiset sata euroa.

Babooshkan paluu osa 47

2011-01-24T10:58:00.000-08:00

Moumaumouuu! Viime päivityksestähän alkaa olla jo parisen päivää aikaa. Hahahaa. Otetaanpa äkäinen recappi, miltä oon näyttäny tällä aikaa:

Eli aikalailla samanlaiselta pallopäältä kuin aina ennenkin. Tukka on ollut vaan vähän tavallista sekavampi ja huulet keskimääräistä punaisemmat.

Oon vähän mietiskellyt, että josko sitä perustais uuden blogin. Mutta tuskin se kumminkaan tätä yleistä saamattomuutta sen kummemmaksi muuttais. Tai jos vähän laskisi tätä laatukynnystä ja panostais määrään, hahaa. Henk. koht ite tykkään kyllä enemmän laatuun kuin määrään panostavista blogeista. Mutta tää blogin kuvatus ei kyllä kärsi kummastakaan ominaisuudesta.

Muistaako muuten kukaan kuinka uhkasin käydä läpi koko vaatekaappini järjestelmällisesti läpi? Ja sit ennustin selkeästi täysin laskutaidottomana (lyhyt matikka!), että varmaan marraskuulle menee ennen kuin kaikki vaatteet on käytetty raikkaassa ilmassa? Ihan uskomatonta. Mulla on edelleen tää projekti kesken. Siis kuinka paljon yksi pieni tyttö voi tarvita vaatteita? Ihan järjetöntä. Enhän mää millään ehdi käyttää näitä kaikkia. Voisin oikeastaan lopettaa vaatteiden shoppailun tähän ja nyt. Ja sitten kun ystävät/sukulaiset ilmoittaa mut kolmenkymmenen vuoden päästä sellaiseen en_kestä_toi_lookki_on_niin_kymppilukulaista_pliis_ottakaa_tää_ja_makeovertakaa tosi-tv:seen, voin hyvällä omallatunnolla ostella uudet lateksihaalarit tai mitä ikinä silloin onkaan uusinta uutta eli vanhankierrätystä.

Mutta kaikkihan me tiedetään, ettei tää niin tuu tapahtumaan. Tai muuten kyllä, mutta mulla on kaikesta reenailusta kohta niin isot muskelit, ettei vanhat vaatteet vaan enää mahdu päälle. Truu stoori.

KAUPALLINEN TIEDOTE!

2010-10-20T12:48:00.001-07:00

Hei oululaiset pallerot! Juoskaapa kiltisti massiivisten rahamäärien kera Second Hand storeen ja ostakaa pöytä nro 17 puhtaaksi. Siellä ois nyt minun ja siskoni kamppeita tarjolla sopuhintaan. Tänään vein sinne pari kassillista, mutta täyttelen pöytää pitkin syyslomaviikkoa. Tarkoituksena olisi ainakin luopua suurimmasta osasta korkkareista, koska olen vihdoin antanut itselleni luvan ihan rauhassa olla vaan lättäkenkäihminen.

Ai niin ja pitää kyllä täälläkin hehkuttaa kuinka hienoa on vihdoinkin lukea sellaista ainetta, johon tuntee oikeasti kutsumusta. Jee kasvatustiede on kivvaaa.

Kameraan katsomisen pohjaton vaikeus

2010-09-29T08:25:00.000-07:00

Tämä on yksi niistä mekoistani, jonka uusi addiktioni on saattanut kotiovelleni. Uuh Ebay. Kuinka julmaa onkaan suoda yhdelle pienelle heikon itsekurin omaavalle tytölle niin paljon jännitystä ja rahan menoa. Mutta ne tulokset! Valehtelematta voin sanoa, ettei minun vaatekaappini ole koskaan ollut näin muhkeassa ja upeassa kunnossa. Vois oikeastaan muuttaa sinne asumaan ja silitellä mekkoja ja lauleskella lalalalalalaa materiaaa.

Ebayn myötä oon myös jättänyt viimeisetkin hyvästit ketjukaupoille - eettisistä, ekologisista ja puhtaasti egoistisista syistä. Tähän maailmaan ei tarvitsisi tuottaa enää yhtään uutta vaatetta ja silti ihmiskunta pärjäisi useamman vuoden aivan mallikkaasti. Mutta kulutusjuhlat ovat luonnollisesti jokaisen oma henkilökohtainen asia eikä ihmisressukoita, hyvänen aika sentään, saa kritisoida tai syyllistää maapallon luonnonvarojen silmittömästä tuhlailusta (siis anteeksi "omien rahojen käyttämisestä haluamiinsa kohteisiin"). Tämän mielessä pitäen olen yksinkertaisesti lopettanut sellaisten blogien lukemisen, jossa pääsisältö tuntuu menevän tätä rataa: "Ostin taas tänään GT:stä pari kivaa pikkujuttuu. Ja joo joo tiiän et piti vähentää ostamista, mutta ku oli nii ihku ja halpa ja tää oli kiva kaikissa eri sateenkaaren väreissä ja tota syysvaatekaappiakin pitää uudistaa.." Omalla kohdallani on vaan parempi siirtyä vauhdikkaasti toiselle sivulle ennen kuin tulee kohtalokkaasti painettua sitä "jätä kommentti"-nappulaa ja oksennettua päänsisäinen ällötys ilmoille.

Mutta uhhuh menipä nyt viherpiiperösaarnaksi. Taitaa olla parempi, että tämä tyttö lähtee nyt viilentelemään ajatuksiaan vesijumppatunnille. Ah ihanat uimahallimummot ja niiden sauna-keskustelut. Mannaa sielulle.

Lehtikasoissamakoilijatyttö

2010-09-27T08:22:00.000-07:00

Tulin vain sanomaan moi ja ilmoittamaan, että olen hyvin hyvin onnellinen pieni tyttö.

Ja, että syksyn täytyy ehdottomasti olla yksi neljästä suosikkivuodenajastani.

Oma kaappi kun aukaistaan on se pullollaan

2010-09-06T08:57:00.000-07:00

Tämä mekko oli kesällä varmaan yksi käytetyimmistäni. Sen kasarimainen olemus puhutteli tinaturner-kiharapehkoani hellin sanoin. Ollaan hei yhdessä ain/ollaan aina rinnakkain. Nyt meinaan kuitenkin laittaa mekon pitkäksi, mutta määrittelemättömäksi ajankohdaksi sivuun (ehkä se kaivetaan takaisin sitten, kun hiustyylikin on vähän nykyaikaistunut). Syy tähän on se, että haastoin itseni sugar kanen innoittamana haltuunottamaan koko vaatekaappini viimeistäkin riepua myöten. Aion siis käyttää jokaikistä vaatekappalettani, kunnes jäljellä on enää vain sellaisia rättejä, joiden ei alunperinkään kuulunut olla omistuksessani. Ilman kuumia deittejä jääneet ressukat kiikutan kylmästi kirpparipöytään ja voittorahani käytän uusien huonekasvien ostoon. Puhdas win-win-tilanne siis, hahaa.

Nyt alkaa jännääminen kuinka kauan kestää ennen kuin koko vaatekaappi on käyty läpi. Veikkaan, että marraskuulle mennään kepeästi ellen sitä ennen ala jo nyyhkimään vanhojen suosikkien perään...

Täydellinen kesäpäivä täydellisten kesätyttöjen kanssa

2010-07-16T11:48:00.000-07:00

Apua nyt on menossa niin mahtava kesä, että minun yleensäkin kehnonlaiset kirjoitustaitoni ovat sulaneet aivan olemattomiin. Puuroa puuroa puuroa. Sitä on vaan päässä tällä hetkellä. Plus vähän epämääräistä flunssanpoikasen alkua. Rommitotia tänne hei!

Mutta joo, koska itseilmaisu on vajonnut kolmivuotiaan tasolle (oon leikkinyt liikaa yhden ihanan pikkumiehen kaa) niin kuittaan ja kiitän ja käsken: Menkää kaikki joskus visiitille Hailuotoon! Ah tuo Oulun liepeillä sijaitseva mystinen saari, jonne pääsee ilmaiseksi ja eksoottisesti lautalla. Perillä odottaa kilometrikaupalla hiekkadyynejä ja merta, merta, merta silmänkantamattomiin. Maanpäällinen paratiisi, jos sallitaan liioittelu ja tottakai sallitaan kerta blogi on minun, minun, minun.

Mukaan tarvitaan vain ihania kesäihmisiä ja auto täynnä naposteltavaa ja musiikkia. Päälle tietty jokin kukkakuosinen minimekko (tämän kertainen lainassa isosiskolta), huivi ja aurinkolasit. Ja suojakerroin 30 aurinkorasvaa, minun tapauksessa. Hihii ja volaa täydellinen päivä kasassa.

Huomenna kesänviettoa onkin hyvä jatkaa Jyväskylässä (sunnuntaina 32 astetta!!!), mutta ensiviikolla on aivan pakko olla Oulussa, koska täällä järjestetään ensimmäistä kertaa PRIDE. Niiin huippua! Mulla on niin hyvä asuste tiedossa kulkuetta varten, että tuskin pysyn nahoissani. Nyt tarvitsisi vain saada jostain käsiinsä spraymaaleja sateenkaaren eri sävyissä ja GLITTERIÄ. Hurrrrjasti glitteriä!

Babooshkan kesä TOP-3

2010-07-09T08:19:00.000-07:00

1. Minun kummilapsoset:

Seikkailukissa Matroskin

ja Työnimeltään Jarkko

Miumaumiumau mamman pikkulutuset. Aivot sulaa, kun näitä kisusisaruksia kattoo.

2. Epämääräinen festarointihäröily

3. Järvivesihommat.

Ensi viikolla mahdollisesti Kaustinen (!) ja roadtrip Jyväshyvälle. Unemployed in summertime.
Don't need money 'cause we're young. I'll be okay.

Onnellinen metsämörrimöykky seikkailee

2010-06-30T09:10:00.000-07:00

Oiiii. Tänä aamuna siskoni herätti minut onnittelupuhelulla. Pääsin Oulun yliopistoon lukemaan yleistä kasvatustiedettä! Jeeeeeeeeeeee! Minustapa tulee taas ensvuonna fuksi lallalalalallaaaa! Hihii apua saan kokea uudestaan kaikki fuksisuunnistukset ja muut häppeningit ja mikä tärkeintä: pääsen opiskelemaan alaa, josta olen aidosti kiinnostunut. Jee jee Jerry Cotton!

Oi haha ei pitäisi kuulla tällaisia uutisia ennen aamukahvia. Mutta ennen kuin juon kahvit niin pitäähän mulla olla vähintään jotain onnitteluleivoksia itselleni. Bebejä vai porkkanaleivoksia, kas siinä pulma.

Mutta olemattoman aasinsillan kautta asiasta toiseen. Plastic bag mindin ihana Peps harmitteli viime postauksessa, ettei Kallion kulmilta löydy hyviä kiipeilypuita. Peps hei tuu tänne käymään! Minun kämpiltä kilometrin säteellä löytyy vaikka minkälaista kuusikkoa, jos vaan uskaltaa uhmata nokkosia ja hyttysparvia. Ei tarvitse kuin sonnustautua (köh) asianmukaiseen asustukseen ja lähteä röteikköitä päin. Lapsena kiipeily oli Paras Asia Ikinä ja yllättävän notkeasti sain vieläkin tassua toisen eteen.

Mulla on virallinen koululaukkukin valmiina!

Täällä ei tarvitse tyytyä edes loistaviin kiipeilypuihin, kun metikön keskeltä löytyy aivan sattumanvaraisia oikeita wanhanajan kiipeilymajoja. Oooh. Vähänkö oli hienoa paistatella päivää parin metrin korkeudessa latvojen tuntumassa. Vähän matkan päästä ajoi ihmisiä ohi pyörällä, mutta kukaan ei huomannut vilkaista yläilmoihin. Hohoo oon ninja.

Voin muuten luvata, etteivät nämä metsäkuvasarjat ole aivan heti loppumassa. Oon niin mielissäni löytäessäni aivan uudenlaisia paikkoja Oulusta. Vaikka oon asunutkin koko elämäni täällä, tuntuu että aina on uusia ihmetyksen aiheita. Ja kaikki pyöräilymatkan päässä.

Mutta nyt jatkan mehustelua tulevasta fuksiudestani. Aijaijai kun on makiaa.

Onko täällä enää ketään?

2010-06-23T07:01:00.000-07:00

Hihiiii moimoi vaan sinne bittiavaruuden toiselle puolelle. Oispa mukavaa voida väittää, että oon ollut aivan uskomattoman kiireinen (ja filmaattinen) viimeiset kuukaudet ja siksi bloggailu on jäänyt vähälle huomiolle. Mutta kylmä totuus on se, että oon ollut ihana, laiska ja saamaton. Paino kahdella viimeisellä. Noo, oon kyllä itseasissa käynyt yksissä pääsykokeissa, treffannut siskoa Brysselissä ja käynyt Kainuussa niin monta kertaa, ettei sitä varmaan lakikaan enää salli. Mutta en kyllä hyvällä tahdollakaan voi väittää elämääni tällä hetkellä kovin stressintäyteiseksi. Nimimerkillä Koko kesä ilman töitä.

Nyt onkin erinomaisen hyvä aika elvytellä tämä harrastus käyntiin. Koska köyhällä ei ole varaa ylimääräisiin happeninkeihin, avomies raataa niska limassa itärajan tuntumassa ja kaikki muutkin tuntuvat olevan työllistettyinä, on revittävä riemu omasta vaatekaapista ja kamerasta. Esimerkiksi näin:

Kuvissa virallinen kesämekkoni, jota on ehditty jo jumppapuvuksi luulla. Plus "Hohoo tirsk ootko varastanut tuon Jane Fondan vaatekaapista?"

Niin ja tosiaan, päähäni on ilmestynyt kasa epämääräistä takun ja kiharan sekoitusta. Älkää pelästykö. Se on vain permanentti, jota en jaksa/osaa hoitaa. Onneksi peikkotukka on ainakin sinnepäin, mitä hain tällä mullistavalla uudistuksella.

Huomenna suuntaamme etelän lämpöön kolmen päivän telttasafarille. Pääsen uimaan mereen juhannuksen kunniaksi. Parasta.

onnellinen etukäteiskeikkapöhnä

2010-02-25T12:54:00.000-08:00

Tämä neiti olisi sitten huomisesta alkaen Helsingissä. Pääsyynä tämä:

Jos tuosta herkistelystä selviän hengissä niin eksyn hyvin todennäköisesti sekä Valtteriin, että Varustelekaan. Ja maanantaina Tallinnaan. Mutta lauantai-illan olen varannut vain hämmästelylle ja huokailulle.

Hausu of madness

2010-02-22T08:40:00.000-08:00

Hihihihihihihhihiiihohohohohohoooheeeeh...

Katottiin äsken kyllä niin tajuntaapäräyttävä leffa, ettei ole mitään järkeä. Hulluutta ei pysty selittämään, se on vaan pakko nähdä itse.
Hausu, olkaa hyvä:

Need I say more?

Niin, että jos tykkää elokuvista, joissa ei ole päätä eikä häntää, mutta sen sijaan paljon splätteriä, demonikissa, lenteleviä ruumiinosia ja ihmissyöjäpiano niin ei voi kuin suositella. Kyllä ne japanilaiset vaan osaa hommansa kauhun saralla (ei sillä, että tässä pätkässä oikeasti olisi ollut edes mitään pelottavaa, hihii)

Ai niin, mutta täähän olikin mun vaatteidenihkutusblogi eikä mikään korkeakylttyyriä käsittelevä julkaisu. Pyydän nöyrästi anteeksi ja esittelen viime perjantain asun, joka kävi kanssani aah niin tutussa Ykälässä katsastamassa ihmehoboilukeikkoja.

Vyö, mekko - second hand
Kaulakoru -Italia
Pitsibolero - Zara
Sukkahousut - H&M

Pahoittelut päättömyydestäni, mutta avokki toimi ensimmäistä kertaa elämässään hovikuvaajanani ja selkeästikin hommassa olisi vielä opettelemista. Hyvitykseksi ja kauhun tasapainon ylläpitämiseksi tarjoan vielä yhden Hausu-screencapin, josta löytyy kyllä pää, mutta muu kroppa on jo valitettavasti tippunut kaivoon...

Voin vaan lämpimästi ja koko sydämestäni suositella. Tunnin ja 25 minuutin voisi käyttää paljon huonomminkin.

Wanhat vuosimallia 2006, olkaa hyvät

2010-02-19T04:57:00.000-08:00

Päätin kompensoida eilisen merkinnän fleecesankarivetoisuutta ja esitellä vähän päivää, jolloin olin todennäköisesti elämäni glamooreimmassa kunnossa. Sitä varten täytyy matkustaa valonnopeudella vuoteen 2006, tasan neljän vuoden päähän, jolloin minä ja upea tanssiparini liihottelimme ties mitä perinnetansseja Wanhojen tansseissa.

Luin tämän aamun Hesarista epäuskoisena kuinka jotkut käyttävät wanhoihin järkyttäviä summia rahaa (yli tonni?!). Pelkkä puvun hankkiminen ei riitä, vaan ilmeisesti täytyy myös hommata manikyyrit, koekampaukset ja suihkurusketuksetkin (terkkuja vaan pikkusiskolle, haha). Minähän luonnollisesti väkräsin kampauksen itse vessapaperisutturoilla, sutaisin vähän meikkiä naamaan, tanssin isosiskoni vanhassa mekossa ja äidiltäni lainatuissa kengissä. Ja tunsin oloni aivan ihanaksi ja kauniiksi Disney-tason prinsessaksi. Kun tanssiparikin oli mitä mainioin ja viihdyttävin herrasmies ja tanssiminen satojen ihmisten katsellessa suurinta mannaa tällaiselle narsissille, niin ei oo kumma, että päivä lukeutuu yksiin elämäni parhaimmista.

Eläisin hyvin mielelläni nämä hetket uudestaan, kyllä kiitos.

Toivottavasti tämän vuoden wanhoilla on ollut vähintäänkin yhtä kivaa kuin minullakin oli.

Fleecepöksyt - salee kuumin hitti

2010-02-18T12:17:00.000-08:00

Huhhuh. Tiedättekö sen mitättömyyden tunteen, joka seuraa aivan käsittämättömän inspiroivien blogien lukemisen jälkeen? Äääääeeeh. Sitten tulis vaikka tänne oman blogin puolelle ja esittelisi omaa talvipukeutumistaan:

Moi! Oon Babooshka. Pukeuduin tänään poikaystävän fleece-housuihin, koska oli muuten kylmä (-25 astetta)! Tässä todistusaineistoa:

Jaaaa, tässä vaiheessa ne viimeisetkin ihanat hupsut, jotka on klikannut tämän blogin suosikikseen häipyy takavasemmalle.

Ei mutta oikeasti, vaatteet ja niiden päälle pukeminen ei ole jostakin syystä viime aikoina oikein napannut. Olosuhteisiin nähden voi siis olla tyytyväinen, että noissa kuvissa on ylipäänsä jopa housut jalassa. Ja syy, miksi edes lähdin ulos talosta oli tietenkin pikkusiskon penkkarit. Ollappa itsekin taas nuori ja vetree ja elämä edessä. Paitsi, että oikeasti ollaan kyllä ihan samassa lähtöruudussa - aloitin nimittäin tänään pääsykokeisiin lukemisen (kolmatta kertaa, jee...).

Sisko on sitten tuo vesikauhuisen näköinen piparimies.

No niin. Jospas se päivän kehittävä sisältö olisi tässä ja voisin hyvillä mielin painua nukkumaan, jotta herään varmasti klo 03.00. Silloin olisi nimittäin vuorossa tällaista henkistä orgasmia:

(kuva)

IHANAA.

Babooshkan Italia-tournee

2010-02-09T10:29:00.000-08:00

Maailmanvalloittaja Babooshka täällä hyvää päivää. Nyt parin viikon aikana on tullut kierreltyä Pohjois-Italiaa sekä vähintäänkin yhtä kiinnostavaa Suomen Kainuuta. Ensimmäisellä reissulla oli jopa kamerakin mukana, joten on aika jälleen yhden hyvin kuvapainotteisen matkapostauksen! Aiemmat Babooshka maailmalla postaukset ovat keskittyneet Latviaan ja Argentiinaan. Maista tai reissusta en ikinä jaksa raatata kauhean pitkään, koska koen olevani epäkelpo tarinanikkari ja typistäjä. Antaa siis kuvien puhua puolestaan.

Homman nimi oli siis Bobcatsss-seminaari informaatiotutkimuksen alan opiskelijoille. Vaikken alasta ole enää yhtään kiinnostunutkaan niin aina hauskan opiskelijaporukan kanssa lähtee mielellään maailmaa kattelemaan. Ja olihan siellä kivvaa. Italia ei kyllä noussut vieläkään suosikkimaihini, mutta Parmassa oli kyllä niin nättiä, että uuh. Italialainen ruoka on muuten edelleen ehkä yliarvostetuinta ikinä, vaikka viimeisenä iltana söinkin elämäni herkullisimman hevospaistin (sori Histamiini, klip klop, klip klop, hevonen on pop). Mutta varsinkin Milanon aperatiivi-kulttuuri saa minulta kiitosta: baareissa sai happy hourin aikaan yhden drinkin hinnalla syödä buffet-pöydästä niin paljon kuin halusi. Toimii.

Niin ja mitä muuten tekee kasa suomalaisia opiskelijoita ulkomailla, kun ulkona sataa räntää eikä hostellista poistuminen ole vaihtoehto? Järjestää tietty viiksibileet:

Hehehhehee.

Nyt voisi mennä hakemaan pirtelöaineksia Valintatalosta ihan vaan sen takia, että se on auki kymmeneen asti. Huhuu ihan hullua. Täällähän alkaa olla ihan big city-meiningit.

heruttelupostaus!!!1 (kerta on niin kivvaa)

2010-01-17T11:39:00.000-08:00

Viikon alussa olin vähän niin kuin näin:

Mutta nyt oon jo parantunut kauheasta oksennustaudista ja ois niin kuin näin:

Naama on vähemmästäkin iloisessa (joo tuo oli minun iloinen naamani) väänteessä. Tämä tyttö lähtee torstaina kohti Saapasmaata! Että Bellabambinot ja frutti di maret vaan kaikille! Ollaan ensin pari päivää Milanossa ja sitten siirrytään Parmaan (syömään kinkkua). Vähänkö jänskättää. Lisäsyy Irvikissa-naamalle löytyy alemmasta kuvasta:

Loppupostausta omistetaankin sitten näille vuoden parhaille alelöydöille. Bongasin nimittäin kerran kauniina päivänä Henkkamaukan nettikaupasta ylettömän upiat kirkkaanpunaiset (!!!) kiilakorkokengät. Valitettavasti hinta oli ihan hirviä partypooper. En ikinä uskaltaisi maksaa 60 euroa kengistä, joilla en välttämättä osaisi edes liikkua ympäriinsä. Kävin hennosti silittelemässäkin kavereita paikan päällä, mutta kauppoja ei silloin syntynyt.

Mutta nyt ne on minun.
19 eurolla.
<3___<3!

Nyt on kuulkaa sellaiset korkkarikoulut pystyssä, että tässä kämpässä paistetaan silakkafileetkin nuo kengät jalassa. Hihihii.

Ja ai niin peeässä, koska kyllästyin aivan totaalisesti Blogilistan temppuiluihin:
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla. Joku kiva olikin lisännyt minun blogin jo tuota kautta (PUSUJA).

Hei vaan 20 ja 10

2010-01-02T11:08:00.000-08:00

Uusi vuosi meni aivan muikeasti huolimatta päättömästä harhailusta ja spontaaneista ajatumisista tai ehkäpä juuri niiden takia. Salsahame ja skumppa keinuttivat ja lähipubin kantaeläjä tiedusteli olinko puketunut jotain esitystä varten. Jooo, tietty jos Park 57 lasketaan näyttämöksi niin tottahan toki. Esitykseni päähuipentuma nähtiinkin kun vein avokkini vuosipäivän kunniaksi (3 vuotta täynnä) tassimaan hitaita Twin peaksin tunnarin tahtiin. Naama loisti onnesta kilpaa diskovalojen kanssa.

Tänään ulkona on kylmä, mutta kun ihana neitonen soittelee ja ehdottelee kevyttä kaupungilla kierähtämisreissua, on pakko vetää päälle oma henkilökohtainen viidakko ja kuulostella isojen kissapetojen mouruntaa.

Hame - Siskolta lainassa
Paita - Toiselta siskolta lainassa
Koru & kengät - omat /second hand

Jos ensimmäisistä päivistä voi päätellä jotakin niin tämä vuosi vaikuttaa oikein oikein lupaavalta.

UV donitsein ja salsahamosin

2009-12-30T14:39:00.000-08:00

Kumma juttu, ettei ole mitään hajua miten huomisen (tai siis tämän päivän) eli Uuden vuoden aikoo viettää, mutta on hyvinkin tarkat suunnitelmat siitä mitä päällään sen aikoo viettää.

Sisko nimittäin lähtee taas kohti mystisiä ulkomaita ja minä saan huolehtia matkan ajan osasta maallisesta omaisuudesta. Johon nyt vain sattuu kuulumaan maailman muhkein ja kaunein punainen salsahame.

Ihan sama vaikka huomenna istuttais avokin kanssa kämpillä ja pidettäis kahden hengen lan-partyt a la Age of Mythology, minä sonnustaudun hörhelöiseen sotisopaan. Juhlafiilis tulee välittömästi.

Oon muuten myös päättänyt, että hiusdonitsit tekevät comebackin just nyt. Lähinnä siksi, koska rakastan niiden englannin kielistä nimeä scrunchie. Voisin toistella sitä pitkin päivää. Scrunchie scrunchie scrunchie lalalalaa scrunchie scrunchie scrunchie.

Hihiih. Toivottavasti kaikilla on aivan ihastuttava vuoden vaihtuminen.

Muodin huipulla-finaali dzing dzing dzing

2009-12-11T05:31:00.000-08:00

Heiheiheisunheiluvilles kaikille! Tiedättekö, että jos koko syksyn täysin sluibailee opintojensa kanssa niin joulukuussa päälle iskee kevyt paniikki ja pakokauhu, koska yhtäkkiä pitää kahden viikon sisällä saada aikaan ainakin se 20 op, jottei Kela suutu ja mustaksi muutu? Tästä seuraa luonnollisena jatkumona blogipäivitysten vähäisyys. Ja arvatkaa oonko ollut ihan suu muikerona, kun selviää, että tätä on oikeasti kaipailtukin? Minun blogiani? Minun päähän kohta ihan paisuu.

Hyvityksenä pitkällisestä hiljaisuudesta päätin olla hyvä, kiva ja muuta mukavaa ja tehdä teille kaikille paatuneille Muodin huipulla fanitytöille ja -pojille kätevän postauksen, josta voi tarkastaa ketä torstaina kannattaa kannustaa voittoon. Minähän itse olen tässä asiassa kovin jäävi, koska oon silleen todella etäisesti Mertin tuttu. Ollaan kuitenkin istuttu ainakin kerran saman pöydän ääressä ja syöty samaa juustoa (!!!).

Mutta siis anygays itse kilpailuasuihin! Vasemmalta oikealle Marian, Katrin ja Mertin asut esittelyssä:

Suunnittelijoiden ensimmäinen tehtävä oli luoda iltamenoihin sopiva asu, joka kuvastaisi kunkin omaa design filosofiaa.
En kauheasti lämmennyt yhdellekään finalistikolmikon tekeleelle, paitsi Marian omassa on sentään jotakin yritystä. Mertin taas on ihan täysin Seppälä-kamaa.

Suunnittelijoiden toinen haastetehtävä oli luoda glamour-asu salamavalojen räiskeeseen punaiselle matolle.
Katri rokkasi ja Mertin mallin uuberposeraukset säväyttivät kaikilla väärillä tavoilla.

Suunnittelijoiden kolmas tehtävä oli valmistaa sateenvarjoista käytännöllinen, mutta tyylikäs asu lastenhoitajalle.
Maria asu on aivan hirveä. Katrin ihan feirce, vaikka musta värinä on aivan liian turvallinen vaihtoehto. Ja Mertillä ei oo vissiin koskaan ole ollut oikeaa lastenhoitajaa.

Suunnittelijoiden neljäs haastetehtävä oli luoda käytetyistä villapaidoista asukokonaisuus rohkealle naiselle, joka haluaa erottua massasta.
Mmm...

Suunnittelijoiden viides haastetehtävä oli toteuttaa punainen, elegantti, kaunis cocktail-puku, joka kuvasti pohjolan kaunotarta. Inspiraation lähteenä oli uusi, puolukanmakuinen suklaa.
Ei mulla tee kyllä yhtään mieli suklaata, vaikka oon näitä nyt tovin tuijotellukin.

Suunnittelijoiden kuudes haastetehtävä oli valmistaa muotiluomus Olivia-lehden sivuista.
Katrin asu oli ihanan mallinen vaikkakin aivan liian jäykkä, Mertin dekoltee oli hieno ja Maria? haaaauuuuuuuukotus.

Suunnittelijoiden seitsemäs haastetehtävä oli loihtia muusikko Jenni Vartiaiselle kontrasteja ja rohkeutta sisältävä esiintymisasu, joka näyttää hyvältä sekä lavalla että televisiossa.
Niin Maria mites noi kontrastit ja rohkeus?

Heidän tehtävänään oli luoda asu, jonka lähtökohtana täytyi käyttää omia maalauksia. Asuista piti löytyä myös jotain maskuliinista ja jotain feminiinistä.
Aaahahaha en kestä tuota Katrin asua. Loistava! Muut kaksi nyt ovan ihan hänestä.

Yhdeksännessä haastetehtävässä suunnittelijoiden piti luoda asu urbaanille cityliikkujalle. Inspiraatiota viisikko haki Helsingin keskustan ihmisvilinästä. Kankaat he valitsivat Haltin tehtaalta.
En voi edes valehdella, että keksisin näistä mitään hyvää sanottavaa. Paitsi Marian on varmaan ihan onnistunut, jos haluaa näyttää ihmismuumilta.

Kymmenennessä haastetehtävässä mitattiin suunnittelijoiden luovuuden ja rohkeuden rajoja. Heidän tehtävänään oli loihtia meikkilookeihin sopivat avantgardistiset asut.
Avantgarde tosiaan tarkoittaa sitä, että pukee mallinsa joko säkkikankaaseen tai dominaksi. Mjoo'o.

Asujen puolesta minun voittosuosikkini olisi siis Katri, mutta oikeastaan ei edes kauheasti kiinnosta, kunhan vaan Maria ei voita. Hyi hirvitys yökmyök. Kokonaisuudessaan aika kova pettymysten suo siis koko ohjelma, varsinkin juontajiensa ja tuomariston kohdalta. Finaalissa olisin halunnut nähdä Olgan, Jarnon ja vaikkapa sitten Katrin kans. Niin ja Putkosen Antille olisi pitänyt nimetä joku erityismitali ihan vaan yleisestä parhaudesta. Ja vaikka näin paljon vinetänkin niin tottakai ootan jo innolla kakkoskautta. Kunhan siis vaan tuomaristolle tehdään joku maailman isoin muutosleikkaus ja Muodin Huipulle Extra olisi muutakin kuin sen ärsyttävän pingviinin paskaa läppää.

Sitten on vielä yksi asia mihin minun on pakko puuttua. Minun maailmassani nimittäin suunnittelija mainostaa omaa lahjakkuuttaan myös omalla olemuksellaan. Eli siis näyttämällä todella absoluuteli fäböluusiltä. Jos ei osaa pukea itseään niin miten se onnistuu toistenkaan kohdalla?

Tuli vaan mieleen.
Kaikki kuvat maikkarin sivuilta.

Shipmates ahoy

2009-11-20T02:09:00.001-08:00

Holla holla holla. Tämä tyttö lähtee kohta kohti Kainuun korpimaita avokin perhettä moikkaamaan. Pääsy kauas pois kaupungin hälystä tulee juuri tarpeeseen. Varsinkin, kun eilen erehdyttiin Hevimestaan euroja maistelemaan. Yööh. Mahdoin olla aika luotaantyöntävää seuraa kaikille muille kuin omille tytöilleni, koska eräskin pöytäämme pyrkinyt jätkä selitti kaverilleen: "On tiukkoja ihmisiä ja sitten on vielä tuollaisia ihmisiä" ja osoitti minuun. Hahaa. En oo ikinä jaksanut olla se, joka suostuu höpisemään turhia känniääliöiden kanssa.

Tässä vielä napsaus eilisistä kamppeista, joissa näkyy kaikkien aikojen suosikkiväriyhdistelmäni sininen ja punainen. Hurrurrur ei sen parempaa ja päävärit rokspoks.

Paita, hame & kengät - Second hand
Sukkahousut - H&M
Vyö - Vima

Ooh ja ai niin. Hoi 27.11. Oulussa pyörivät bloggarit! Järjestetään blogimiittiä tuolloin pikkujoulujen merkeissä ja olisi huippua päästä näkemään vanhoja ja uusia naamoja. Jos kiinnostaa heitä minua sähköpostilla tai kommentilla niin sovitaan tarkemmin. Eikä sitten mitään sellaisia tekosyitä, että yhyy vasta alotin ja mun blogiakin lukee vain mun äiti. Kaikki on yhtä lailla tervetulleita.

Hihii. Mutta nyt tämä alkaisi pakkaamaan. Ihanaa viikonloppua kaikille!

Mulle mulle kaikki heti mulle!

2009-11-16T09:36:00.000-08:00

Tässä yhtenä kauniina päivänä sekosin ja aivan itte tilasin netistä jotakin (siis jotakin muutakin kuin indielafkojen seikkailupelejä). On nimittäin niin, että suloisen Muijan Etsy-postaukset saavat minut aina käymään keveillä ylikierroksilla ja tällä kertaa päästiin jopa sellaisiin kierroksiin, jotka johtivat suoraan toimintaan. Kliks, kliks ja kliks. Kaksi viikkoa odottelua ja nyt ne on mulla! Iiihihihiii. Koristehärpäkkeitä!

Nämä kaikki siis Etsystä Mary not Martha-myyjältä. Suosittelen. Tuo eka siis sidotaan takaa kiinni, mutta kahdelle muulle minun pitää kehitellä joku muu kiinnitystekniikka. En millään raaskisi vaan ommella niitä johonkin tiettyyn yläosaan, vaan olisi huppua, jos niitä pystyisi vaihtelemaan eri asukokonaisuuksiin. Saas nähdä mitä räpyläkäsilläni keksin.

Ja näytetään vielä vähän tätä second hand-mekkoa, jonka päälle olen härpäkkeitä mallaillut. Kertokaa oikeasti kanssanaiset, miten tällaisia avoselkäisiä asioita käytetään? Hommaanko sellaiset kananrintahärpäkkeet vai joko markkinoille on tullut rintsikoita, jotka jättävät selän avonaiseksi?

Homnomnom on minulla niin hirveitä ja päätävaivaavia ongelmia. Melkein tuntuu, että maailma kohta kaatuu päälle. Varsinkin, kun japanin opettaja juuri meilasi minulle tunnilla käydyt asiat... japaniksi. Haha, eihän tässä vasta ollakaan kuin alkeiskurssilla, oh nous.

Ps. Rakas maailma. Minusta on epäreilua, että ihmisillä, jotka eivät edes vaivaudu opettelemaan kameran käyttöä ja jotka ottavat ihan uskomattoman tökerön huonoja kuvia on oikeus omistaa hyviä ja kauniita kameroita, joista olisi vaikka mihin. Terveisin vihainen tyttö, joka googlaili tietoja unelmiensa kamerasta ja päätyi blogiin, jonka melkein kaikki kuvat oli otettu peilin kautta. Uaaagh kuolen.

Babooshka worships: Lady Gaga

2009-11-10T11:37:00.000-08:00

O-ou. Minä en yleensä (paitsi tiskatessa) ole mikään maailman kovin påpmusiikin kuluttaja, mutta aa aa aa nyt lähtee ties kuinka monennetta tuhannetta kertaa tänä iltana Lady Gagan uusin video pyörimään. Kiitos tästä visuaalisesta loisteesta senkin ihana upea friikki. Tykkään susta.

Nyt on kyllä pakko kaivaa esiin kaikki suosikkirusettihärpäkkeeni ja kiinnittää ne hiuksiin ja tanssia ympäri kämppää. Pakko saada diskopallo minun kattoon heti hei!

Mutta siihen asti, sparkle sparkle princess Sparkle:

Kaikki nämä eri kirppareilta parilla eurolla. Oikeat kaupat on nykyään ihan tylsiä. Helmiä löytyy aivan muualta.

Mutta vielä kerran! Rah-rah-ah-ah-ah-ah! Roma-roma-mamaa! Ga-ga-ooh-la-la! Hahaa, melkein toivoisin, että oisin Facebookissa, jotta voisin spämmiä ihmisiä tällä.

Ihan naamat

2009-11-05T11:02:00.000-08:00

Hop! Tajusin tässä, kun yritin epätoivoisesti kuvailla kämppäämme, että valotkin olisi aika hyvä olla olemassa. Ainakin siis, jos on tarkoituksena saada ilmaistua muutakin kuin sitä kuinka kaunista pikselimössö voi ollakaan. Noh, tyhjästä on paha nyhjästä, enkä minä nyt voi vaan lampunvarreksi muuttua yms. kliseitä. On pakko kuitenkin postata kuva kämpän uudesta suosikkipaikasta, johon on hyvä käpertyä pois ilkeältä maailmaalta ja kuvitella, ettei joka ikinen lihas kropassa huutaisi tuskissaan (kyllä, aloitin tankotanssin uudestaan). Kyseessähän on meidän ihkaensimmäinen omilla rahoilla ostettu sohva, jonka puuskuttavat ja huohottavat, mutta muuten mukavat miehet raahasivat eilen kiltisti yhdeksänteen kerrokseen meidän luo. Mää tyksin. Oikein paljon.

Kuvassa on myös avokin kaksi taulua, joiden loppusijoituspaikat eivät ole vielä varmat. Maassa tönöttävän herra sai minulta joululahjaksi kerta on aivan mahdoton Devin Townsend-fanipoika ja toisen on yksi lökäpöksygangsteri taiteillut. Eipähän löydä joka kämpästä, nih.

Tänään, niin kuin monena muunakin päivänä viime aikoina, olen kärsinyt huonosta naamapäivästä. Mikäs siis sen nokkelampaa kuin ohjata katseet muuta kroppaa kohti vieläkin karmaisevimmilla kasvoilla?

Paita - Complot (Argentiina)
Kaikki muu second hand

Arvatkaa vaan kauanko aikaa meni keksiä nerokas otsikkoni? Triplatkaa se ja selviää kuinka kauan nauroin tälle nokkeluudelle. Hihi. Fiksu tyttö.

Uusi päivitetty versio: avovaimo-Babooshka

2009-11-01T11:49:00.000-08:00

Muimuimukulat täältä muuttolaatikoiden keskeltä. Minä olen nyt virallisesti osa susipari-yksikköä ja odottelen täällä mielenkiinnolla ensimmäistä riitaa tiskivuoroista. Haha. Kämppä on vielä täysin vaiheessa, mutta tykkäilen kovasti. Ylihuomenna Sotkan sedät saavat luvan raahata meidän uutuuttankiiltävän sohvan yhdeksänteen kerrokseen. Minä nimittäin en kanna enää yhtään rojua minnekään. Näen varmaan kohta untakin tavaroiden siirtelystä. Yhyy.

Ensi viikolla voisin ottaa jotain edustavia kuvia kämpästä niin pääsette näkemään kuinka onnistuneesti/epäonnistuneesti ollaan yhdistelty minun höpöretroilua ja tuon toisen vähän yksivärisempää ja kovasti elektroniikkapainoisempaa sisustusmakua. Onneksi me ei olla tunnettuja turhan tarkkuudesta.

Tässä vielä eiliseltä yksi riemuidiootti kuva, jossa neiti Babooshka näyttää vielä onnelliselta ja autuaan tietämättömältä siitä, että puolessa tunnissa iskee aivan hirmu paha olo ja pakollinen kotiinlähtö. Syyttävä sormi osoittaa kohti bileiden isännöijän kotiviiniä, jota ex-avovaimokkeeni kuvassa piteleekin kätösissään. Ei enää koskaan ikinä kiitos.

Ja vielä pakollinen lähikuva minun uusimmasta Paraphernalia-korustani, jonka adoptoin kaverilta.

Eipä vissiin ole söpöintä pitkään aikaan.

"Aina porukassa on joku suulas Tiina, joka puhuu eniten ja jota muut pitävät räväkkänä tyyppinä"

2009-10-01T08:39:00.000-07:00

Naisen kanssa-sarjakuva kertoo yleensä totuuden.

Tänään olen lähinnä makoillut kämpillä ja lueskellut Aino Kallaksen Sudenmorsianta huomista kirjallisuuden praktikum-ryhmää varten. Aivan pätevä ihmissusi-kertomus, vaikka noin vanhahtava kieli ei olekaan oikein minun juttu.

Päivän tärkein vaatekappale on varastettu suoraan poikaystävän vaatekaapista. Herra on jostakin syystä kovasti mieltynyt yhdistelmään raitapaita ja kalsarit, joten Mr. Babooshkan tyyliä ei näillä sivuilla tulla esittelemään toivottavasti koskaan. Jonkinlaiset esteettiset arvot yritetään tässä blogissakin säilyttää. Ilmeisesti osasta vaatteista on kuitenkin mahdollista muokata jotain ihan kivaa minullekin. Yhdistetään vaan kaikkeen supertyttömäiseen ja avot.

Päällä on muutenkin kaikkea muhkua kahdesta Helsingin tuliaisesta uusiin pilkkusukkiksiin. Tyksin.

Raitapaituli - Poikaystävän kaappi
Silmälasikaulakoru - Spiritstore
Pitsimekko - JC
Pilkkusukkikset - Halpa-Halli
Hame - Second hand

Jaa jostakin syystä koko päivän päässäni on soinut yksi aivan erityinen kappale:

Tänään ei ole hyvä päivä

2009-09-30T06:59:00.000-07:00

Minun pyörä varastettiin. Että kiitti vaan ihan helvetisti, kyllähän näitä pyöriä satelee köyhien opiskelijoiden niskaan harva se päivä. Sen kun vaivautuu vaan poimimaan. Ärrinpurrinärrin. Ei se ollut edes mikään maailman hienoin ja kallein kulkuväline, mutta se oli sentään minun oma rakas, jolla olen sotkenut jo yläasteelta lähtien. On se Meri-Toppila vaan niin mukava ja rauhallinen ja rikosvapaa paikka.

Mekko & paita - H&M
Rusettikoru - JC
Vyö - Second hand
Pipo - Seppälä(?)

Olin aamulla vähän kahden vaiheilla, että menenkö illalla fuksisuunnistuksen rastia emännöimään vai tanssitunnille. Nyt on kuitenkin niin perseolo, että eipä tartte kauan miettiä. Viime viikollakin sain sellaista kriitiikkä tanssiopelta, ettei muutenkaan huvittaisi. En muuten varmasti ole huonoin siinä ryhmässä niin en tajua, miksi se on minun kimpussa koko ajan, nyyhkis. Sain kuulla mm siitä, että tanssin jalkaterät sisäänpäinkääntyneinä. Teki mieli huomauttaa, etten voi sille mitään, koska mulla on pahanlaatuinen muotibloggarisyndrooma. Jalkaterät ei vaan suostu osoittamaan ulospäin.

Päivää piristää onneksi se fakta, että eilen poikaystäväni irtisanoi vuokrasopimuksensa. Alan marraskuusta alkaen opettelemaan kuinka eletään ylimääräisen Y-kromosomin kanssa, Iiks!

Väsynyttä kamerataiturointia yhtä väsyneestä tytöstä

2009-09-24T12:14:00.000-07:00

Oon selkeästi sairastunut syksyiseen luovuudenpuutteeseen ja täydelliseen kameratoimimattomuuteen. Maailma ei nyt vaan toimi ainakaan siis näin bloggausmeininkien suhteen. Muutenhan syksy on alkanut vallan muikeasti. Oon muun muassa liittynyt Oulun Ylioppilasteatteriin, ilmoittautunut ekskursiolle Parmaan, Italiaan ja huomenna naama suuntaa kohti eteläistä pääkaupunkiamme katsomaan erästä Hyvinkin Aurinkoista Sirkusta. Lupaan pyhästi Helsingissä ollessani käydä fanittamassa jokaista kadulla bongaamaani lempparibloggaria. Tuun repimään hihasta ja todennäköisesti kleptomanioin jonkun ihanan vaatekappaleen siinä tohinassa. Hahaa.

Tässäpä viikon ajalta kertyneitä kökkökuvia, koska pönötys ei selkeästikään nyt ole minun juttu. Ja se kuvien laatu, voi että. Sydän oikein itkee pieniä veripisaroita kun lepuutan mieltäni tässä pikselimössössä.

Paita - Vila
Hame - Henkkamaukka
Kengät & sydänkoru - second hand
Saumasukkikset is love - Kultakissa

Kaikki - Second hand

Hame - H&M
Neuleviitta - Siskolta salalainassa
Polvisukat H&M
Kengät & Rintaröyhelö - Second hand
Laukku - Nanso

Niin että saisi yksi sellainen suhtmukavahko ja kivan huippulaatuinen kamera tipahtaa taikasauvan heilautuksella taivaista, kiitos. Wink wink vaan kaikki, minun synttäreihinkään ei ole aikaa enää kuin nelisen kuukautta. Etukäteislahjat on tosi jees. Tai muuten vaan tykkään susta-lahjat.

Peeäs. Oon ihan mielissäni Suomen Muodin huipulle-sarjasta. Julistauduin jo Team Anttiin niin pääsen samalla vaivalla fanittamaan Oulun omaa poikaa Putkosta ja sitä avantgardistisempaa Cross-Asplundia.

Tuplapeeässää. Nämä kaikki asut oli muuten krapulapukeutumista. Olen ollut viime aikoina hyvin ahkera opiskelija-aktiivi.

Mikä saa yhden pienen tytön täysin sekavaksi?

2009-09-14T08:19:00.000-07:00

Nyt ei ole oikein muuta sanottavaa kuin että olen mielettömän onnellinen, että jätin aikoinaan kaikki henkkamaukalla sovittamani ylihintaiset paljettirätit kauppaan.

Tämä paljettioksennus löytyi Oulun Alppistorelta ja kustansi kokonaiset 1,50 euroa. Juhlakansa pääni sisällä kiittä ja kumartaa.

Sisäisen mummon isku (taas!), kanalauma ja oi aah mikä mies

2009-09-13T09:21:00.000-07:00

Eilen (ja itseasiassa vielä tänään) minulla oli aivan ihanat vaatteet päällä. Kunnes sain kuulla siskoni ja äitini tuomion: "Taas sulla on jotku mummovaatteet päällä". Ei ollut kuulkaa käynyt pienessä mielessäkään, että näyttäisin mummolta. Minussa vissiin vaan asustaa joku astetta vahvempitahtoisempi mummeli, joka ottaa vallan kun lähestytään vaatekaappia. Nyyh, minulla ei siis itsellä ole hajuakaan kuinka näytetään nuorelta ja freesiltä kakskymppiseltä. Kohta alan kutoa sukkaa, kiikkutuolihan meiltä löytyykin jo. Myös vesijumppa, paritanssit ja kryptot ovat varmaan kohta ajankohtaisia.

Hame - Oxfordista
Paita - kämppiksen tekemä
Kengät - Bianco
Kaikki asusteet second handia

Ehkä minun perhe ei vaan tajua. Niiden sisältä ei löydy mummeleita, jotka vastavuoroisesti kehuisivat minun iäkästä ja arvokasta olemustani. Vähän hyvitti se, että minun siskoni keksi huipun käyttötarkoituksen vanhoille kanapelinappuloille, kun perkattiin lapsuuden lautapelivarastoa. Uusia jääkaappimagneetteja!

Söpöjä kun mitkä. Minusta on muutenkin ihanaa hamstrata kaikkia höpöjä juttuja meidän jääkaapin oveen. Onhan siellä jo kaksi tamponihiirimagneettia, saatanallinen paavi, yksi hyän näkönen mies, paksusuolen vesipesuohje, 40 euron kuitti Hevimestaan oksentamisesta ja ohjeet siihen kuinka saada kauheat jatkot loppumaan. Ne eivät selkeästikään ole minun sisäisen mummoni keräämiä.

Tämän aamuna soundtrackina toimivat ihanaiset Nick Drake ja Tenhi. Mikään muu levy ei tuota minulle krapulapäivinä samanlaista autuutta kuin Pink Moon. Kuunnelkaa levyn nimikkobiisi nyt ja jos mikään sydämessä ei liikahtele, kannattaa olla huolestunut. Saattaa nimittäin olla, ettei sitä sydäntä sitten löydy ollenkaan.

Oon kuulemma Nick Drake-rakkauteni kanssa tyypillinen indienörtti, joka hyvin todennäköisesti myös kuuntelee Anna Järvistä (totta), mutta ääh entäs sitten lälläspöö. Pitäiskö tässä sitten vältellä joidenkin artistien kuuntelemista, ettei vaan sattuisi leimautumaan? Ihmisten arvioiminen musiikkimaun mukaan nyt on kuitenkin aivan kamalaa. Paitsi, että harrastan sitä kyllä itsekin. Olen hyvin pahoillani, mutta ei vaan voi olla hyvä ihminen, jos suosikkiartistina on Scooter.

Ei säälittävä, vaan värikäs syksy

2009-09-12T07:17:00.000-07:00

Syksy on minulle pukeutumisen löysäilyaikaa. Jos kesällä jaksaakin vähän panostaa niin päivien pimetessä motivaatio kunnon asukokonaisuuksiin katoaa täysin mukavuuden tieltä. En tykkää yhtään pimeydestä ja jo pelkkä ajatus, että kohta joutuu raahustamaan yliopistolle ja takaisin näkemättä missään välissä päivänvaloa on maaaasentava. Siksi päälle eksyy mahdollisimman paljon väriä, kerroksia ja lämmintä. Ja ehdottomasti pipoja, myssyjä ja huiveja.

Paita - Vila
Hame & kengät - Second hand
Pöllökoru - Argentiina
Huivi - Gina Tricot
Pipo - Jack & Jones
Polvisukat - H&M

Päähineet on nyt hot muutenkin, koska oon suunnitellut vähän tukan kasvattamista. Ehkäpä se kasvaa salakavalan nopeasti, jos en näe koko pehkoa ollenkaan...

Ps. Minun kännykkä on ihan hajalla. Äsken sen soidessa otin sen ilmeisesti liian rivakasti käteen, koska se päätti sammua enkä ehtinyt edes nähdä kuka soittaa. Se myös ilmoittelee tasaisin väliajoin ettei sim-kortin rekisteröinti onnistu tai ettei se tue käytössä olevaa laturia (vaikka se ei edes olisi kytkettynä laturiin). Jonka lisäksi se sammuilee täysin arvaamatta ja usein. Kiva, ei olisi ilmeisesti kannattanut hommata halvinta mahdollista Nokian mallia. Nyyh.

Sukkanauhoja, zombeja ja sosiologiaa

2009-09-11T05:42:00.001-07:00

Tässä blogissa harvemmin jaetaan hienoja tuunausvinkkejä tai kuvia onnistuneista tuunauksista. Kas kun tämän blogin yksinvaltias on vähän niin kuin käsi, mitä tulee ompelukoneisiin tai muihin näpertelyhommiin. Tehdään nyt poikkeus, kun kerrankin olen saanut jotakin tehtyä ihan omin pikku kätösin.

Koska teillä kaikilla muillakin luonnollisesti lojuu vanhoja second hand-sukkanauhoja ympäri kämppää, tämä haastava tuunaus on mitä käytännöllisin ja yleispätevin. Itsehän suunnittelin alunperin käyttää kyseistä asustetta päässäni ööh pantana

Näin!

Mutta jostakin kumman syystä näin ei käynyt kauhean usein. Sukkanauha on siis päätynyt päähäni tasan kerran ja silloinkin olimme pukeutuneet Zombie Walk Oulu 2008 varten. Voisinpa oikeastaan jakaa tämän arkistojen helmen kanssanne. Heikkohermoiset tai muuten vain kauniista asioista pitävät katsokaa muualle.

Kämppis on pukeutunut luonnollisesti Kummeli-zombieksi ja minä ranskalainen sisäkkö goes gootti-zombieksi. Meistä löytyy jopa videomateriaalia Kalevan sivuilta. Että jos kiinnostaa nähdä kuinka minä örisen ja linkkaan selkäni pilalle niin tässä olisi. Mielenkiintoinen kokemus, ei voi muuta sanoa. Haha. Todellinen päivä prinsessana.

Mutta siis takaisin sukkanauhaan. Eli nips naps sukkanauha kahtia.

Ja surrurrur ompelukoneella molemmat puoliskot uudestaan omiksi yksillölliksi rinkuloikseen. Ja tadaah käsissäsi on kaksi kuminauhalla varustettua pitsipampulaa, joille voit keksiä miljoonia käyttötarkoituksia. Omani päätyivät ainakin näin aluksi koristamaan polvisukkia

Ja liittyivät osaksi parin päivän takaista olen_tiedostava_sosiologian_opiskelija-lookkiani.

Mekko - Thaimaa
Paita, helmet, vyö - second hand
Sukat - lahja
Kengät - Dinsko

Ei sitä pitsiä vaan voi koskaan olla liikaa.

Kuuntelussa muuten nyt Porcupine treen uusin levyn The Incident. En oo yhtään vakuuttunut. En ymmärrä, miksi bändit/artistit ylipäänsä julkaisevat tuplalevyjä, kun ne hyvin harvoissa tapauksissa kantavat loppuun asti. Kyseisen bändin viime levyllä on vain kuusi biisiä ja se on loistava. Että Steven Wilsonille vaan terkkuja: saa siitä karsintaa käyttää ihan roimalla kädellä ja jättää ne jämäbiisit jollekin kynyille sinkkujen b-puolille. Samaa voisin sanoa Tori Amoksellekin. Kaikella rakkaudella toki.

Nyt voisi tuo yksi neiti tulla kahville niin pääsisin vihdoin katsomaan kauan odotettua 2-hour premiere of America's Next Top Model Cycle 13:aa. Tuolla kaudella on vaan lyhyitä tyttöjä eli alle 173-senttisiä. Jopa yksi minun pituinen! Ooh takuulla parasta viihdettä.

Huomenta maailma täällä uusi joogavirtuoosi

2009-09-08T01:39:00.000-07:00

Aah huomenta. Aamukahvi ja yksi päivän parhaista hetkistä käynnissä juuri nyt. Olo on niin kovin kovin seestynyt. Johtuisikohan eilisestä ihkaensimmäisestä joogatunnistani. Kyllä mulle aina sopii "urheilu", jossa maataan ketarat ojallaan ja fiilistellään sitä, miltä oma hengitys tuntuu. Haha ei vaan tottahan sitä ekalla tunnilla pitää ottaa rennosti. En ole vaan ihan sataprosenttisen varma kuinka minun vilkas mieleni soveltuu rauhalliseen makoiluun. Kyseessähän on siis Oulun kansalaisopiston hathajooga, joka on ilmeisesti vähän rauhallisempaa menoa kuin esmes astangajooga. Pittää kattoa jaksanko jatkaa vielä joulun jälkeen vai keksinkö taas uuden hienon harratuksen. Haaveissa olisi ainakin afrotanssia ja jonkinmoista näyttelemistä.

Kansalaisopistossa on se hyvä puoli, että se on tuossa ihan kulman takana niin sinne ja ulos voi huitaista suoraan joogakamppeissa. Oli mulla oikeasti kivatkin vaatteet eilen päällä, mutta ihana sadekuuro kasteli ne likomäriksi, joten tadaah tyylikäs tulen_suoraan_salilta-asu, olkaa hyvä.

Liikuntasalit saa olla ainut paikka, jossa esiinnyn julkisesti haaremihousut päällä. Muuten ei vaan toimi.

Tai ehkäpä olo on seestynyt, koska vietin viikonloppuni rauhallisesti Itä-Kainuussa marjoja poimien ja sienestäen. Ja toimien tunnin koirasitterinä. En oo kuulkaa koskaan tavannut yhtä masentunutta oliota kuin poikaystävän tädin koira Taksu, kun samainen täti poistuu tunniksi paikalta. Voi sitä uikutuksen, syyllistävän tuijotuksen ja ovella ramppaamisen määrää. Vain mäyräkoirat pystyy olemaan näin kokonaisvaltaisen onnettomia, uskokaa pois. Alan epäillä onko ne koiria ollenkaan vai vaan koiriksi pukeutuneita kissoja, jotka haluaa saada lajille huonon maineen.

Taksu ei vissiin kauheasti arvostanut minun seuraani, koska siirsi ruhoaan mielenosoituksellisesti aina, kun yritin rapsuttaa.

Koska tänään olen onnistunut vetämään päälle vain alusvaatteet ja niiden päälle hätäisesti paksun villanutun (terkkuja vaan vastapäisen talon sedälle, yyh) päivän asu-kuvasta voidaan vain haaveilla. Mutta minkäs teet, kun tulet ostaneeksi niin ältsin söpöjä pöksyjä ja rintsikoita, että haluat kuikuilla niitä koko ajan peilistä? En oo vielä kuitenkaan niin ekshibitionistinen, että ottaisin itsestäni kuvia alusvaatteisillani (mitä ilmeisesti harrastetaan parissa blogissa O_o). Tässä on kuitenkin erään täydellisen kesäpäivän hyvin kesäiset vaatteet:

rusettipaita - Siskolta lainassa, merkki Gina Tricot
Sortsit - H&M
Kengät - Citymarket (On muuten samikset äitini kanssa, hihi)

Tänään luvassa vielä uuden laajakaistan hommaaminen ja valtio-opin johdantoluento täysin epäinhimillisesti neljästä kahdeksaan. Huomenna alkaa sosiologian luennot, joista olen innostunut kuin pieni orava ja sitten Oulun yliopiston vuotuinen Vulcanalia, jota enneen etkoillaan meidän kämpillä kämppiksen vaihto-opiskelijaryhmän kanssa. Jee pääsen testaamaan ranskan ja espanjan taitojani. Tai siis poloiset vaihtarit joutuvat kuuntelemaan, kun järjestelmällisesti tuhoan kaiken, mikä heidän kielessään on alunperin kaunista ja hienoa. Hohohohoo.

Miittikivamiitti

2009-09-03T11:29:00.000-07:00

Miittailtiin vähän taas kivojen oululaisten ja vähän muualta tulleidenkin kanssa kevyen päiväkahvittelun merkeissä:

Neidit ovat siis näistä blogeista: Oh Molly!, Mikämikämaa, Nukkekoti ja Buttermilk Bisquits.

Emmanuelle ja Bisquits viihtyivät kanssamme parisen tuntia, mutta me loput hurjat tyttöset istuttiin Cafe Sarassa melkein seitsemään asti. Se tekee siis yhteensä viisi tuntia höpötystä vaatteista ja bloggaamisesta. On se vaan niin mukavaa, kun on kerrankin joitakin jotka jaksavat kuunnella blogikouhkaamistani ja jakavat kanssani uusimmat blogijuorut, hahaa.

Wikke ja rouhea ketjukoru ja Riina ja sen ööh todella häiritsevä nenä!

Tytötkin oli silmin nähden innoissaan seurastani. Mutta ainakin niillä oli kauniit ja yhteensopivat kengät. Minä en vissiin ollut saanut tarpeeksi aikaisin tietoa tällaisestä yhtenevästä salakoodipukeutumisesta, joten näytin vähän orpolta omissa popoissani.

Yritin ottaa kahvilan vessassa itsestäni perinteikästä peilikuvaa, mutta onnistuttuani miseraablisti vedettiin kunnon kuvaussessiot ulkona ehtaan muotibloggarityyliin.

Kenkien tuijottelu

Käsi haaroissa (???) ja haaveellinen tuijotus kaukaisuuteen

Catwalk(??)

Too Hotcool!

Tämän jälkeen löydettiin vielä salatie kääpiöiden maailmaan ja ostettiin liian isot ja liian ällöt ja varmasti kesän viimeiseksi jäävät jäätelöt.

Kiitti tytöt, ootte just sopivan höpsöjä.

Oltuani näin mahtavan sosiaalinen otus, tunsin oloni maailman valloittajaksi ja nappasin vielä kotimatkalla itsestäni voittaja-kuvan:

Päähän liimautunut kiiltävä olio - KappAhl
Puuhelmet, vyö laukku & vihreä neule - Second hand
Hame - H&M
Pitsipaita - Lindex
Kengät - Dinsko

Äskein kattoin Harper's Islandin ekan jakson ja se meni aivan liian äkkiä, vaikka muistuttikin myös aivan liian paljon teinileffoja. Mutta hei se tatskajätkä on oudolla tavalla hottis, joten elättelen toiveita, ettei se kuole vielä pariin jaksoon. Huomenna kutsuu korpimaa, joten (toivottavasti) ensi viikkoon mukulat ja ihanaa viikonloppua. Ja oululaiset käykää kattomassa Paskakaupunni Ryn järjestämä ulkoilmaelokuvanäytäntö Ainolan puistossa huomenna klo 21!

Dagen efter

2009-08-29T09:20:00.000-07:00

Eilen oltiin vähän vauhdissa. Minulla oli aivan liian lyhyt mekko ja uudet kirpparipuuhelmet. Lisäksi minulla oli selkeästi liikaa rahaa, koska innostuin ostamaan jo ennen baariin menoa legendaariselta Nakki Fakiirilta hodarin ja popcornia (!). Tytöt taisi kyllä syödä niistä suurimman osan, koska en pahemmin muista niitä maistaneeni... Horjahdeltiin hodaripysähdyksen jälkeen Nelivitoseen tanssimaan ja tein kyllä sellaisia muuveja, ettei oo kumma että tanssilattialla oli meidän lisäksi kovin tyhjää. Meinasin myös hävittää minun ihanan paljettipäähineenikin ties kuinka monta kertaa. Huh. Onneksi se roikkui kuitenkin matkassa. En ois kestänyt sitä menetystä. Se on nytkin minulla päässä, vaikka löhöän yksin kämpillä puolipukeissa. Mun elämä on nyt vaan niin paljon glamourimpaa, kun saan sädehtiä ja kimallella koko ajan ja lähetellä lentosuukkoja peilistä näkyvälle ihanalle ilmestykselle. Niin, että kannatti maksaa se 6,25 euroa tästäkin ilosta.

Mekko, koru & paita - Second hand
Paljettipäähine - KappAhl
Kengät - Bianco

Eilinen asu nyt ei ollut mitenkään kummoinen. Yritän epätoivoisesti käyttää tuota mekkoa, mutta en selkeästikään pysty siihen muulloin kuin hurmeisessa yöelämässä. Pikkasen kun kohottelee käsivarsiaan niin ylimääräisen tavaran näkyminen on taattu. Paha paha. Onneksi osaan pitää ylenmääräisen heilumisen hallinnassa, kuten ylläolevista kuvistakin näkyy. Ei tartte kutsua siveyspoliisia paikalle.

Onneksi samassa huushollissa kanssani asuu Nainen isolla N:llä, joka vie viehättävyydelleen huomion pois minun mahdollisista wardrobe malfunctioneistani. Oo lalaa mikä femme fatale. Ei oo kumma, että pilkun jälkeen kadulta kuului kovaäänistä kailotusta: "Nuo tytöt me otetaan kyllä mukaan."

Tämän päiväinen olotila onkin ollut selkeästi elämänmakuisempi, köh köh. Olin kuitenkin luvannut kaverilleni piipahtaa kristillisessä Totuus-tapahtumassa keskustassa, joten ei auttanut. Ja koska fiilis oli kevyen skitsofreeninen tuli asustakin sellainen. Voisin selittää kauniit ummet ja lammet siitä kuinka halusin sievistelevään asuun vähän räyhäkkyyttä ja särmää kumppareilla, mutta oikeasti ulkona satoi ja minun jalkani eivät halunneet kastua.

Mekko - Vila
Laukku & koru - Second hand
Hai-kummparit - Citymarket

Tykkään ihan älyttömästi tästä mekosta. Lähinnä sataprosenttisen puuvillaisuuden takia, koska kyllähän tällainen kiva materiaali hemmottelee krapulaista vilukissaa. Plus kaula-aukko on iiihana ja lörttömekkoja, jotka ei purista mistään, ei voi koskaan olla liikaa. Miksikö sitten olen käyttänyt tätä vain pari kertaa ja silloinkin hautajaisissa, vaikka se on roikkunut kaapissani jo useamman vuoden? Varmaan värin vuoksi. Musta on minulla aina liian musta.

Vielä tänään voisi yrittää jaksaa katsoa Hotelli Ruandan, joka tulee Kakkoselta klo 22.15. Toivottavasti siinä ei ole paljon actionia ja pauketta. Ne toimivat elokuvien kohdalla minulle aina täydellisinä tuutulauluina ja aiheuttavat kontrolloimatonta väsymystä. Puheleffoissa ei hereillä pysyminen tuota niin paljon ongelmia, mutta Ramboa katsoessani nukahdin jo ensimmäisen vartin jälkeen..

Ps. Tässä syy, miksei tämä tyttö katso BB:tä: "Tänään BB-talossa on ollut vähän rauhallisempaa ja lehdistön ykkösaihe on ollut Jelenan piereskely viime yönä. Katso tästä video, kun neidiltä menee lusikallinen housuun." Tämän kauniin ja mieltäylentävän tiedon meille tarjosi: BB:n oma faniblogi.
Aaargh.

Sekavaa sopellusta täysin aiheen vierestä tai oikeastaan ilman aihetta

2009-08-26T09:47:00.001-07:00

Psst. Luvassa äärimmäisen epämääräinen postaus. Annettakoon anteeksi, koska sokerihumala.

Laitoin pään uusiksi, koska jottain tartti tehrä. Ei tullutkaan ihanan punakupari, vaan joku hämärämpi kylmemmän sävyinen liuhuletti. No kelpaa siihen asti, kunnes keksin mahtisuunnitelman (oon vakavissani pohtinut permanenttia(!) haha).

Onneksi ostin tänään Zeppeliinin KappAhlista paljettibaskerin. Se saa jotenkin tukankin tuntumaan siedettävämmältä. Se sa jopa melkein opiskelujen paluunkin tuntumaan ihan kivalta, mutta vain melkein. Onneksi oon suunnitellut ottavani syksyllä vain kaikkia ihan ihme yksisarvissateenkaari-kursseja kuten japanin alkeet. Isonahan musta tulee kuitenkin Grace Jones niin ei tartte hätäillä näiden opintojen ja oikeiden töiden kanssa.

Vaatteet - second hand
Baskeri - KappAhl
Kengät - Bianco

Kuten huomaa oon harjoitellut jo tällaisia sormi suussa-diivaposeerauksia. Kykyjenetsijät hoks hoks. Ja tähän tähdätään:

Kuva: Jussi Hellsten

Voin sanoa, että tuo nainen oli kyllä kauneinta koko Flow'ssa. Paljon kauniimpi kuin Lily Allenin nännit. Seuraavaksi kauneinta oli tietenkin ihanin festariseura:

Jonka jälkeen kivana kolmosena tulee Fidalta löydetyt asusteet, jotka piristivät lauantaimekkoani.

Ja sokerina pohjalla kauneuslistalla triangelinsoittaja maailman keskittyneimmällä ilmeellä. Meinasin kuolla nauruun Vukin keikan aikana tämän miehen ansiosta.

Pakahduin viikonlopun aikana niin paljon yleisestä kauneudesta, että tietokoneen taustakuvakin oli laitettava uusiksi ja vaihdettava ihastuttavuuden perikuvaksi:

Minun pientä sydäntä särkee tieto, ettei tämä ihastuttava koiravanhus ole enää elossa. No, onneksi maailmassa on sentään vielä laiskiaisia ja vesinokkaeläimiä, jotta lollauksen ja ihmettelyn määrä pysyy vakiona.

Kesämökkeilyä ja palamisen helppous

2009-08-10T09:06:00.000-07:00

Vietin melkein koko viime viikon mökillä. Eipä sitä oikein parempaakaan voi keksiä, kun lämpötila huitelee kahdenkymmenen paremmalla puolella ja jotenkin pitäisi pystyä keskittymään opiskelemaan Kirjallisuuden periodit ja genret-aiheiseen tentiin. Eli tämä tyttö suuntasi tiensä kohti ihanaa järvimaisemaa ja laiskaa laiturilla lekottelua, kauas pois kaikista maailman häiriötekijöistä tietokoneesta kämppikseen. Olinpa ehkä vähän mielissäni eikä tehnyt edes pahaa lueskella Ranskan klassikoista ja romantikoista, kun tasaisin väliajoin sai suorittaa kesän mielipuuhaani pulikointia.

Bikinien ja ohuen ja mahdollisimman puristamattoman kesämekon lisäksi must mökkiasioihin kuuluu aurinkovoiteet. Olen nykyään ihan uskomattoman paranoidi uv-säteilyn kanssa. Tämä iho ei vaan suostu ruskettumaan tai jos ruskettuu se ilmenee hyvin paikallisina pieninä ruskeina pisteinä, joita myös pisamoiksi kutsutaan. Ruskettumisen sijaan tulipunaisen väri on minun iholle huomattavasti tutumpi, vaikka kuinka yritän suojella sitä. Ei ole siis yhtään liioittelua, että näin myöhään kesälläkin minulla on matkassa kaksi 30-kerrointa. Nyyh. Joku hinta näistä hiuksista pitää maksaa. Oon jopa yrittänyt syödä tomaattipyreetä, koska katsoin kerran Prisma-dokumentin, jossa vakuutettiin, että sitä puputtamalla muuttuu vähemmän paloalttiiksi. Arvaatkaa auttoiko. Selvinä vaikutuksina huomasin vaan ällötyksen ja halun vältellä tomaatteja.

Mutta vaikka kuinka lotraan suojavoiteillakin ja välttelen pahinta keskipäivän aurinkoa niin uskomatonta kyllä palan siltikin ja vielä ihan käsittämättömistä kohdista. Vai mites on se, että olkapäät ja nenä ei muutu miksikään, mutta polvitaipeet kärähtää täydellisesti? Kuka helvetti saa polvitaipeensa poltettua?

Haha. Arvatkaa vaan oliko pyöräileminen ja portaiden kulkeminen hiukkasen kivuliasta noiden koipien kanssa.

Kesä on ihmisen parasta aikaa

2009-08-06T05:17:00.000-07:00

Kuva -Swanns

Juttelin eilen yhden maailman söpöimpiin ihmisiin kuuluvan henkilön kanssa puhelimessa samalla, kun kahlailin pitkin mökkimme rantaa. Hei kertokaa minulle, miten jotkut voivat olla noin rohkeita ja innostuneita ja ihania. En ikimaailmassa uskaltaisi lähteä yksinäni reilaamaan itä-eurooppaan, liittäytyä sveitsiläisen kansanmusiikkibändin jatkoksi ja liftata ympäri Romaniaa.

Mikä parasta, saan tuon ihanan ja selkeästi täysin höpsähtäneen (muttaa vuodeksi Kaustisille) seurakseni Flow-festareille ensiviikoksi.

Täältä tullaan Grace Jones, Lily Allen, Jenny Wilson, Frida Hyvönen, Fever ray, Yann Tiersen, Pintandwefall ja Vuk.

Köyhän miehen Jolier one

2009-08-04T07:00:00.000-07:00

Eilen eräs vähän likaisemman oloinen herrasmies Peppersin edessä tuijotti minua hyvin intensiivisesti ja lopulta kysyi kovaan ääneen: "Sinä nainen. Tiedätkös, että asut mua vastapäätä?" Hymähdin ja ajattelin, että nyt on mies kyllä erehtynyt naamasta... kunnes kaveri kailotti koko tielle minun osoitteeni. Kas, taidan vähentää parvekkeella kuvailua ja poseerausta noin sadalla prosentilla.

Mekko - Vila -70%

Kaipaa ehkä vähän kavennusta. Tai sitten ei, koska överimäärät kangasta mahan ympärillä ovat aina tehneet oloni jotenkin kotoisaksi. Tännehän voi hei hukkua sisään rauhassa.

Tänään kävin hammaslääkärillä otatuttamassa muotit hampaista, koska ilmeisesti harrastan stressipurentaa öisin. Nyt saan kivat silarikiskot suuhun tungettavaksi, oi kuinka ihanaa. Paikkaan surua installoimalla Sims kakkosen koneelle ja vetämällä nörtteily-överit.

Possujen kapina ja Minni Hiiren kosto

2009-07-29T04:58:00.000-07:00

Kävin eilen pitkästä aikaa ihmettelemässä Nelivitosen menoa ja meininkiä. Suurimpana houkuttimena toimi tietenkin Graveyard Shift plays Tom Waits-keikka. Koska armahin Tomppa ei itse pahemmin keikkaile niin nämä poijjaat ovat kyllä thee next best thing oikean asian jälkeen.

Oikeastihan istuin puolet keikasta väärässä kerroksessa, sosialisoin kavereiden tapaslautasta (oi mitä savulohta) ja ajauduin hyvin syvälliseen keskusteluun siitä, miksi vaaleanpunaista yrittää vieläkin vältettä, vaikka mittarissa on jo 20 vuotta ja käytännössä voisi/saisi pukeutua just niin kuin haluttaa. Kaapissani on vaikka kuinka kauan aikaa roikkunut vaaleanpunainen ja hörhelökauluksinen jos ei kermakakkuinen niin ainakin cupcake-fiiliksinen mekko, jota olen käyttänyt tasan kerran ja sekin naamiaisissa. Mekossa ei sinällään ole mitään vikaa. Se on vain niin kovin kovin vaaleanpunainen ja jos sattuu omistamaan yhtä herttaisen vauvanpyöreän naaman kuin minä, sitä pyrkii välttelemään vaatteita, jotka saattavat entisestään laskea käyttäjänsä arvioitua ikää. (Haluan muuten testata sitä Nuorennusleikkaus-ohjelman temppua, jossa ihmisraukka sullotaan lasineliöön ja sitten kysellään kadunmiehiltä arvioita iästä. Hihii mikä itsekidustusmuoto.) Mutta miksi ihmeessä vallalla on sellainen käsitys, että vain alle kymmenvuotiaat saavat rauhassa verhoutua vaaleanpunaiseen? Vai onko tämä vain minun päässäni? Siinä tapauksessa julistan kapinan omaa päätäni vastaan. Nyt loppui se skitsoilu tyttö, saat se sinäkin olla pienen possun värinen, jos haluat.

Tässä siis said mekosta ja eilisen baariasusta selkeääkin selkeämpi kuva, jonka nappasin juuri ennen kuin levähdin sängylleni meritähtiasentoon. Havainnollistava, eikö?

Tänään kipaisin kevyen tukkoisesta olosta huolimatta kirppareilla ja toteutin samantien omaa henk.koht siilikapinaani ja ostin vaaleanpunaisen hameen, joka vaaleanpunaisuuden kamaluuden lisäksi on vielä irstaan liilahko ja tyllinen. Hohoo. Take that brain. Tähän pukeutuneena on varma pääsy papereitta kaikkiin Oulun räkälöihin. Tämä oikein kiljuu aikuisuutta. Hihii.

Mutta ollakseni todenmukainen täytyy todeta, että ostin myös jotakin oikein uskottavaa ja auktoriteettia tuovaa. Nimittäin Minni Hiiri-cosplay-asun. Tai siis Gina Tricotin alennushepenen, jonka joku söpöilystä kieltäytyvä oli hylännyt.

Olemattoman aasinsillan kautta pääsenkin vielä esittelemään päivän asukokonaisuuden, joka on yhdistelmä rusetteja yllättävissä paikoissa, liehuvia helmoja, kirkkaita värejä ja yäääh leggingsejä. Alan olla oikeasti korvia myöten täynnä leggareita. Miksi ne näyttävätkin nykyään niin rumilta ja yllätyksettömiltä? Ja miksi ne ovat samalla niin helppokäyttöisiä ja käteviä? Ää järjestän kohta oman henk.koht. kalsarikapinan.

Paita - H&M
Kengät - Kuusamon Citymarket the place to shop
Hame ja laukku - Second hand

Rakastan tuota hametta, vaikka se onkin kevyesti läpinäkyvä ja ällöttävän värinen. Hei onko tämä muuten nyt sitä kuuluisaa perseväriä? Hahaa.

Argentiinan tuliaiset itselle

2009-07-20T02:28:00.000-07:00

Taisin mainitakin jo, että Argentiinassa oli aikasta söpöjä ja omaperäisiä vaatekauppoja. Perinteiset Euroopasta tutut ketjuliikkeet loistivat poissaolollaan ja Buenos Airesin jotkut kaupunginosat (Palermo lääh) olivat lähinnä täynnä pieniä ja uniikkeja puoteja. Ja enhän minä nyt voinut millään olla tukematta paikallista vaate- ja koruteollisuutta, hihi. Paikalliset itse olivat ainakin näin talviaikaan kovin mustan- ja harmaanpuhuvia, mutta putiikeista kyllä löytyi minun makuun tarpeeksi värikästä tavaraa.

Tässä joitakin ostoksia. Osan olen ilmeisesti unohtanut kuvata tai sitten ne eivät ole toimineet saumattomassa yhteistyössä kameran kanssa.

En osannut päättää kumman laukun halusin enemmän niin järkeilin, että tarvitsen molempia yhtä paljon. Ei kaduta.

Tämä ananashame on ehkä ostoksistani suosikein. Olo on kuin Chiquita-naisen pikkuserkulla. Bongasin hameen sinisen vastineen killumassa ikkunassa toiselta puolelta katua ja oli ehkä vähän pakko päästä katsomaan, mitä kaikkea paikka piti sisällään. Niin niin söpöä.

Lintu-printti!

Mutta nyt aurinko paistaa ja ulkona on ainakin se kaksikymmentä astetta. Haetaan poikaystävän kanssa pino vanhoja Asterixeja ja painutaan mökille laiskottelemaan ja saunomaan. Moi moi mukulat.

Nti Babooshka ja hänen hurmaava perhelomansa Argentiinassa

2009-07-18T09:18:00.000-07:00

Ah Buenos Aires ja Argentiina. Koska olen älyttömän huono tekemään fiksuja, filmaattisia ja lyhyitä matkakertomuksia, annan mieluummin kasan kuvia kertoa tunnelmista ja tapahtumista:

Argentiinan lisäksi tehtiin päivän reissu Uruguayhin, koska sinne pääsi kätevästi parin tunnin lauttamatkalla. Olin kyllä paikasta aivan ihastunut. Jos BA tuntui välillä kovin eurooppalaiselta niin Colonia del Sacramentossa oli juuri sellaista hidasta ja uinuvaa tunnelmaa, jonka olen aina yhdistänyt Etelä-Amerikkaan. Oi hajonneita vanhoja autoja ja autoja jahtaavia kulkukoiria, jotka olivat suoraan kuin Veikko Huovisen romaanista.

Reissu oli oikein bueno. Koska pysyttelimme lähinnä BA:ssa ja vieläpä ydinkeskustan tuntumassa, jäi varmasti se todellinen ja karumpi Argentiina kohtaamatta. Arvostin yli kaiken paikallisten ihmisten ystävällisyyttä, halpaa ja hyvää ruokaa, ihania pikkukauppoja sekä kissojen ja koirien paljoutta. Vähemmän lämpimäksi jätti paikallinen machokulttuuri. Kadulla miehet vielä tyytyivät huutelemaan ja vislaamaan, mutta baarissa oli sitten useampaakin ällöttävää niljakasta iholla. Kyllä tuli melkein suru puseroon Suomessa, kun kadulla vastaan tulleet miehet tuskin vilkaisivatkaan, nyyh. Oli kivaa olla kahden viikon ajan eksoottisen kalpean ja punapäisen lajin edustaja.

Syy muuten siihen, miksi näyttää siltä, että minulla olisi joka kuvassa melkein samat kamppeet, on se, että näin todellakin oli. Siskon varoittelusta huolimatta, en saanut ilmeisesti kallooni täydellisesti sitä tietoa, että siellä tosiaan oli se talvi. Ainut kunnolla lämmin villakerrasto oli paikallisesta ketjusta ostamani sininen neule, joka vilahtaa joka ikisessä kuvassa päälläni.

Myöhemmin voiskin postailla vielä todistusaineistoa reissulta haalimistani "matkamuistoista". Kaupoissa oli nimittäin niin minun näköisiäni kamppeita, ettei niitä vaan voinut jättää toiselle puolelle maapalloa, hihi.

Kedoilla tanssien, töissä kuihtuen

2009-07-13T10:57:00.001-07:00

Haa Mouthwash suvaitsee palata nyt epäviralliselta kesätauoltaan, joka on sisältänyt kaikkea muuta kuin bloggailua. Mutta, koska mieli on tällä hetkellä lähes yhtä harmaa kuin ulkona odottava Suomen kesä, jätän liirumlaarumit sikseen ja ilahdutan maailmaa vähän aurinkoisemmilla kesäkuvilla, joita tuli napsittua yhden ihanan Hontaksen Pokan kanssa pari päivää sitten.

Koska olen töissä tämän kuukauden (enää jäljellä kuusi päivää, jeijeijeii), joudun pukeutumaan tylsän konservatiivisesti (ehdin saada jo huomautuksen paljaista olkapäistä, uhuhhuh). Niinpä kämpille raahautuessa on kiva laittaa pälleen aivan outoja rytkyjä, jotka varmasti paljastavat liikaa reittä ja muita paheellisia ruumiinosia. Tämän kertainen epämääräinen mekkosysteemi on"loihdittu" vanhasta törkyrumasta kasaripaidasta, jonka hihat on sidottu selän taakse. Työasuksi sopivuus on nollassa ja mikäs sen parempaa.

Postailen myöhemmin viikolla kesäkuun kuulumiset mm. Aaaargentiina-hehkutukset. Ellen sitten muutu väsyneeksi asiakaspalveluzombieksi, jonka ulosantiin mahtuu vain kiitokset ja olkaa hyvät ja tottakai meiltä löytyy Pilates-kirjoja ja Tex Willereitä hyllystä kipaisenko hakemassa. (Papukaijamerkki sille, joka arvaa työnkuvani, haha.)

Psst. Ostin kolmen päivän lipun Flow-festareille, koska en ikinä anna itselleni anteeksi, jos missaan Grace Jonesin livenä. Ei minulla kyllä mitään virallista seuraa ole saatikka sitten yöpymispaikkaa, mutta onhan sitä ennenkin oltu huolettomia.

Ai niin uudistin vähän ulkoasua. Kokonaisuus kaipaa kyllä aika paljon viilailua, mutta se on jonkun energisemmän päivän murhe sitten. Tämän hetkinen on sentään vähän raikkaamman oloinen kuin edellinen, mutta taustaväri tuntuu olevan minulle se pahismurheenkryyni, johon en vaan pysty olemaan tyytyväinen. Eller hur?

Kahdet kenkälöydöt ja äkkiä maailmalle

2009-05-28T00:25:00.000-07:00

Holla! Pikapikapostaus, koska meidän lento Argentiinaan lähtee noin neljän tunnin päästä. Iih.

Yritin etsiä hyviä aktiiviseen kävelyyn sopivia kivoja kenkiä reissuun, mutta sen sijaan löysin yhdet mustat saappaat kierrätyskeskuksesta ja iihanat mansikkakorkkarit Biancosta, joita olin aiemmin ehtinyt ihailla Nelliinalla.

Ensi talven lontostelukenkien huima hinta: 5 SENTTIÄ:

Ja tämän kesän piristäjät -70%:

Jospa sitä tulisi tehtyä joitakin löytöjä Buenos Airesistakin. Siellä ei ilmeisesti ole mitään tutuista vaateketjuista, joten oottelen innolla uusia tuttavuuksia. Yritän saada postattua paikan päältä, jos vain millään saan käsiini koneen, jossa on nettiyhteys, mutta muuten toivotan nyt kaikille aivan ihanaa kesäkuuta.

Taidemuseopörriäinen sateessa ja paisteessa

2009-05-22T09:35:00.000-07:00

Perjantaina oli aivan loistava ilma! Saattaa olla hieman epäsuosittu ajatus, mutta minusta säässä pitää olla vähän yllätyksellisyyttä. Eilen satoi ja sitten paistoi ja taas satoi ja suurimman osan ajasta taivas toteuttikin molempia. Tämän ansiosta näin ihan uskomattoman hienoja sateenkaaria. Yhden kokonaisen ja suuren, päästä päähän.

Koska ilmastokin päätti olla niin epävakaa niin minä toteutin sekä sadepäivän, että aurinkoisen ilman herättämiä mielihaluja. Toisin sanoen siivosin ja kävin taidemuseolla pyörähtämässä.

Päälle heitin pari viikkoa sitten bussiaseman Pelastusarmeijalta (ylläripylläri) ostamani mekon, jonka helmaa lyhentelin aika reippaasti. Ehkä vähän liiankin reippaasti, hehe. No jospa tuossa ei vielä ihan perse vilahtele.

Mekon kaveriksi laitoin vöistäni omalaatuisimman, joka on samaiselta Pelastusarmeijalta. Tässä on tätä "aika ruma eli oikeastaan törkeän hieno"-estetiikkaa, jota tunnun harrastavan pelottavan usein.

Taidemuseolla oli meneillään Kaarina Kaikkosen näyttely, jota olisin voinut oikeasti tuijotella tuntikausia. Että yksi nainen voikin kehitellä jotakin ilmaisuvoimaltaan niin vahvaa, mutta samalla niin herkkää. Kaikkonen tekee installaatioita melkein mistä tahansa, esmes vessapaperista:

Ja paidoista:

Ei voi vaan käsittää kuinka joku voi olla noin lahjakas.

Onnistuin onnekseni museossa pyöriessäni välttämään pahimman sadekuuron, joten pitihän sitä käydä Ainolan puiston pusikoissa ottamasta itsestään hölmöjä peikkokuvia itselaukaisimella.

Ei-oululaisille muuten tiedoksi: Tältä näyttää meillä aivan keskustan tuntumassa, haha.

Läpinäkyvät sukkikset oli aivan pakko vaihtaa leggingseihin, kun huomasin miltä ne saa jalkani näyttämään. Ei mahtais mennä läpi, että mun sääret ja reidet olisi tässä vaiheessa jo noin 500 % ruskeemmat kuin muu kroppa. Hihi. Sitä paitsi rakastan sitä, että varpaat saavat olla vapaina ja haistella maailmaa kesäisin.

Tänään luvassa on hiukan vähemmän kultturelleja elämyksiä. Käydään poikaystävän kanssa käyttämässä ilmaislippumme Erämessuille. Jeijeijeii. Toivottavasti siellä edes myydään hattaraa tai esitellään söpöjä koiria.

Aurinko nostaa karvaista päätään

2009-05-21T14:50:00.000-07:00

En ollut tajunnut edes kuinka hullun ikävä minulla oli kesää ennen kuin se tuli taas takaisin. Tässä lämmössä sitä on aiva eri lailla inspiroitunut aivan kaikesta. Pukeutumisesta, sarjakuvista, siidereistä, dyykkaamisesta, uimisesta, you name it. Koska auringon valo on niin kirkas, täytyy itsekin koettaa hehkua mukana ja pukeutua pääväreihin. Sitä paitsi rrrakastan sinisen, punaisen ja valkoisen yhdistelmää. Klassikko toimii aina.

Mekko - Le Kaappi de Isosisko (taas!)

Sukkahousut & Neule - H&M
Vyö & kengät - Second hand
Laukku - Nanso

Poikaystävän avuliaan mielipiteen mukaan tästä kauluksesta tulee mieleen A. Vauvat ja B. Seiloripojat. Itse vannoisin kuitenkin kaulusdinojen nimeen, joiden kuvia en onnistunut löytämään mistään. Tiäättehän ne tosi söpöt dinot, jotka puolustaa itseään nostamalla kaulukset pystyyn ja sähisemällä? Sellaiseksi olen tuntenut itseni pari viime päivää, paitsi tietenkin iloisella ja kesyllä tavalla, hihi.

Yksi tärkeä elementti loputtomassa Oulu-rakkaudessani on veden läheisyys. Aivan kuin olisi helpompi hengittääkin, kun ympärillä on niin paljon laineita ja heijastavia pintoja. Ei siis ole kumma, että suosikkipaikkojani suosikkikaupungissani ovat tietysti rannat.

PS. Meidän tamponihiirijääkaappimagneetti sai jotakin aivan supertärkeää vartioitavakseen:

Tuskin maltan odottaa sitä, että Nick Cave spottaa minut yleisöstä ja tajuaa olevansa elämäni (kakkos)mies. Oooh. Dig Lazarus dig!

Euroviisupörriäinen-Babooshka

2009-05-16T09:44:00.000-07:00

Aurinko lämmittää kroppaa ja illalla näkyvä maailman kaikkeuden paras laulukilpailu kutittaa munaskuita. Jos jotakin niin euroviisuja rakastan pyyteettömästi koko sydämestäni. Ei voi olla mitään hienompaa kuin älyvapaita esityksiä, viikoiksi päähän jääviä renkutuksia ja upeaa eurooppayhteisöllisyyttä. Minulle on sattunut myös siunaantumaan samanlaisia viisufriikkejä ystäväpiiriin. Kas mikä onkaan parempaa kuin hyvässä seurassa hehkuttaa esitysbiisejä viikkokausia ennen itse h-hetkeä. Lalalallaa.

Tämän vuoden suosikkeina minulla on Viro, Norja, Saksa ja Unkari (nyyh tiukat vihreät housut eivät päässeet jatkoon). Ja tietty sinivalkoiset lasit päässä joudun hehkuttamaan Waldos peopleta, vaikka se mies ei osaakaan räpätä yhtään ja naislaulajan ääni särkyy livenä.

Kaikkien aikojen viisusuosikki (heti Lordin jälkeen tietty) täytyy olla viime vuoden Bosnia & Herzegovinan esitys:

En keksi heti yhtään mitään viihdyttävämpää ja apua noi naislaulajan vaatteet <3__<3!

Meinaan olla oikein ihana kodinhengetär ja leipasta viisuvieraille kunnon Passiohedelmä-juustotortun, jonka ohjeen löysin Katja Palmdahlin Makunautintoja kasviksista-kirjasta. Kuola valuu jo valmiiksi, toivottavasti en vaan onnistu sössimään tätä hommaa.

Mutta hoo jottei tämän blogi idea ihan kokonaan unohtuisi, ihastellaan vielä minun tämän päivän kovin kesäisiltä haiskahtavia vaatteita:

(Meillä on varmaan maailman symppiksimmät parvekekoristeet haha)

Mekko - Le kaappi de isosisko
Paita ja vyö - second hand

Olen selkeästi sisäistänyt tämän kevään pastellimuodin, hihi.

Piipahdettiin poikaystävän kanssa Kaakkurin Bauhaus-kompleksissa, haettiin uusi Gamereactor-lehti ja ihmeteltiin maailmaa. En tajua miten ne kaksi elektroniikkakauppaa pystyvät olemaan siellä vierekkäin ja varsinkin kun Verkkokaupassa on oikeasti puolet halvempaa.

Olihan siellä sitten pakko tehdä vähän investointeja, vaikka oonkin tuhlannut tässä kuussa jo aivan älyttömästi rahaa (mutta onhan mulla varaa, kun sain kerta kesätöitä, JEI). Ostin halvimman mahdollisen muistikortin lainakameraan ja toteutin sisäistä nörttiäni:

Perseitä potkivia naissankareita ei vaan voi olla tietokonepeleissä liikaa.

Apua, mutta nyt oikeasti alkaa jo jännittää. Äänestän varmaan taas tapani mukaan suosikkejani ainakin kolme kertaa. Oon vähän pöljä sillä tavalla, nääs.

6 easy steps how to use teh greatness that is pesupähkinät

2009-05-10T13:39:00.000-07:00

No niin nyt sain vihdoinkin laiskuudeltani kokeiltua aiemmin mainittuja pesupähkylöitä in action.
Olin kyllä tyytyväinen tulokseen eikä pyykistä lähtenyt minkäänlaista tunkkaisuuden vivahdetta. Näiden kanssa voi myös lisätä vähän eteerisiä hajusteita, jos haluaa sitä "puhtauden" tuoksua tai soodaa, jos haluaa pitää valkoiset vaatteet valkoisina. Meinasin yrittää manipuloida itseäni pyykkäämään useammin lempituoksuni mintun avulla. Olisi ihana nukahtaa mintun tuoksuisiin lakanoihin ja nähdä unia After eighteistä (ja hukkua omaan kuolaansa).

Mutta jotta pääsisitte osaksi tästä hienoudesta itsekin, olkaa hyvä, näin se siis tehdään:

Step 1. Tunge sellaiset kuusi pähkinänpuolikasta puuvillapussiin tai vaihtoehtoisesti sukkaan, jonka solmit kiinni.

Step 2. Heitä pussi muun pyykin sekaan. Käynnistä pesuohjelma.

Step 3. Ota pesutuvassa odotellessasi itsestäsi kuvia pyykkipäivän asustuksessa (Yritä näyttää siltä, että olet unohtanut laittaa housut jalkaan).

Step 4. Kyllästy pesukoneen tuijottamiseen, koska se ei pelkojesi mukaan a. räjähtänytkään tai b. suoltanut ulos ruskeaa vaahtoa. Mene takaisin huoneistoosi, loggaa maailmankaikkeuden parhaalle juorusivustolle ONTD:lle ja unohda autuaasti koko pyykkäyksen olemassaolo.

Step 5. Havahdu useaa tuntia myöhemmin Rihannan alastonkuvien ihmeellisestä maailmasta ja kiroa. Palaa takaisin pyykkituvalle löytääksesi pyykkisi osaksi lattialta, jonne ärsyyntynyt naapurisi on heittänyt ne päästäkseen itse pyykkäämään.

Step 6. Toista koko rumba tarvittaessa, jos pyykki on lattialla rotkottaessaan päässyt ihmeen kautta likaantumaan uudestaan.

Onneloitumista ruusuisissa tunnelmissa ja kameraikävää

2009-05-10T09:00:00.000-07:00

Saatiin hulluuskohtaus perjantaina kämppiksen kanssa ja viiletettiin Lidlin siidereiden innostamina Onnelaan. Me ollaan perinteisiä nelivitostyttöjä, mutta joskushan niidenkin tyttöjen täytyy tanssia pöydillä Kaija Koon tahtiin, right? Oli aika paljon ällöjä ihmisiä ja kevyttä lihatiskitunnelmaa, mutta onneksi nämäkin tekijät voi häivyttää taustalle parilla tequilapaukulla ja oikeasti nauttia olosta. Minun ensimmäinen suosikkilevyni oli kuitenkin Kaija Koon kasarilevy, joten ei se joukkoon sulautuminen niin vaivalloista ollut.

Tanssilattialle (lue tanssipöydälle) kanssani sukelsi uusi kukkamekkolöytö. Kiitos vaan sinä uskomattoman ihana ihminen, joka halusit luopua tästä viidellä eurolla. Istuu nimittäin täydellisesti ja vaikka värit eivät ole ihan ehtaa minua, ruusukuosi on söpönöpö. Kämppis surautti helmasta pois sellaiset viitisentoista senttiä, jotta pituus olisi enemmän passeli.

Oon taas vaihteeksi ihan myyty. Eihän mulla ollutkaan kuin muutamat tuhat kukkamekkoa jo ennestään henkareissa roikkumassa. Niin, mutta ei yhtään pinkkimustaa...

Etkoilu tapahtui Ultrastarin eli Singstarin ilmaisen pc-vastineen kera. Oon saanut vapun jäljiltä pikkuhiljaa ääntäni takaisin, joten onhan se must vähän luikauttaa pari veisua ennen baaria.

Mutta jotta elämä ei olisi helppoa kovin kyny, mutta rakas kamerani päätti sanoa sopimuksen lopullisesti irti. Arvatkaa vaan onko kevyesti sydäntä tykyttävää napsia mielissään kuvia ja sitten huomata, että tulos on tämä:

Aaaa. Oon ihan varma, että tarkemmalla katsomisella löytäisin sen Ringin kaamean pikkutytön tuolta pikselimössön seasta. Hyi yääk.

Eli eipä auta kuin hommata uusi kamera. Saiskohan Buenos Airesista yhtään halvemmalla jotain hyvää pikkukameraa. Järkkäri ois periaatteessa houkutteleva, mutta ei mulla taida olla tarpeeksi lihasmassaa sellaisen kuljettelemiseen. Pikkunäpsy riittää aivan hyvin näin kapoisilla kuvaustekniikoilla.

Mutta nyyh. Rip rakas Canonini. Olit kiva kaveri.

Tanssijavampin paluu arkeen - kinkkistä ja pyykinpesua

2009-04-28T04:31:00.000-07:00

Terkkuja vaan täältä ihanan aurikoisesta ja keväisestä Oulusta!

...Not.
Hei rakkaat sään jumalat! Vappuun on enää pari vaivaista päivää. Lähettäkää auringonsäteitä ja lämpöä niin minun peppu ei palelele lyhyessä hameessa, pliiks?

Arkeen palaaminen on aina hankalaa, mutta näin harmaaseen sumumöhkäleeseen on erityisen vaikea totuttautua kimalteentäyteisen viikonlopun jäljiltä. Sunnuntain esitys meni muuten hyvin, mutta menin sitten kiusallanikin bongaamaan poikaystävän yleisön joukosta ja hymyilin sille sitten rehvakkaasti koko esityksen ajan vaikka jalat meinaskin pari kertaa pettää alta ja sekosin mahapotkujen laskuissa täydellisesti.

Esityksen jälkeen käytiin hakemassa kinkkistä Uusikadun take away-paikasta. Minä tilaan kiinalaisissa aina siis ihan aina täsmälleen samaa eli kanaa, bambua ja herkkusieniä. Pari vuotta sitten erehdyin tilaamaan jotain muuta ja suruhan siinä tuli puseroon, kun mässy ei maistunutkaan samalta kuin aina. Oon kai sitten surullinen sillä tavalla, mutta en koe minkäänlaista vaihtelunhalua kinkkishimoissani.

Tapitin ihan mielissäni Britain's next disabled modelia, vaikka katsoinkin sen jo viime keväänä youtubesta. Malliohjelmia vaan ei voi olla liikaa. Paitsi se Malliksi päivässä on jo niin kuiva, etten edes minä pysty katsomaan sitä.

Loppuilta menikin sitten turvallisesti torkkuen. Tanssiminen on raskasta puuhaa, mmkay.

Tänään saatiin vihdoin Johtamisen ja hallinnon-kurssi pois alta meidän uskomattoman hienolla powepoint-esityksellä, joka oli täynnä vappupalloja. Sen jälkeen kipaisin keskustaan, koska olen jo pari viikkoa himoinnut näitä:

Hahaa. Pesupähkinöitä! Meinasin siis ympäristöystävällistää tämänkin puolen elämästäni ja tästedes pestä pyykkini pähkinöillä. Tuntuu vähän oudolta ajatukselta, mutta toivottavasti nuo nyt toimivat hyvin. Kuulette kiljuntani satavarmasti, jos rakkaat vaatteeni kokevat groteskeja muodonmuutoksia pesuprosessissa. Täytyy varmaan laittaa kokeiluerään kaikki vähiten tärkeät rytkyt ennen kuin pesen mitään oikeasti ihanaa.

Piipahdin Juuttiputiikin ohella myös Second hand storessa ja mielenhäiriössä tartuin tähän toppiin.
Jaa'a. Saa nähdä pääseekö tuo käyttöön. Jotekin kovin karamellimäinen ja hmm onnelahtava. Mutta kun sivuissa on kivat heiluvat helmat, aivan kuin olisin jättimäinen perhonen!

Oon muuten pohtinut syvällisesti (haha tuplaNOT) tämän blogin ulkonäköä. Jottain tarttis tehrä nääs. Hakuaisin ladata kuvat photobucketin kautta, koska haluan ne isompina ja kivempina, plus bloggerin kautta niiden lisäileminen on lähinnä yhtä kivaa kuin karvojenpoisto kylmävahaliuskilla bikinialueelta. Mutta jotta kivat entistä isommat kuvat mahtuisivat, täytyy koko blogin ulkomuotoa rukkailla. Möäh liikaa töitä. Mutta jospa pääsisin samalla eroon tuosta taustaväristäkin, johon minulla on viha-rakkaus-meh-suhde. Tai jos ulkoistaisin koko ulkoasun suunnittelun poikaystävälle niin se pääsisi harjoittamaan opintojaan käytännössä. Haha.

PS. Yliopiston vessoissa riehuu ilmeisesti jonkinlainen tamponikeiju:

Glitterihirmu tanssii ja rakastaa 09

2009-04-25T12:50:00.000-07:00

Ne on täällä taas aaa ihanaa!!! Viikonloppu, jolloin saan huoletta olla narsisti. Tuijottaa kuvaani peilistä tuntikausia ja esiintyä täpötäydelle salille kunnon juhlameikissä ja tanssipuvussa.

Kyseessä on siis Yasminen Ry:n eli oululaisen itämaisen tanssin yhdistyksen kolme loppuunmyytyä kevätnäytöstä. Tätä varten minä olen harjoitellut useita hikisiä tunteja lantiotwistejä ja mahapotkuja kuukausien ajan. Tässä viikonlopussa ehdottomasti parasta esiintymisen lisäksi on koristautuminen. On ihanaa päästä kerrankin kunnolla meikkaamaan ja laittamaan hiuksia ja näyttämään aivan uskomattoman kivalta ja oikein tr00 naiselta.

Operaatio lähti käyntiin tämän näköisenä:

Nukuin hyvin kivuliaasti hiuksissani vessapaperisyttyröitä ja aamulla alta paljastui kerrassaan upea Pelle Hermanni-pehko. Tän kampauksen on pakko kestää huominenkin, en tasan suostu tuohon kidutukseen uudestaan. Sadantuhannen pinnin jälkeen pehko näytti jo salonkikelpoiselta ja minä olin valmis meikattavaksi, jonka jälkeen näytin kerrassaan hurmaavalta vampilta:

Vihreää glitteriä silmissä! Ooh lääh Puuh!

Koruina toimivat vanhat Wanhojen tanssikoruni ja tanssipuku itsessään oli teetetty ompelijalla.

Ja koska en ole päässyt päivän Hei_kattokaa_mua_ja_mun lantioita_eikö_ollakin_ihania-fiiliksistä vielä eroon seuraa narsisimin riemuvoitto kuvasarjana:

Ah. On se vaan rankkaa olla niin nätti. Haha. Toivottavasti onnistun joskus saamaan kuvia in action-tilanteistakin.

Tänään olleet kaksi esitystä menivät aikalailla nappiin, vaikka ekassa jalat meinasivatkin pettää alta ja tasapaino niiden kanssa. Mutta muuten koko ryhmäkin esiintyi hyvin valloittavasti. En enää muuten koskaan koskaan sano, että olen huono tanssija. Nyt loppuu sellainen vähättely prkl. Minähän rakastan tanssimista ja esiintymistä. Harjoittelen mielelläni puoli vuotta niitä neljää minuuttia varten, joiden aikana voin esiintyä muille ihmisille. Ja se hymy, joka minulla on lavalla ei ole pakotettua tanssijahymyä.

Huomenna vielä yksi esitys. Ja jaiks se saattaa jännittää vähän tämän päivän esityksiä enemmän, koska katsomossa sattuvat istumaan äitini ja poikaystäväni. Noh. Yritän spotata kaljun pään keskeltä yleisöä ja lähettää lentosuukon.

Nyt nukkumaan. Oon uskomattoman väsynyt ja sekä selkä, että maha kramppaavat yhtä aikaa. Ei kiva.

Oikeasti paras aika vuodesta

2009-04-23T04:08:00.000-07:00

Toisin kuin ilmeisesti kaikkia, joita on joskus kuvattu Hel-looksiin minun pukeutumistani eivät inspiroi mitä epämääräisimmät asiat Afrikan kolonialismista Maatuskoihin. Kai ne ihmiset oikeasti vain päästään keksivät noita? "Että joo nyt kun kerran kysyit niin äsken kävelin kaatopaikan ohi ja siellä ollut mutainen perunasäkki, joka haisi homeelle sai minut yhdistämään ruskean takin vihreisiin housuihin. Todella inspiroivaa..."

Noh. Tänään minä kaivoin innoitukseni sukkahousulaatikostani:

Ruususukkahousut - H&M
Rintakoru, pitsipanta ja mekko - Second hand
Kengät - Bronx

Täällä Pohjolassa asuminen on keväällä aina parasta. Pitkien, kylmien ja pimeiden kuukausien jälkeen tällaiset ensimmäiset kunnon aurinkopäivät tuntuu ihan uskomattoman palkitsevilta. Eivät varmasti lämpimissä maissa osaisi innostua näin paljon, kun lämpötila kipuaa noin viiteen asteeseen, hihi. No niin missä ovat minun tytöt? On aika aloittaa pussikaljakausi.

PS. SAIN JUST KUTSUN TYÖHAASTATTELUUN, JEI! Sittenkin ehkä kesätöitä.

Tänä aamuna suihkussa lauloin Mitä yhdestä särkyneestä sydämestä

2009-04-21T03:09:00.001-07:00

Voi Horatio Horatio, kun ainat kuljet siellä Miamissa hisseissäkin aurinkolasit päässä. Miten oi miten sinä näet mitään?

Näin kauniit neitoset lähtivät eilen kirpparikierrokselle yhdessä Nooran Nooran hömppäblogista kanssa. Ja uuhhuuh. Onnetar suosi ainakin kämppistä, joka rohmusi itselleen "alle kymmenen paitaa". Kierros käsitti Alppisstoren, kaksi Pelastusarmeijaa ja keskustan Second hand storen, josta rohmusin vaatteiden lisäksi gluteenijauhoja seitania varten ja inkiväärisuklaata, joka vei suun mutrulle eikä suinkaan ilosta. Pidetään kitkerät asiat pois minun suklaastani, mmkay?

Onnistuin se minäkin tekemään löytöjä, vaikka yleensä minua suosivat Pelastusarmeijat olivat suuri pettymys. Hei mihin kaikki ihmeretromekkohirvityskivuudet ovat oikein hävinneet bussiaseman Pelastusarmeijan Retroa-rekistä?

Saalis esiteltäköön nyt (Oon muuten aina nauranut hulluna näille "esittely"-jutuille tyyliin "Tätä mekkoa en ole vielä esitellytkään teille.." Ootan aina puoliksi, että kirjoittaja aloittaa seuraavan lauseen: "Mekko, Te. Te, Mekko." Hyvin hauska tutustua. Kehehehee. Ilmeisesti pikkuisen väsymystä ilmassa luentopäiväkirjan kirjoittamisen takia..)

Röyhelöhame Second hand storesta kahdella eurolla. Kämppikselläni sattuu olemaan samanmoinen ja olen yllättänyt itseni lainaamasta sitä useita kertoja, joten nytpä minulla on ihan ihkaoma.

Hyppään mukaan hamakorujunaan. Oon aivan liian laiska nillittäjä, että jaksaisin itse askarrellapaskarrella vastaavia.

Niin siis batiikkivärjäyshän on minusta aivan järkyttävän rumaa ja hirveää ja sen ei olisi koskaan pitänyt tulla takaisin muotiin, mutta jostakin kumman syystä oon parissa viikossa ostanut itselleni parikin vaatekappaletta kyseistä kuosia. Se oli varmaan tuo violetti, joka minua huijasi.

Ja lopuksi vielä koko ostosreissun suosikiksi muodostunut löytö:
Vihreä pikkulaukku, joka oli kirppariseurueeni mukaan tosi ruma(?!!), mutta ei kuulemma haittaa, koska voin käyttää rumiakin juttuja. Kiitos tytöt. Alemman kuvan väritys vastaa paremmin todellisuutta:

Omasta mielestäni tämä oli aivan ihana eikä ihanuutta poistanut yhtään se, kun keksin vilkaista laukun sisälle ja löysin suunnittelijan.

Nopea googlailu selvitti Cora Jacobsin olevan Filippiineiltä kotoisin oleva laukkusuunnittelija, joka on suunnitellut mm. Yves Saint Laurentille, Givenchylle ja Christian Diorille. Plus Amsterdamin laukkumuseossa on juuri nyt käynnissä Jacobsin töiden näyttely.

Minä en ole ikinä ymmärtänyt merkkiuskovaisuuden päälle, mutta onhan se paljon hauskempaa, kun tällaiselle tavaralle voi paikantaa historian. Käsin tehty Filippiineillä ties kuinka monta vuotta sitten ja nyt eksyy minun kätösiini kirpparilla ja vielä melkein täydellisessä kunnossa. Jospa meidät on tarkoitettu yhteen, bebe.

Pussybow'n ulkoilutus ja uusi lempivaatelaukku

2009-04-18T08:12:00.000-07:00

Päivän viini- ja musiikkisuositus:
Janis Joplin, jos pidät naisista, jotka ovat suurempia kuin elämä.
Italialainen Primitivo-punaviini, jos sinuakin alkaa välittömästi hihityttämään pullon logo.

Eli toisin sanoen tänään Ykälässä Punk in Finland-foorumin kevätretki Ouluun. Luvassa mm. Surrur, jeah. Vaikken itse kyseiselle foorumille kirjoittelekaan, on hikisiä ja räkäisiä punkkareita eri puolilta Suomea aina mukava nähdä.

Kävin pikkusiskoni ja äitini kanssa tänään kaupungilla. Tulos: Nanson törkeän söpö laukku, salaattia Oliviassa (hajuton ja mauton salaattipaikka, en suosittele) ja kahvia Robertsissa (suosittelen chai latte silmissä kiiluen).

Minun tyylini eivät ole ikinä kuuluneet isot nahkalaukut, mutta rohkeita printtejä olen aina vähintään salarakastellut. Niinpä laukkuhankinnat tapahtuvat Nanson ja Marimekon puitteissa. Viimeksi mainitun uudet laukkumallistot ovat aiheuttaneet täälläpäin sydämentykytyksiä ja suolaisia kyyneleitä. Ne on niiiiin nättejä ja niiin kalliita. Nanson huomattavasti huokeammat hinnat voittivat puolelleen, vaikka maksajana ei sattunutkaan, köhköh olemaan allekirjoittanut.

Illalla olisi tarkoitus ulkoiluttaa isotädin vanhaa pussybow-paitaa uuden laukun kaverina. Voisin oikeasti viettää tuntikausia toistellen pussybow'ta, pussybow, pussybow, pussybow, en tajua miten näillä voi olla tällainen nimi, haha.

Menossa mukana myös isosiskoni muinainen lapsuusaikojen mekko selkäpuoli eteen käännettynä.

Tai sitten olenkin liian pikkusievä punkkikekalle näissä kamppeissa. Jospa seivästäisin pari ruumiinosaa hakaneuloilla katu-uskottavuuden toivossa?

I'm a Jedi turned into girl turned into nerd

2009-04-13T09:01:00.000-07:00

Hei vaan maailma! Huolimatta koko aamu- ja iltapäivän kestäneestä lumisateesta ja monituntisesta ryhmätyösessiosta (tehtiin strategia Ylivieskan kirjastolle, olkaapa hyvä) olen tällä hetkellä oikein oikein hyvällä tuulella. Eipä minun bloggaus pahalla tuulella onnistukkaan, hihi. Päätin skipata Faith no Moren kesäkuun keikan, koska sillä saa kaksi päivää Flow-festareilla. Lily Allen, Yann Tiersen, Frida Hyvönen.. voisin oikeastaan luetella melkein koko esiintyjälistan. Täydellinen festari tällaiselle mainstream indienörtille.

Kävin Tuiran Pelastusarmeijalla pari päivää sitten tarkistamassa tarjonnan ja Marimekon (!) söpö vyötäröhame muistutti niin paljon vanhoja lasten peittoja, että pitihän se kopaista matkaan.

Muotibloggariklisee Än Yy, Tee, Nyt! Karvahattu!

En voinut sille mitään. Nuo uskomattomat lumikasat ulkona inspiroivat hulluuksiin. Huhtikuun puolivälissä ei vaan kuulu sataa kymmentä senttiä lunta, nih.

Jeti-roolileikkien jälkeen voikin siirtyä uusiin maailmoihin Pelastusarmeijalta hamuamani huivin kanssa. Minä fiilistelin ihan mielissäni kunnon navy-henkisyyttä. Mutta puutteellisten huivinkäyttötaitojeni takia navy siirtyi Finnarille töihin.

Hei oon täysin valmis nyt näyttämään teille uloskäynnit oikealta, vasemmalta, edestä ja suoraa takaanne samalla kun asennan pelastusliivit ja laitan happinaamarit. Minun isästä piti tulla lentäjä, mutta punavihersokeuden takia siitä tulikin professori. Ehkä minä voin paikata tämän aukon ryhtymällä lentoemoksi. Tai sitten...

Yh-äiti lookkikaan ei ole niin mahdoton ajatus. Haha. Ei kun oikeasti, miten ihmiset onnistuvat taiteilemaan huiveillaan niin upeasti? Otan ilolla vastaan opetusvideoita for dummies.

Minulla oli noin viikko sitten ilo päästä halimaan yhtä maailman suloisimmista otuksista. Barbara on vähän päälle neljä kuukautta, partacollie ja varmasti salaa niin rakastunut minuun, että oisin voinut salakuljettaa sen hameeni alla kotiin.

Valitettavasti Barbara ei ole minun, vaan serkkujeni. Nyyh. Barbi-hani tule usein käymään.

Ja jotta tämä postaus olisi niin pitkä, että se korvaisi sen etten laiskuuttani postaa kuin parin viikon välein, esiteltäköön vielä kesän hittimekko, joka on piilotellut kaappini perukoilla monta vuotta hameeksi naamioituneena. Pariisin jostain Second hand-puodista tämä on ostettu varmaan neljä vuotta sitten. Nyt se saa hilautua boobsien peitoksi ja luoda perseestäni entistä muhkeamman.

Luuuuv luuuv luuv.
Ai niin! Hahaa! Lähetään päälle kuukauden päästä Buenos Airesiin, Argentiinaan!
Minun elämä on nyt hyvin hyvin hienoa.

Miittiä, sorbettia, känkkyä ja häpeällisia paheita

2009-04-05T07:39:00.000-07:00

Ensinnäkin kiitos kaunis kaikille ihanille naisille, joiden kanssa sain viettää perjantai-iltaani blogimiitin puitteissa. Olitte(/Olimme haha) söpöjä!

(kuva Wiken kameralla)

Itse olin hypähdellyt paikalle kevään kuumimmassa lookissa sorbetissa (hahaa Hesarin muotisivut rlz okay). Ei mutta oikeasti rakastuin tähän mekkoon samantien, kun näin sen Vilan alennuksissa. Tulen käyttämään koko kesän pelkästään tällaisia hulmuavia hei tänne alle mahtuisi kokonainen jalkapallojoukkue -mekkoja. Niissä tulee vaan sen verran ihanan keväinen olo, kun voi antaa Oulun lempeän (köhköh) merituulen hellitellä.

Dilemma onkin siinä pitäisikö tälle yrittää vyöllä kuroa jonkinlaista vyötärön tuntua vai antaa vain rauhassa läsöillä. Viimeksi mainittu vaihtoehto tuntuu kyllä omammalta ja siluetti on heti paljon mielenkiintoisempi, mutta vaatii vähän totuttelua.

Perjantaina vedin myös ensimmäistä kertaa koko kevättä korkkarit jalkaan. Selkeä lämpenemisen merkki, kun satun olemaan kivuliaan herkkä palelemaan varpaistani. Mutta eihän nyt blogimiittiin voi tallustella niissä rötjäkkeissä, joissa olen koko talven viihtynyt. Verratkaapa:

vs.

Kevään kurakelit eivät ole olleet armeliaat.

Eilinen päivä menikin poikaystävän kämpillä muhjottaen ja pizzaa syöden. Nyt meni muuten Merikoskenkadun Napoli-pizzeria boikottiin. Oli sen verran pettymys koko känkky. Nyyh ja siellä oli vielä suht halpaa. Mutta ei voi mitään, kun odotellessa joutuu pahojen aavistusten kera haistelemaan palaneenkäryä ja laatikosta paljastuu tällaista:

Onneksi lohduttaja oli paikallaan ja mies onnistui lataamaan koneellensa Gameboy Advance-emulaattorin. Loppuilta menikin rattoisasti tällaisissa merkeissä:

Nokkelimmat pokkelimmat tunnistavat varmasti kyseisen pelin. Haha, henkinen ikäni koki jälleen aivan uskomattoman suuren notkahduksen. Mutta hei minkäs innokas fanityttö itselleen voi? I wanna be the very best, like no-one ever was..

Vihellän vihellän vihellän matkallani

2009-04-01T07:28:00.000-07:00

Sarjassamme rakastan auringonvalossa kylpemistä ja ostin Lindexiltä sinisen röyhelöpaidan valkoisen kaveriksi.

Lindexillä käynti on myös siitä tuhoisaa, että löydän aina oikeutuksen uusien sukkahousujen ostamiselle. Ja sieltä löytämieni sukkahousujen innoittamana pitää tietenkin myös käydä tarkistamassa henkkamaukan valikoima. Paha paha paha.

Lindexiltä:

H&M:

En enää ikinä osta tavallisia mustia sukkahousuja.
En enää ikinä osta tavallisia mustia sukkahousuja.
En enää ikinä osta tavallisia mustia sukkahousuja.

Tänään on onnen päivän muutenkin kuin sukkahousujen ja auringon osalta. Tänään minä nimittäin pääsen Pannuun syömään ja mikä tärkeintä, saan käsiini tämän:

Pussieläin tanssii

2009-03-28T10:46:00.000-07:00

Asun mestariompelijan kanssa. Siitä on useinkin etua, koska itse satun olemaan ompelukoneen kanssa täydellä sotajalalla. En ymmärrä, miten sen alalangan laittaminen on suunniteltu niin vaikeaksi. Vikahan ei voi olla käyttäjässä, vaan aina laitteessa, mmkay.

Tällä kertaa kämppis sai askarteltavakseen tämän mummoni perintöhameen, jonka lähtökohtainen ongelma oli se, että näytin noin 130 senttiseltä:

(Haha kuvassa myös huoneeni uniikki sisustuselementti ruumissäkki. Pitäisi muistaa pyörähtää Kontissa joku päivä ja viedä pois rumistamasta.)

En halunnut pistää tätä hametta kiertoon, koska se on kuitenkin ihan laadukasta Marimekon tuotantoa. Toimitin sen siis toiselle puolelle kämppäämme mielessäni vilkkuen epämääräisiä toiveita pallo/pussihelmoista. Ja ta-daah Babooshka kiittää kultarakastaan:

Mikäli minä mitään tämän hameen konstruktiosta ymmärrän pussittaminen hoituu helmaan ommeltun kuminauhan avulla. Tämä kaikki siis rankanpuoleisen lyhentämisen jälkeen. Tykkään tästä kyllä kovasti. Täyttää hyvin sopivasti suuren pussihameen kokoisen onkalon vaatekaapistani, hihi.

Hame pääsi kanssani jo eilen pyörähtelemään Reginan tahtiin Nelivitosessa, joka oli muuten taas vaihteeksi aivan ahdistavan täynnä. En pahemmin perusta kyynärpäätaktiikasta päästäkseni baaritiskille, joten häippäsinkin melkein heti keikan jälkeen kullan kainaloon koisimaan. Mutta kyllä kannatti maksaa se yhdeksän euroa sisäänpääsystä, oli sen verran keväinen ja ihana Iisa lavalla.

Psst. Earth Hour alkaa 20.30 ja kestää tunnin. Sammutelkaapa kaikki siis valoja ja nauttikaa kynttilöiden hohteesta.

Dancing queen oh so swwweeet

2009-03-24T07:43:00.000-07:00

Kovin on kovin kovin väsynyt olo. Sairastelin ja kouristelin kuumeen kourissa noin viikko sitten, mutta vieläkin on ylilämpöä ja ja ulkomuoto kovin mömmöisä.

Huomenna pitäisi mennä ompelijalle sovittutamaan esiintymismekkoani Yasminen jokavuotiseen kevätnäytökseen. Musta kokopitkä paljettimekko vihreillä yksityiskohdilla on tilauksessa ja kovasti mietityttää pystyykö siinä taipumaan koreografian vaatimaan polviniiaukseen... Kuitenkin joudun kehittelemään hätähakaneuloja jostakin ja kutsumaan sisäistä MacGyveriani apuun (Anguksesta tulee muuten elokuva, ooämgee kuka muka voisi korvata ihanan Richard Dean Andersonin).

Viime vuonna koko tanssinäytöshupakka oli todella hauska kokemus. Sai viettää yhden päivän uuberprinsessana juhlakampauksessa ja tekoripsissä ja tanssia lavalla, ooh ihanaa hihii. Ja se yhteishengen kokemus pukuhuoneissa ennen näytöksen alkua on aivan parasta, kun kaikenikäiset ja -kokoiset naiset hihittelevät hermostuneina ja meikkaavat. Viime vuonna meidän piskuinen ryhmämme (minä edessä oikealla) näytti tältä:

Oltiin siis jo viime vuonna täysin ajan hermolla, kun yhdistettiin paljettipaita ja wet-look leggarit, haha.

Tulkaapa kaikki oululaiset sitten katsomaan, kun minä ja monta muuta ihanaa naista väännellään lantioitamme ja tehdään mitä sulokkaimpia vartaloväristyksiä itämaisen musiikin tahtiin. Liput myynnissä Kulttuuritalo Valveella, esitykset 25-26.4. Voin luvata sen oleva ällistyttävä kulttuurinautinto.

Mutta ei ehkä niin ällistyttävä kuin suosikkifriikkisirkukseni Lagy Gagan esiintyminen:

Hei vaan antakaa mullekin noin iso itsetunto, että voin kulkea ympäriinsä isona kuplaröykkiönä. Olisin todella onnellinen.

Rakas kahvila suojaa minua pahalta

2009-03-18T10:55:00.000-07:00

Pitkästä aikaa blogimaailmassa hymhym. Tänään kävin ihanaisen kämppikseni kanssa kirpparia tarkastelemassa ja mukaan vääntäytyikin kaksi mekkoa. Oli kyllä niin hilkulla pääsinkö sovittamaan rättejä ollenkaan, kun joku todella todella kärttyinen nuori äiti päätti varata yhden kopin kokonaan itselleen ja vuorelle pinkkejä paitoja. Oli raahannut vielä pienen tytönkin mukaan makutuomariksi ja kyllä kävi sääliksi, möyh. Inhottaa, kun ihmiset jäävät munimaan sovituskoppeihin, mitä ne niissä oikein touhuavat.

No pikasovituksen kautta sain kaksi malliyksilöä raahattua kassalle. Onpa kyllä kaksi niin erilaista mekkoa, että huhhuh. Ehkä mulla on vaan niin venyvä maku, hehe.

Ensimmäinen on ruskeanvihreä hyvin paksua materiaalia oleva itsetehty mekko, jossa on kuminauha vyötärön kohdalla. Malli on jotenkin käsittämättömän kiva ja omituisen klassisen oloinen, vaikka voi olla että kuvittelen kyllä ihan omiani, hihi. Pitää äkkiä alkaa käyttämään ennen kuin kevät kunnolla pyörähtää paikalla, on sen verran lämmin helman lyhyydestä huolimatta.

Ja Bachelor nro. 2 onkin sitten enemmän sellainen syöpöttelymekko. Onkohan tälle mallille joku oikea nimityskin? Keväinen haaleansininen ja helman liehuvuus varmisti ostospäätöksen. Niin niin söpö. Tämän mekon alle on sitten kiva piilottaa se epäonnistunut treenaa_vatsa_bikinikuntoon_viikossa_maha.

Psst huomatkaa tuhosöpö oravakillutin, jonka muokkasin heijastimesta kaulakoruksi.. Oon aina tuntenut omituista sukulaisuutta pähkinänpurijoiden kanssa:

Haa. Kevät ja patiokausi missä viivytte? Oon jo täysin valmistautunut värjöttelemään jääkalikkana keltaisen aitan terassilla. Ostinhan jo kaksi levyä kevättäni tahdittamaan:

Regina: Puutarhatrilogia ja Jenny Wilson: Hardships saavat tässä pienessä tytössä aikaa hyvin positiivisia sydämentykytyksiä.

Scare crow

2009-02-23T11:33:00.000-08:00

Aahhhahahahaaa. Tiesittekö, että googlen kuvahaku tarjoaa mun kuvia silloin kun googlaa Rakel Liekin? Siinä voi parinkin miehen naama mennä mutrulle, kun yrittää löytää kivaa materiaalia yksinäisen illan ratoksi. Vaikka ollaanhan me molemmat punatukkaisia, feministejä, narsisteja ja harrastetaan itsekidutusmuotoa nimeltä tankotanssi. Eli siis melkein kuin sukua.

Oon kyllä näyttänyt viime päivinä enemmän pölähtäneeltä murmelilta kuin ihanalta punatukkaiselta vampilta:

Paita - Second hand (Nümph)
Henkselihame - Kultakissa

Harakkakoku - Paraphernalia

Kolme viime päivää (en oo kova jumittamaan samoissa vaatteissa, mutta onnistun joskus mystisesti heräämään vaatekaappini ulottumattomilta) oon pyörähdellyt näissä kamppeissa. Uusi rakkaussuosikki on kirpparilta löytämäni Nümphin body. En oo tavallisesti ollut bodeista kauhean innoissani, koska öö mikä järki siinä haarojen välissä olevalla suljettavalla kaistaleella on. Vessassa käynnin hankaloittaminen? Mutta tässä nyt oli sen verran söpö kuviointi, että päätin antaa järjettömyydelle tällä kertaa anteeksi. Jotenkin tuntuu, että bodyt on vain tämän hetken uuberhieno villitys, joka häviää parin vuoden kuluttua, kun ihmiset tajuavat ettei uimapuvuissa ympäriinsä kulkeminen ole niin jännittävää. Ainakin toivottavasti. Tai sitten ne alkavat kulkea pelkissä bodeissa a la Madonna - luonnollinen jatkumo tavallinen t-paita + leggingsit yhdistelmälle.

Kirppareilla on nykyään muuten aivan järjettömiä hintoja. Mekkojen alkuhinta tuntuu olevan 8 euroa ja minkä tahansa paitaa edes etäisesti muistuttavan kuluneen ja ruman rätin hinta 4 euroa. Siispä käytän nyt tämän blogin ultimaattisena valtiattarena oikeuden mainostaa: Oululaiset käykäähän Second hand storessa pöydässä nro 166. Myynnissä mm tällaista hienoutta ja kaikki tietenkin uuberhyvissä järkihinnoissa, hihii.

Arvatkaa oikeasti pystyinkö ottamaan noissa rusettikengissä askeltakaan vaappumatta. Mutta söpöt ne kyllä oli.

Loppuilta meneekin ompelun merkeissä, koska huomenna on laskiaitiistai ja fiksuina tyttöinä ja poikina ilmoitettiin itsemme Raksilan mäenlaskukisaan, jonka koneteekkarit armollisesti ovat meitä varten järjestäneet. Oonkin laskenut viimeksi monta vuotta sitten ja joka laskiainen kinunnut ihmisiä mäkeen mukaan. Nyt voikin sitten kunnolla rysäyttää, hihii.

PS. Mun haalarimerkit on parhautta:

Perseperjantai ja mekkotrio

2009-02-20T12:33:00.000-08:00

Tyttöjen ilta, punkkua ja kikatusta. Epämääräisen makuista Hannibalia ja vielä epämääräisempää höpötystä. Mutta mutta iips iips mitä Oulun yöelämään päälle? Onneksi minulla sattuu nykyään olemaan suuri varasto perseperjantai-henkisiä mekkosia, joiden kanssa voi sheikata itsensä hengiltä, hihii. Kaksi uutta mekkoa kaupasta ja yksi täydellinen kesämekko, joka on lainassa siskolta, joka pakkasi kamppeensa ja lähti puoleksi vuodeksi Argentiinaan jättäen minulla kaikki vaatteelliset ihanuutensa. Hohoo. Siskot roxpox.

Ensimmäinen ihanuus on se täydellisen vaatemaun omaavalta siskoltani lainassa oleva. Vihreän söpöyden metsästin tänään Kulta-kissasta 50% alennuksella (olen käynnyt säännöllisesti tarkistamassa milloin tuo nättimys vihdoin muuntautuu minunkin kukkarolleni sopivaksi) ja viimeinen on ilmeisesti Henkkamaukan alunperin topiksi tarkoitettu röyhelömahtavuus, joka oli kokoa 42 ja selkeästi odottamassa minua.

And thö winner is:

Aaa miksi kukaan edes viitsii ahtautua hameisiin tai housuihin, kun mekotkin on keksitty?

Ps. Miksi minä olen Oulussa, kun Hyvösen Friitu hypyttää Helsingissä Tavastiaa?

Babooshkan penkkarit 07

2009-02-12T12:34:00.000-08:00

Minun penkkareitani juhlittiin kokonaiset kaksi vuotta sitten. Silloin ammoisina aikoina oli vielä kunnon talvet ja pakkasta ainakin 20 astetta ja Oulussa tavanmukaisen jäätävä merituuli. Palellutin söpön teinigoottiperseeni rekkalavalla ja join tummaa rommia lämpimikseni yli ällötysrajan. Asuni kehittelin melkein suoraan rakkaimman ystäväni kaapista, jossa nykyään pilkahtelee hieman enemmän väriä ja vähän vähemmän kohtalokkuutta pvc:n muodossa. Haha olin varmasti todella uskottava teinigootti paitsi, että unohdin systemaattisesti näyttää masentuneelta ja olin pahempi flirtti kuin koskaan. Kaiken kaikkiaan siis hurmaava päivä.

Aww. Joskus sitä melkein kaipaa lukioaikoja ja sitä kevyttä löhöämistä Lyskan käytävillä ja kahville karkaamista. Ja varsinkin niitä ihmisiä, joita ennen näki päivittäin, mutta joihin ei jostakin syystä koskaan tullut pidettyä yhteyttä.

Väärinpäin niäpnirääv

2009-02-03T07:48:00.000-08:00

Minä kuuluun siihen ihmistyyppiin, joka vaatteita miettiessään kuulostelee ensin omaa sisäistä vuodenaikaansa ja sitten vasta ehkä vilkaisee lämpömittariin. Kesällä voi tulla vastustamaton halu pukeutua lämpimimpiin villanuttuihin ja talvella pakottava tunne käskee kaivamaan heppoisimmat kesämekot esiin. Kai minun sisäinen kelloni on muutenkin aivan jumissa, koska nukkuisin helposti myöhään iltapäivään ja energisimmilläni tunnun olevan keskiyön jälkeen.

Kaikki Second Hand

Kumma kyllä pahin kevytvaatetuskausi iskee aina helmi-maaliskuussa eli juuri silloin, kun festarikiinnityksiä aletaan julkaista. Rakkaat ihanat kultaiset festaripäättäjät tänä vuonna minä haluaisin erityisesti nähdä:

- Eleanoora Rosenholm
- Regina
- Kate Bush
- Anna Järvinen
- Dolly Parton
- Pintandwefall
- Frida Hyvönen
- The Killers

Ja ehdottomana Guilty pleasurena Lady Gagan, jonka takia päässäni soi non-stoppina po-po-po-po-po-po-pokerface. Bitch is FIERCE:

Plus, jos hiukseni eivät olisi näin surkean lyhyet ja minä täysi käsi kampauksien kanssa, kuontaloni näyttäisi joka päivä tältä:

Fhabulous.

Haalarikansa on hieno kansa

2009-02-03T06:30:00.000-08:00

Oi nyt ne on täällä! Didididididiii! Minun haalarini! Ovathan ne aivan törkeän rumat ja edustavat opiskelukulttuuria karuimmillaan (köh köh teekkarit), mutta ne ovat minun ja huutavat monen sadan metrin päähän opiskelijaa. Ja meinaan aivan oikeasti rynnistää näissä laskiaisena ja vappuna ja olla ihan just niin karu opiskelija kuin haluttaa. Ja loppuelämän ne keräävätkin pölyä kaapin perukoilla, mutta ei se haittaa. En ole jostakin syystä ikinä päässyt mukaan yleiseen haalarikansan inhoamiskuoroon. Minusta ne ovat ihan hulppea idea varsinkin, kun pystyy jo kaukaa erottamaan muut opiskelijat ja mahdollisuuksien mukaan pakenemaan paikalta ajoissa (köh köh teekkarit).

Meidän suurimmat sponsorit on ehdotonta kuuminta hottia:

Mutta en minä (ainakaan vielä) meinaa siviilivaatteita hylätä. Varsinkaan nyt, kun vanhempi siskoni lähtee Argentiinaan puoleksi vuodeksi ja jättää vaatteitaan minun hellään huomaani. Kuten esimerkiksi tämän more_than_uuh paljettipaidan, joka päällä humppasin taas vaihteeksi Ykälässä viikonloppuna:

Jostakin syystä Ykälän vessassa on todella hyvä valo kuvata. Käyköhän Ykä siellä salaa ehostautumassa?

PS. Muita suuria ilonaiheita: Emiliana Torrini Provinssirockiin! Rakkauspakkaus. Ja voihan sitä Brian Molkon väninääkin käydä vähän nostalgisoimassa hihi. Tämä tyttö elää festareita varten.

Summertime cowboy

2009-01-28T06:38:00.000-08:00

Nyt minäkin sitten menin ja ihastuin Poladroidiin lopullisesti. Syytän siskoani. Poladroidin käytön pahana puolena on se, että se näyttää parhaalta kesäkuvissa. Tuloksena hirvittävä ja kouriva kesänkaipuu. Olen yrittänyt jo pari tuntia kammeta vaatteita päälle ja kävellä (pyörä sanoi sopimuksen irti eilen) keskustan kirjastoon tenttikirjoja haalimaan. Mutta ei tee yhtään mieli vetää tuhanta kerrosta vaatteita päälle ja rymytä pakkaseen. Rakasta ipodianikin paleltaa ulkona niin, että joudun koko ajan hieromaan siihen elinvoimaa vanttuillani.

Reipashenkisen kävelyn sijaan olenkin siis istunut kämpillä kuolaten ruokaohjeita, poladroiden ja lukien José Saramagoa. Mitään näistä kolmesta ei selkeästikään voi tehdä liikaa.

Löysin muuten vihdoin ihanat talvikengät, jotka täyttivät huiman tiukat kriteerini: ei nahkaa eikä missään nimessä mustat tai ällönnahkaisen ruskeat. Nämä olivat sitä paitsi niin söpöt, että päätin unohtaa kriteerit numero kolmen ja neljän eli ei korottomia eikä nilkkureita, hmm ups. Mutta tuo väri nyt on vaan aivan mielettömän makia, nomnom.

Sei-sei-seitan

2009-01-22T08:41:00.000-08:00

Julmistuneena siitä, että kaikki potentiaalinen aktiivisuuteni ja energiani joutui tyhjäkäynnille luentojen perumisen takia, päätin toimia oikeana mestarikokkina ja valmistaa seitania, tuota möykkyistä epämääräisyyttä, joka on piristänyt monen vegen ruokavaliota. Hyvä ohje siihen löytyy Kurpitsamoska-blogista.

Ensimmäinen yritys meni ihan reisille tai siis tarkemmin sanottuna viemäriin. Mutta seuraavaan laitettiinkin sitten tuplamäärä rakkautta ja Björkiä soimaan valmistuksen taustalle.

Say hello to my Seitan

The Conclusion: Koko homman valmistuksessa meni niin kauan, että sen aikana ehdin sammuttaa nälkääni puolikkaalla paprikalla, auringonkukansiemenillä ja lukuisilla leivillä. Niinpä en lopulta jaksanut namisoossia edes kauhean paljon vetää naamaani. Kämppikselle jämät kuitenkin maistuivat. Ja saa maistuakin, ettei ihan täysin kauhistu keittiömme tämän hetkistä tilaa:

Hehe. Minun kanssa kannattaa asua. Plus sotkulta ei tietenkään säästynyt myöskään allekirjoittanut, jolla on hurmaava tapa jauhoja käsitellessään pyyhkiä ylimääräiset vaatteisiinsa:

Uskomatonta, mikä hehkeä Kodin Hengetär olenkaan. Jauhoa sukissa asti. Voi luoja hihihi.

Happy chipper Go Go Girl

2009-01-19T10:47:00.001-08:00

Minä en ole oikeastaan koskaan osannut ottaa muotia tai vaatteita kovin vakavasti. Katselen kyllä välillä kunnioittavasti kylmän viileitä kokomustiin pukeutuneita ah-niin-kuuleja tyylinikkareita, mutta oma peikkomainen pikkutytön olemukseni ei moiseen tunnu sopivan.

Mutta leikkisyys ja söpöily ja hauskuus on ehkä ihanimpia juttuja ikinä vaatteissa. Mun pitäisi selkeästi muuttaa Japaniin tai hommata työpaikka lastentarhasta tai reggressoitua suoraan lastentarhatasolle. Näillekin laseille hihitin hysteerisesti kymmenen minuuttia Pelastusarmeijalla ja sitten kipitin äkkiä kassalle. Kissanainen meets tukiaismainen_camp_glamour on yhtäkuin ooh ootte kivat ja niin mun.

Höpsöys-kilahdus tapahtui taas, kun kiertelin Second hand storessa ja kypsyin ylihintaisiin rätteihin, kunnes Henkselipaita käveli vastaan eurolla. Hihihihihii. Iihanaa nyt voin olla vähän miehekäskin.

PS. Paatuneena sarjakuva-addiktina on pakko hehkuttaa postissa tullutta hienoutta. Charles Burnsin Musta Aukko on ehdotonta luettavaa kaikille, jotka ymmärtävät hyvän taiteen ja ennenkaikkea yksinkertaisesti loistavan tarinan päälle. Jos ei siis samantien pelästy epämääräisiä ruumiinjatkeita, alastomuutta ja paikoitellen groteskia meininkiä. Mmm mahtavuutta.

FIT YOUR PANTS!

2009-01-17T09:42:00.000-08:00

Oi Riika. Siis sehän oli aivan todella ihana paikka enkä todellakaan osannut odottaa moista. Vanha kaupunki oli nätti, seura parasta, paikalliset mukavia ja meidän hostelli uubersymppis. Plus kaiken hyvän lisäksi pääsi vielä treenaamaan englannin taitoja, kun seuraamme liittyi ihana aussi. En ostanut mitään muuta kuin juotavaa, ruokaa ja pari pääsylippua. Riiasta löytyi omaa kotoista Nelivitostakin ihanampi rokkibaari Depo, jossa oli livemusiikkia joka ilta ja pinkkihousuinen DJ, joka pyöri väkkyrää.

Seuraa epämääräinen kuvakavaldi, jossa epämääräistä häröilyä epämääräisissä paikoissa:

Vaan olipa kiva tulla kotiakin. Baarielämä neljänä iltana peräkkäin plus nähtävyyksien tsekkailu oli tosi tosi väsyttävää. Mutta enpä kadu, en sitten yhtään hihii.

Matkakuumetta ilmassa, hohoo

2009-01-06T12:41:00.000-08:00

Ooh ooh huomenna lähdemme autoilemaan kohti Tamperetta ja sieltä päräytetään lentokoneella Riikaan. Viisi yötä Friendly Fun Franks Hostellissa ja pööpöilyä ties missä paikoissa. Jännittävää hihii. Ja tästä ei todellakaan tule shoppailureissua, koska A. Hyi iu, en tajua matkustamista jonnekin maahan vain hirveä kulutushysteria mielessä ja B. Otan matkaan vain käsimatkatavarat eli ei minulla mitään ylimääräistä laukkuun mahtuisikaan. Tarkoituksena on siis syödä ja elää hyvin pienellä budjetilla ja nauttia hyvästä seurasta mielenkiintoisessa kaupungissa.
Käytiin muuten eilen Haaparannassa näyttämässä kaverin Briteistä tulleelle ystävälle vähän Ruotsin puolta. Onhan se paikka vähän sellainen omituinen ostoskeskusmekka ja aika mälsä lopulta. Kävin Gina Tricotissa, joka on kyllä yksi yliarvostetuimmista kaupoista Suomessa, yhhyh. Mutta muuten oli kivaa. Seura oli ihanaa ja Arnoldsin donitsit on aina unelma.

Olin liikkeellä ihanassa, kevyesti goottivivahtavassa mekossa, jonka sain (ikuisuus)lainaan kaverilta. On kuulemma sille liian iso ja inhottavaa kangasta. Minun onni! Tää on ihan ältsisöpö ja laskeutuu tosi kivasti.

Mutta ei mulla kyllä noita kenkiä oikeasti ollut. Onnistuin uutena vuotena hieman telomaan itseäni noustessani paljusta, joten tämän hetkinen liikkumistapa on pöljän näköistä konkkaamisen ja nilkuttamisen välimaastoa. Nooh jospa se poikaystävä suostuisi kantamaan naistaan ympäri Riikaa. Hihi.

Kuinka pelastetaan pitsimekko ja post christmas depression

2008-12-29T10:54:00.000-08:00

Mmmmm omilla kämpillä taaseen. Loppui se toisten nurkissa kuseskelu. Ömm. Hehe. Pahinta opiskelijakämppäänsä palaamisessa on jääkaapin lohduttomuus vanhempien ruokakasojen jälkeen.
Siellä on vain kultalonkeroja, pizzanjämät ja epämääräisiä säilykkeitä. Plus en ole vieläkään saanut selvitettyä, mistä itsepintainen homeen haju oikein sikiää. Yääh.

Ostin tässä eräänä kauniina päivänä ennen joulua Pelastusarmeijalta mekon. Se on sininen, pitsinen ja ollaanpa nyt rehellisiä aikasta ruma. Mutta koska olen universumin lahja mauttomuudelle pelastin sen huomaani.
Vaikka kuinka tykkäänkin pitsistä niin en ole hullu fani sen epämääräiselle sijoittelulle kaula-aukkoon ja hihoihin. Hei mää olen sentään nuori ja nätti juuri 20 vuotta täyttänyt nainen. Kai sitä saa vähän ihoa näyttää? Hihi. Eli pitsit joutuivat saksimisen uhreiksi ja nyt tällä voi melkein hippaista tänään vilkaisemaan Hevimestan hurjaa maanantaimeininkiä.

Ja siis niistä pitsihihoistahan saa aivan uskomattoman hienot (not) koristepäähineet. Tällaiset oonkin aina halunnut!Huomatkaa myös kuinka channeloin Taiteilijan äitiä:
Noniin täydellistä. Nyt taidan jatkaa naapureiden iloksi joululahjaksi saamani Singstarin laulamista. Vielä kerran pojat COS IMM A WEIRDOOO!!

Ainakin melkein puolikalju tihihihii.

2008-12-18T13:49:00.000-08:00

Hohoo tukasta lensi puolet kampaamon lattialle. Ja siis tästähän tuli tosi tosi lyhyt. Nyt hengin Mia Farrown, Peter Panin ja Carrot Topin yhdistelmää. Tämä vaati nyt aika paljon totuttelua, mutta hihi olipahan mulla ainakin munaa leikkauttaa nämä näin pieneen mittaan. Hairekan kampaajakin oli tosi kiva ja muistutti, että hiukset ovat uusiutuva luonnonvara.

Kaikki kuvat: Swanns

Hairhorrors

2008-12-17T04:50:00.001-08:00

Varasin kampaamoajan huomiselle. Iiks. Mahdollisia kauhukuvia:

Paitsi, että oon aina halunnut afron. Pitäisiköhän ottaa sittenkin permanentti?
Pitäisi joskus tehdä kunnon katsaus kaikkiin hiusmalleihin, mitä minulla on ollut. Yksi suosikeistani kesti vain kaksi päivää vappuna 2006:

Keesi vie vain liikaa tilaa ja sen kanssa on mahdoton nukkua. Hihi.

Ootan kuola valuen kunnon akkulaturia joululahjaksi, joten siihen asti ei ole tulossa uusia kuvia. Nyyh. Eilenkin shoppasin aivan ihanan kamalan mekko-outouden Pelastusarmeijalta, josta olisi ihana laittaa todisteita. Sen sijaan joudutte tuijottamaan pari viikkoa vanhaa kuvaa minusta ylisuuren liivin kanssa. Ompelukoneen käyttämisen jalon taidonkin voisi opetella joku päivä.

Nyt kaupungille jatkamaan epätoivoista joululahjojen etsintää ja sen jälkeen katsomaan (epätoivoisesti) uusinta Jim Carrey-pätkää, johon sain liput siskolta.

Suunnitelma moppipäälle

2008-12-14T06:50:00.000-08:00

Koin valaistumisen kiitos ihanan ystäväni Sannan. Nyt tämä tyttö tietää, mitä tehdä tälle takatukkaiselle mopille, joka päässäni roikkuu. Ennen kuin jänistän varaan kampaamoajan ja kävelen sinne tämän kuvan kanssa:Ihana. Ihana. Ihana. Täydellinen leikkaus ja melkein täydellinen väri. Oon jo pitkään halunnut leikkauttaa tätä kuontaloa lyhyemmäksi ja naisellisemmaksi, mutta en oo vaan uskaltanut. Mutta mitäpä siinä menettää, vaikkei se ei olisikaan heti ihan minua tai näyttäisi värjätyltä potalta? Niin kuin suosikkijaksossani Sabrina teininoitaa toisteltiin: "Hair grows, hair grows".

Hihii. Olen innoissani.

UNBRRREAAKK MY HEAAARTTT

2008-12-12T10:42:00.001-08:00

Siis mitä helvettiä? Tulen kämpille ja kuulen jo pyörää parkeeratessani kestohitin Unbreak my heartin suloiset sävelmät. Okei joku alakerroksien asukas siis tykkää kovasti Toni Braxtonista. Tulen hissillä yhdeksänteen kerrokseen ja meno eikun kovenee. Koko kerrostalo oikeasti kaikuu. Minnekään ei pääse pakoon. En voi tajuta, miten kukaan kuuntelee musiikkia noin kovalla. Jospa talon kaikilla eläkeläismummoilla on kilahtanut yhtäaikaa? Tarkistin jo eikä Yleltä satu tulemaan mitään Braxton-livetaltiointia.

Nyt se levy alkoi pätkimään... ja sammui. Ah kerrostaloasumisen ihanuutta. Ellen olisi näinkin hyväsydäminen tytönhupakko suunnittelisin vastaiskua räkäisen punkin muodossa. Sitä samaa tavaraa, mitä kuuntelin viime viikon lauantaina Ykälässä tämän näköisenä: (Huomatkaa uskomattoman tyylikäs aasinsilta)

Olin mitä katu-uskottavin kiljupunkkari pikkusiskoni Uggeissa. Ovat muuten kovin hiostavat kapineet. En tajua miten ne ulkomaanelävät käyttävät näitä lämpimämmillä leveyksillä. Katsottiin elokuvatutkimuksen kurssilla inuiittileffa Atanarjuat (tykkäsin paljon ja suosittelen kaikille, mahtaa olla kuitenkin kohtuu vaikia löytää mistään) ja ne jäätiköillä palelevat kaverit olisivat varmasti löytäneet näille käyttöä.

Onneksi katu-uskottavuuteni nousi aivan uusiin sfääreihin, kun jatkoilla erehdyin maistelemaan vapusta asti käymistilassa ollutta simaa. Nomnom.

PS. Minun on aivan pakko siis pakko saada joku aivan ihana ja kaiken kanssa käyvä tunika. Viime aikoina minulla on ollut pientä kriisin poikasta vaatekaappini kanssa ja oon saanut itseni jotenkin ihmeellä tavalla vakuuttuneeksi, että yksi vaivainen tunika olisi tähän kaikkeen vastaus ja pelastus. Joulun jälkeisiä alennusmyyntejä odotellessa.

Oi Riika riika, tahtoisin olla sulle piika

2008-11-27T15:47:00.000-08:00

Whiiii! Tämän äärimmäisen karskin ja hirvittävän (entinen kuviksenopettajani jäätyisi paikoilleen) kuvanmuokkauksen on tarkoitus ilmaista seuraavaa: Tammikuussa minä matkaan viikoksi Riikaan, Latviaan! Ryanair vetää ilmeisesti viimeisiä epätoivoisia henkosiaan ja halusi päästää minut ja noin seitsemän muuta seuralaista lentämään Riikaan järkyttävällä KAHDEN SENTIN HINNALLA. Ihmekampanjoita sanon minä, mutta niian ja kiitän kauniisti.

Nyt otetaan ilolla vastaan matkakokemuksia ja ehdotuksia!

Ja jotta karskius ei tästä merkinnästä loppuisi, ilmaistakoon vielä kuvallisesti ettei tankotanssi sovellu ihmisille, joilla on alhainen kipukynnys:

Ilta Paskassa

2008-11-23T01:19:00.000-08:00

On se kumma kun joskus on pakko raahata itsensä pirskeisiin ja baariin, vaikka ei ollenkaan huvittaisi. Jos meikatessa ja vaatteita valitessa, joka yleensä on minun ehdoton suosikkihetkeni koko illasta, jo väsyttää niin ehkä kannattaisi jäädä suosiolla kotia. Mutta Paska kaupunnissa oli käytävä. No ainakin pääsin kokeilemaan kesällä Uffin euron päiviltä ostamani mekon viehätysvoimaa (=suuri).

Mekko - UFF
Vyö - Vima
Kengät - Pelastusarmeija
Huivi - Kämppikseltä nyysitty

Mekko on oikeasti täyspitkä, mutta koska pitkällisten pohdintojen jälkeen olen tullut siihen tulokseen ettei kukaan kukaan (Tai ehkä joku Natalie Portman, mutta palvosin sitä vaikka suomuihin peitettynä) näytä hyvältä maximekoissa, käärin mekon helman huolellisesti vyön alle. Vessassa käyntiä ei sitten koko iltana tarvitse harrastaakaan. Hihi.

Varpaani huusivat eilen halleluujaata, kun päästiin kotiovesta sisään. Nyt olisi varmaan viimeiset hetket tajuta jättää kesäkengät kaappiin ennen kuin pienet ja ihanat jalkojeni ulokkeet muuttuvat sinisiksi ja tippuvat pois. Mutta mutta kun näissä uusissa on niin söpöt perhoset! (Hihi siskolla ei pitäisi olla vaikeuksia tunnistaa näitä - nännänännää matkin sua)

Nyyh. Täytyy varmaan kaivaa esille El Naturalista-poponi, joissa on kunnon karvareunukset. Poikaystävä kutsuu niitä barbaaritossuiksi, minulle tulee lähinnä mieleen eskimot.

np. The Killers - Day & Age (Oon odottanut uutta Killersien levyä kuola suupielessä. Nämä ovat sitä ultimaattista etkoilu ja hiustenlaittomusiikkia. Mutta ää miksi tämä kuulostaa yhtäkkiä ihan U2:lta? Bono-syndrooma?)

Snow can wait/ I forgot my mittens

2008-11-20T06:57:00.000-08:00

Mjaa ei taida olla talvipukeutuminen sittenkään minun juttu, kun silmääräpäyttämättä (voiko tuo olla yhdyssana?) kaivoin yhden heppoisimmista koltuistani taivastelemaan maailmaa. Lunta maassa - check, viitisen astetta pakkasta - check, kropan jäätymiskuolema - check.

Second hand omistaa

Ja luminen Oulu omisti sen verran, että pinkit kengät joutuivat suosiolla talviunille ja tyydyin ykköstalvilompostelukenkiini (suomenkielen yhdyssanat ovat ihania).

Psst. Osaan minä melkein pukeutua Oulun oloihin. Kerrospukeutuminen rokspoks.

kaulahuivi - H&M
Takki - H&M
Mekko - Thaimaasta
Hame & - ykköstalvilompostelukengät - second hand

Viikonlopuksi pitäisi kaippa suunnitella joku naamiaisasu - Mikä olet aina halunnut olla?-teemalla. Höö oon aina tykännyt olla oma itseni, lasketaanhan? Kämppis pukeutuu keijuksi, minä mahdan purjehtia jonkun ihanan tyylisuuntauksen edustajana sisään. Hihi.

np. Tori Amos - Winter

Dance like you dancin' on a pole

2008-11-18T13:08:00.000-08:00

Syksy on ilmeisesti saanut entisen mustaa kauhulla karttavan neidin pukeutumaan tummiin sävyihin. Vai onko tämä nyt tätä aikuisuutta, ettei yhtäkkiä huvitakaan yhdistellä neonvihreää ja sähkönsinistä?

Kaikki paitsi sukkahousut second hand

Tänään on kyllä ollut enemmänkin sellainen perunasäkki-olo kuin fiksu ja vanha. Nimittäin tänään oli se päivä, kun sonnustauduin yöboksereihini (vaatekaapista ei löytynyt muitakaan mikroshortsien virkaa pitäviä) ja kiepuin vähemmän viehkosti ympäri tankoa. "Palomies" minulta ei vielä oikein luonnistunut, mutta se perhosistuntojuttu olikin jo selkeästi enemmän näin pienen tytön juttu.

Mutta suosittelen! Tunnen jo nyt kuinka sisimmät vatsalihakset (ne, jotka kipeytyy kun on nauranut liikaa) on ihan jumissa ja käsistäkin häviää pikkuhiljaa kaikki tolkku.

It takes good friends to remain insane

2008-11-03T05:47:00.000-08:00

Äääh haluaisin tehdä kunnon postauksen pitkästä aikaa, mutta läppäri on kaljummalla puoliskollani. Joten yhdistäkäämme oodi maanantaille ja hassuja tyttöjä poseraamassa itselaukaisimelle:

Maanantait ovat siitä hienoja päiviä, että silloin näkyy nolonihana suosikkiohjelmani Paratiisihotelli. Jep kyllä luitte oikein. Juuri se ällöttävä sosiaalipornoluomus, jossa kilpailijoiden ainoana tehtävä on pariutua mahdollisimman monen muun kanssa. Hehe loistavaa. Koukuttukaa kaikki muutkin siihen niin en tunne oloani näin yhteiskunnan hylkiöksi, pliis.

Maanantait ovat myös siitä kivoja päiviä, että pääsen venkoamaan lantiotani itämaisen tanssin tunnilla, iihanaa. Suosittelen kaikille.

Ja hihii ilmoittaudun ihan kohta (apua) tankotanssikurssille. Naurattaa jo pelkkä ajatus siitä kuinka me ähkitään Teatrian (Oulun isoin keikkapaikka) takahuoneessa (kyllä se kurssi pidetään siellä, hihiii) tangoissa roikkuen (siis niissä pylväissä ei niissä alusvaatteissa - oli tarkoitus laittaa muutakin päälle kuin stripparivarusteet hehe).

Tämä mekko on muuten yksi suosikeistani. Koska se on samalla niin kasariruma, mutta myös kaunis kaunis kaunis. Ooh salsahelma, silmiä särkevä violetti printti ja kultaiset napit, ooh ooh.

Tyttö unohti olevansa opiskelija ja hullaantui

2008-10-23T09:15:00.000-07:00

Käytiin tyttöjen kanssa kunnon kirpparikierroksella kohteena Kaksi Pelastusarmeijaa, Second hand store ja Paljekirppis. Seuraa uusien ihanien löytöjen esittelyä ja kevyehkösti hölmön näköistä venkoilua kameralle:

Iihana merimieshenkinen sininen paita - Pelastusarmeija:
Vihreä huivi (jonka kaverit kultaisesti huomauttivat olevan oikeasti kappaverho(?)) - Paljekirppis:

Kukallinen kietaisuhame - Pelastusarmeija:

Ruskea paita - Paljekirppis:

Violetti mekko (kokeilin tätä lähinnä vitsillä, mutta se olikin aikasta söpö hii) - Second hand store:

Ihmekengät, joissa molemmat jalat ovat täsmälleen samanlaiset eli ihan sama kumpaan jalkaan töppöset sattuu tunkemaan - Paljekirppis:

Turkoosi laukku, johon mahtuu (toivottavasti) kivasti luentotarvikkeita - Paljekirppis:

Huhhuh. Välillä on ihan kiva vaan kuvitella, että tilillä olisikin oikeasti tarpeeksi rahaa turhuuksiin. Tänään päätin unohtaa kokonaan, että tuet tulevat seuraavan kerran vasta parin viikon päästä hihi.

Nyt voisin lösötä ja lukea uusinta Trendiä, jonka senkin sain kalastettua kirpparilta tänään. Nomnom on se elämä kivvaa.

Neidit fuksisitseilee

2008-10-17T13:13:00.000-07:00

Oi välillä on kyllä oikein hyvä viettää perjantai-iltaa kotona mussuttaen, vähän siivoillen ja nöördäillen (oon onnistunut koukuttamaan itseni uudestaan Sims kakkoseen, paha).

Eilinenkin meni niin köh köh usvaisissa tunnelmissa. Kukaan ei varoittanut, että fuksisitseillä tullaan kaatamaan eteen viinaa jatkuvalla soitolla (O_o). Ööäää.

Juhlissa oli toki pukukoodikin eli sai ihan luvan kanssa laittaa itseään nätiksi ja pukeutua parhaimpiinsa. Itsellä tuli ihan alipukeutunut olo kaikkien niiden timanttikorujen ja sifonki- ja silkkiluomuksien keskellä. Taisin pukeutua enemmänkin baarihengessä, kun muilla oli mielessä selkeästi jotkut vähän fiinimmät fanfaarit.

Mekko - Nümph
Tämän hetken suosikkikengät - Bianco
Laukku & vyö - Second hand

Illan ehdottomasti kaunein puku löytyi kuitenkin minun avecini päältä:

Rakas kämppikseni, armas hoviompelijani ahersi tuon mekon kanssa monta iltaa ja se on niin uskomattoman ihanan nami, että koko ajan vaan tekisi mieli hiippailla neitosen huoneeseen ja pukea tuo ihanuus päälle ja hiippailla ympäri kämppää keijukaisena. (Nuo Biancon kengät olisin jo varastanut myös elleivät jalkani sattuisi olemaan kaikkea muuta kuin keijukokoa, hehe).

Huomenna onkin sitten luvassa ihan kaikkea muuta kuin hiljaista koti-iltaa, iiks.

Only old and wise with clouded eyes

2008-10-14T06:02:00.000-07:00

Saatoin kauan kadoksissa olleet kaksoset yhteen tekemällä löydön eilen Second hand storessa:Vihreät ovat merkkiä Veranice(?) ja mahtavat olla kevyesti törkeät halpiskopiot Biancosta aiemmin raahaamistani kiilakorkkareista. Tai sitten suunnittelijoilla on vain molemmilla pyörinyt mielessä kovin samanlaiset visiot, hmm.

Minuahan se ei tietenkään estänyt. Merkki mikä merkki, kunhan omaa silmää miellyttää. Tänään uudet vihreät pääsivät tulikokeeseen eli pitkin yliopistoa kipittelyyn. Vähän on hutera olo, koska korkolappuset ovat aavistuksen verran vinossa, mutta kai näillä vaappuu.

Muu päivän asustus olikin sitten kuulemma "kevyen mummomainen":

Hame, paita, kengät & vyö - Second hand store
Kaulakoru: Mummulta

En tiedä mikä minussa ja mummoissa on, mutta saan yllättävän usein kuulla pukeutuvani kuin mummot. Otan kommentit aina positiivisesti, koska mummothan ovat ihania ja usein oikeita tyylitaitureita. Katsokaa vaikka Hel-looksiakin: Siellä esiintyvät mummot voittavat animejrockernupää-hirvitykset kymmenen-nolla. Ei välttämättä juuri vaatteidensa takia, vaan ihanan asenteensa. Tottahan minäkin haluan syleillä sisäistä mummoani ja haaveilla eläkepäivistä, jolloin ei vain yksinkertaisesti enää jaksa huolehtia siitä, mitä muut ajattelevat. Hihi.

Tässäpä olisikin kelpo tulevaisuuskuva:

(kuva)

Kuka pystyykään väittämään etteikö noiden lasien alta pursuisi rutkasti asennetta vaikka muille jaettavaksi?

Naisellinen kopsuttaja tunnustaa

2008-10-07T07:21:00.000-07:00

Pari vuotta sitten en välittänyt kengistä yhtään. Inhoan edelleenkin talvikenkien ostamista ja tyydyn kesälläkin tallustelemaan samoissa turvallisissa popoissa. Nyt on kuitenkin muutoksen aika! Viva la Revolucion! (hämärät ranskantunnin muistot kuiskailevat, että tuossa kuuluisi jossakin kohtaa olla aksentti tai muuta korjattavaa. Oi Kosti, missä olet baskereinesi kun tarvitsisin sinua?)

Muutosvoiman airueet ovat tässä:Kiitos Bianco ja 50% ale. Olen koko päivän kopsutellut yliopiston käytäviä ja tuntenut itseni uuubernaiselliseksi. Olkoonkin, että päivän muu vaatetus ei varmasti saa ketään muutakaan hekumoimaan. Tässä siitä hiukan muunneltu versio: Kengät: Bianco

Hame: Stockmann
Sukkahousut: H&M
Paita & vyö: Kierrätyskeskus

Oli vain pakko siis pakko päästä esittelemään uutta löytövyötäni Oulun kierrätyskeskuksesta. Aivan uskomatton iso. Varmaan yli 20 senttiä (missä on mittanauhat, kun niitä tarvisi?). Todellinen namistus ja varmasti luo rokkiuskottavuutta vaikka kuinka muuten hempeään asukokonaisuuteen.
Mutta nyt on aika valmistautua tupareihin. Tietää olevansa oikeanlaisten ihmisten keskellä yliopistolla, kun porukka haluaa alkaa juhlimaan tiistaina. Mutta minkäs minä teen, kun joukkovoima luo paineen? Hii.

Pieni talo preerialla

2008-10-05T12:39:00.000-07:00

Uusi mekkorakkauteni on ollut viikon aikana päälläni neljänä päivänä. Näin käy todella todella harvoin. Yleensä tulee ihan ällönuutunut-olo, jos koko ajan sombailee samoissa kamppeissa. Mekko on löytö Pelastusarmeijalta ja pitsikoristukset edessä ovat taas minun herkkää lisäystäni.

Käytiin tänään perheen kanssa syömässä Fransmannissa enkä voi kyllä hirveästi kehua. Tilasin kampasimpukoita (jotka oli kyllä nameja, mutta joita oli tyyliin neljä pikkuruista kokkaretta) ja sienirisottoa (jota oli huomattavasti enemmän ja ällöttävän kermaista). Palvelukin oli kovin zombimaista. Mööö.

Tytöt on muuten parhaita.

Oorait nyt pitäisi kai uhmata Oulun aivan hirveää tuulta ja sadetta ja pyöräillä poikaystävän luokse. Ja sitten patonkia natustelemaan, nomnom.