Pussieläin tanssii

Asun mestariompelijan kanssa. Siitä on useinkin etua, koska itse satun olemaan ompelukoneen kanssa täydellä sotajalalla. En ymmärrä, miten sen alalangan laittaminen on suunniteltu niin vaikeaksi. Vikahan ei voi olla käyttäjässä, vaan aina laitteessa, mmkay.

Tällä kertaa kämppis sai askarteltavakseen tämän mummoni perintöhameen, jonka lähtökohtainen ongelma oli se, että näytin noin 130 senttiseltä:

(Haha kuvassa myös huoneeni uniikki sisustuselementti ruumissäkki. Pitäisi muistaa pyörähtää Kontissa joku päivä ja viedä pois rumistamasta.)

En halunnut pistää tätä hametta kiertoon, koska se on kuitenkin ihan laadukasta Marimekon tuotantoa. Toimitin sen siis toiselle puolelle kämppäämme mielessäni vilkkuen epämääräisiä toiveita pallo/pussihelmoista. Ja ta-daah Babooshka kiittää kultarakastaan:


Mikäli minä mitään tämän hameen konstruktiosta ymmärrän pussittaminen hoituu helmaan ommeltun kuminauhan avulla. Tämä kaikki siis rankanpuoleisen lyhentämisen jälkeen. Tykkään tästä kyllä kovasti. Täyttää hyvin sopivasti suuren pussihameen kokoisen onkalon vaatekaapistani, hihi.

Hame pääsi kanssani jo eilen pyörähtelemään Reginan tahtiin Nelivitosessa, joka oli muuten taas vaihteeksi aivan ahdistavan täynnä. En pahemmin perusta kyynärpäätaktiikasta päästäkseni baaritiskille, joten häippäsinkin melkein heti keikan jälkeen kullan kainaloon koisimaan. Mutta kyllä kannatti maksaa se yhdeksän euroa sisäänpääsystä, oli sen verran keväinen ja ihana Iisa lavalla.

Psst. Earth Hour alkaa 20.30 ja kestää tunnin. Sammutelkaapa kaikki siis valoja ja nauttikaa kynttilöiden hohteesta.

Dancing queen oh so swwweeet

Kovin on kovin kovin väsynyt olo. Sairastelin ja kouristelin kuumeen kourissa noin viikko sitten, mutta vieläkin on ylilämpöä ja ja ulkomuoto kovin mömmöisä.

Huomenna pitäisi mennä ompelijalle sovittutamaan esiintymismekkoani Yasminen jokavuotiseen kevätnäytökseen. Musta kokopitkä paljettimekko vihreillä yksityiskohdilla on tilauksessa ja kovasti mietityttää pystyykö siinä taipumaan koreografian vaatimaan polviniiaukseen... Kuitenkin joudun kehittelemään hätähakaneuloja jostakin ja kutsumaan sisäistä MacGyveriani apuun (Anguksesta tulee muuten elokuva, ooämgee kuka muka voisi korvata ihanan Richard Dean Andersonin).

Viime vuonna koko tanssinäytöshupakka oli todella hauska kokemus. Sai viettää yhden päivän uuberprinsessana juhlakampauksessa ja tekoripsissä ja tanssia lavalla, ooh ihanaa hihii. Ja se yhteishengen kokemus pukuhuoneissa ennen näytöksen alkua on aivan parasta, kun kaikenikäiset ja -kokoiset naiset hihittelevät hermostuneina ja meikkaavat. Viime vuonna meidän piskuinen ryhmämme (minä edessä oikealla) näytti tältä:

Oltiin siis jo viime vuonna täysin ajan hermolla, kun yhdistettiin paljettipaita ja wet-look leggarit, haha.

Tulkaapa kaikki oululaiset sitten katsomaan, kun minä ja monta muuta ihanaa naista väännellään lantioitamme ja tehdään mitä sulokkaimpia vartaloväristyksiä itämaisen musiikin tahtiin. Liput myynnissä Kulttuuritalo Valveella, esitykset 25-26.4. Voin luvata sen oleva ällistyttävä kulttuurinautinto.

Mutta ei ehkä niin ällistyttävä kuin suosikkifriikkisirkukseni Lagy Gagan esiintyminen:

Hei vaan antakaa mullekin noin iso itsetunto, että voin kulkea ympäriinsä isona kuplaröykkiönä. Olisin todella onnellinen.

Rakas kahvila suojaa minua pahalta

Pitkästä aikaa blogimaailmassa hymhym. Tänään kävin ihanaisen kämppikseni kanssa kirpparia tarkastelemassa ja mukaan vääntäytyikin kaksi mekkoa. Oli kyllä niin hilkulla pääsinkö sovittamaan rättejä ollenkaan, kun joku todella todella kärttyinen nuori äiti päätti varata yhden kopin kokonaan itselleen ja vuorelle pinkkejä paitoja. Oli raahannut vielä pienen tytönkin mukaan makutuomariksi ja kyllä kävi sääliksi, möyh. Inhottaa, kun ihmiset jäävät munimaan sovituskoppeihin, mitä ne niissä oikein touhuavat.

No pikasovituksen kautta sain kaksi malliyksilöä raahattua kassalle. Onpa kyllä kaksi niin erilaista mekkoa, että huhhuh. Ehkä mulla on vaan niin venyvä maku, hehe.

Ensimmäinen on ruskeanvihreä hyvin paksua materiaalia oleva itsetehty mekko, jossa on kuminauha vyötärön kohdalla. Malli on jotenkin käsittämättömän kiva ja omituisen klassisen oloinen, vaikka voi olla että kuvittelen kyllä ihan omiani, hihi. Pitää äkkiä alkaa käyttämään ennen kuin kevät kunnolla pyörähtää paikalla, on sen verran lämmin helman lyhyydestä huolimatta.

Ja Bachelor nro. 2 onkin sitten enemmän sellainen syöpöttelymekko. Onkohan tälle mallille joku oikea nimityskin? Keväinen haaleansininen ja helman liehuvuus varmisti ostospäätöksen. Niin niin söpö. Tämän mekon alle on sitten kiva piilottaa se epäonnistunut treenaa_vatsa_bikinikuntoon_viikossa_maha.

Psst huomatkaa tuhosöpö oravakillutin, jonka muokkasin heijastimesta kaulakoruksi.. Oon aina tuntenut omituista sukulaisuutta pähkinänpurijoiden kanssa:


Haa. Kevät ja patiokausi missä viivytte? Oon jo täysin valmistautunut värjöttelemään jääkalikkana keltaisen aitan terassilla. Ostinhan jo kaksi levyä kevättäni tahdittamaan:


Regina: Puutarhatrilogia ja Jenny Wilson: Hardships saavat tässä pienessä tytössä aikaa hyvin positiivisia sydämentykytyksiä.