Tanssijavampin paluu arkeen - kinkkistä ja pyykinpesua

Terkkuja vaan täältä ihanan aurikoisesta ja keväisestä Oulusta!

...Not.
Hei rakkaat sään jumalat! Vappuun on enää pari vaivaista päivää. Lähettäkää auringonsäteitä ja lämpöä niin minun peppu ei palelele lyhyessä hameessa, pliiks?

Arkeen palaaminen on aina hankalaa, mutta näin harmaaseen sumumöhkäleeseen on erityisen vaikea totuttautua kimalteentäyteisen viikonlopun jäljiltä. Sunnuntain esitys meni muuten hyvin, mutta menin sitten kiusallanikin bongaamaan poikaystävän yleisön joukosta ja hymyilin sille sitten rehvakkaasti koko esityksen ajan vaikka jalat meinaskin pari kertaa pettää alta ja sekosin mahapotkujen laskuissa täydellisesti.

Esityksen jälkeen käytiin hakemassa kinkkistä Uusikadun take away-paikasta. Minä tilaan kiinalaisissa aina siis ihan aina täsmälleen samaa eli kanaa, bambua ja herkkusieniä. Pari vuotta sitten erehdyin tilaamaan jotain muuta ja suruhan siinä tuli puseroon, kun mässy ei maistunutkaan samalta kuin aina. Oon kai sitten surullinen sillä tavalla, mutta en koe minkäänlaista vaihtelunhalua kinkkishimoissani.

Tapitin ihan mielissäni Britain's next disabled modelia, vaikka katsoinkin sen jo viime keväänä youtubesta. Malliohjelmia vaan ei voi olla liikaa. Paitsi se Malliksi päivässä on jo niin kuiva, etten edes minä pysty katsomaan sitä.

Loppuilta menikin sitten turvallisesti torkkuen. Tanssiminen on raskasta puuhaa, mmkay.


Tänään saatiin vihdoin Johtamisen ja hallinnon-kurssi pois alta meidän uskomattoman hienolla powepoint-esityksellä, joka oli täynnä vappupalloja. Sen jälkeen kipaisin keskustaan, koska olen jo pari viikkoa himoinnut näitä:

Hahaa. Pesupähkinöitä! Meinasin siis ympäristöystävällistää tämänkin puolen elämästäni ja tästedes pestä pyykkini pähkinöillä. Tuntuu vähän oudolta ajatukselta, mutta toivottavasti nuo nyt toimivat hyvin. Kuulette kiljuntani satavarmasti, jos rakkaat vaatteeni kokevat groteskeja muodonmuutoksia pesuprosessissa. Täytyy varmaan laittaa kokeiluerään kaikki vähiten tärkeät rytkyt ennen kuin pesen mitään oikeasti ihanaa.

Piipahdin Juuttiputiikin ohella myös Second hand storessa ja mielenhäiriössä tartuin tähän toppiin.
Jaa'a. Saa nähdä pääseekö tuo käyttöön. Jotekin kovin karamellimäinen ja hmm onnelahtava. Mutta kun sivuissa on kivat heiluvat helmat, aivan kuin olisin jättimäinen perhonen!

Oon muuten pohtinut syvällisesti (haha tuplaNOT) tämän blogin ulkonäköä. Jottain tarttis tehrä nääs. Hakuaisin ladata kuvat photobucketin kautta, koska haluan ne isompina ja kivempina, plus bloggerin kautta niiden lisäileminen on lähinnä yhtä kivaa kuin karvojenpoisto kylmävahaliuskilla bikinialueelta. Mutta jotta kivat entistä isommat kuvat mahtuisivat, täytyy koko blogin ulkomuotoa rukkailla. Möäh liikaa töitä. Mutta jospa pääsisin samalla eroon tuosta taustaväristäkin, johon minulla on viha-rakkaus-meh-suhde. Tai jos ulkoistaisin koko ulkoasun suunnittelun poikaystävälle niin se pääsisi harjoittamaan opintojaan käytännössä. Haha.

PS. Yliopiston vessoissa riehuu ilmeisesti jonkinlainen tamponikeiju:

Glitterihirmu tanssii ja rakastaa 09

Ne on täällä taas aaa ihanaa!!! Viikonloppu, jolloin saan huoletta olla narsisti. Tuijottaa kuvaani peilistä tuntikausia ja esiintyä täpötäydelle salille kunnon juhlameikissä ja tanssipuvussa.

Kyseessä on siis Yasminen Ry:n eli oululaisen itämaisen tanssin yhdistyksen kolme loppuunmyytyä kevätnäytöstä. Tätä varten minä olen harjoitellut useita hikisiä tunteja lantiotwistejä ja mahapotkuja kuukausien ajan. Tässä viikonlopussa ehdottomasti parasta esiintymisen lisäksi on koristautuminen. On ihanaa päästä kerrankin kunnolla meikkaamaan ja laittamaan hiuksia ja näyttämään aivan uskomattoman kivalta ja oikein tr00 naiselta.

Operaatio lähti käyntiin tämän näköisenä:

Nukuin hyvin kivuliaasti hiuksissani vessapaperisyttyröitä ja aamulla alta paljastui kerrassaan upea Pelle Hermanni-pehko. Tän kampauksen on pakko kestää huominenkin, en tasan suostu tuohon kidutukseen uudestaan. Sadantuhannen pinnin jälkeen pehko näytti jo salonkikelpoiselta ja minä olin valmis meikattavaksi, jonka jälkeen näytin kerrassaan hurmaavalta vampilta:

Vihreää glitteriä silmissä! Ooh lääh Puuh!

Koruina toimivat vanhat Wanhojen tanssikoruni ja tanssipuku itsessään oli teetetty ompelijalla.

Ja koska en ole päässyt päivän Hei_kattokaa_mua_ja_mun lantioita_eikö_ollakin_ihania-fiiliksistä vielä eroon seuraa narsisimin riemuvoitto kuvasarjana:


Ah. On se vaan rankkaa olla niin nätti. Haha. Toivottavasti onnistun joskus saamaan kuvia in action-tilanteistakin.

Tänään olleet kaksi esitystä menivät aikalailla nappiin, vaikka ekassa jalat meinasivatkin pettää alta ja tasapaino niiden kanssa. Mutta muuten koko ryhmäkin esiintyi hyvin valloittavasti. En enää muuten koskaan koskaan sano, että olen huono tanssija. Nyt loppuu sellainen vähättely prkl. Minähän rakastan tanssimista ja esiintymistä. Harjoittelen mielelläni puoli vuotta niitä neljää minuuttia varten, joiden aikana voin esiintyä muille ihmisille. Ja se hymy, joka minulla on lavalla ei ole pakotettua tanssijahymyä.

Huomenna vielä yksi esitys. Ja jaiks se saattaa jännittää vähän tämän päivän esityksiä enemmän, koska katsomossa sattuvat istumaan äitini ja poikaystäväni. Noh. Yritän spotata kaljun pään keskeltä yleisöä ja lähettää lentosuukon.

Nyt nukkumaan. Oon uskomattoman väsynyt ja sekä selkä, että maha kramppaavat yhtä aikaa. Ei kiva.

Oikeasti paras aika vuodesta

Toisin kuin ilmeisesti kaikkia, joita on joskus kuvattu Hel-looksiin minun pukeutumistani eivät inspiroi mitä epämääräisimmät asiat Afrikan kolonialismista Maatuskoihin. Kai ne ihmiset oikeasti vain päästään keksivät noita? "Että joo nyt kun kerran kysyit niin äsken kävelin kaatopaikan ohi ja siellä ollut mutainen perunasäkki, joka haisi homeelle sai minut yhdistämään ruskean takin vihreisiin housuihin. Todella inspiroivaa..."

Noh. Tänään minä kaivoin innoitukseni sukkahousulaatikostani:

Ruususukkahousut - H&M
Rintakoru, pitsipanta ja mekko - Second hand
Kengät - Bronx

Täällä Pohjolassa asuminen on keväällä aina parasta. Pitkien, kylmien ja pimeiden kuukausien jälkeen tällaiset ensimmäiset kunnon aurinkopäivät tuntuu ihan uskomattoman palkitsevilta. Eivät varmasti lämpimissä maissa osaisi innostua näin paljon, kun lämpötila kipuaa noin viiteen asteeseen, hihi. No niin missä ovat minun tytöt? On aika aloittaa pussikaljakausi.

PS. SAIN JUST KUTSUN TYÖHAASTATTELUUN, JEI! Sittenkin ehkä kesätöitä.

Tänä aamuna suihkussa lauloin Mitä yhdestä särkyneestä sydämestä

Voi Horatio Horatio, kun ainat kuljet siellä Miamissa hisseissäkin aurinkolasit päässä. Miten oi miten sinä näet mitään?

Näin kauniit neitoset lähtivät eilen kirpparikierrokselle yhdessä Nooran Nooran hömppäblogista kanssa. Ja uuhhuuh. Onnetar suosi ainakin kämppistä, joka rohmusi itselleen "alle kymmenen paitaa". Kierros käsitti Alppisstoren, kaksi Pelastusarmeijaa ja keskustan Second hand storen, josta rohmusin vaatteiden lisäksi gluteenijauhoja seitania varten ja inkiväärisuklaata, joka vei suun mutrulle eikä suinkaan ilosta. Pidetään kitkerät asiat pois minun suklaastani, mmkay?

Onnistuin se minäkin tekemään löytöjä, vaikka yleensä minua suosivat Pelastusarmeijat olivat suuri pettymys. Hei mihin kaikki ihmeretromekkohirvityskivuudet ovat oikein hävinneet bussiaseman Pelastusarmeijan Retroa-rekistä?

Saalis esiteltäköön nyt (Oon muuten aina nauranut hulluna näille "esittely"-jutuille tyyliin "Tätä mekkoa en ole vielä esitellytkään teille.." Ootan aina puoliksi, että kirjoittaja aloittaa seuraavan lauseen: "Mekko, Te. Te, Mekko." Hyvin hauska tutustua. Kehehehee. Ilmeisesti pikkuisen väsymystä ilmassa luentopäiväkirjan kirjoittamisen takia..)

Röyhelöhame Second hand storesta kahdella eurolla. Kämppikselläni sattuu olemaan samanmoinen ja olen yllättänyt itseni lainaamasta sitä useita kertoja, joten nytpä minulla on ihan ihkaoma.

Hyppään mukaan hamakorujunaan. Oon aivan liian laiska nillittäjä, että jaksaisin itse askarrellapaskarrella vastaavia.

Niin siis batiikkivärjäyshän on minusta aivan järkyttävän rumaa ja hirveää ja sen ei olisi koskaan pitänyt tulla takaisin muotiin, mutta jostakin kumman syystä oon parissa viikossa ostanut itselleni parikin vaatekappaletta kyseistä kuosia. Se oli varmaan tuo violetti, joka minua huijasi.

Ja lopuksi vielä koko ostosreissun suosikiksi muodostunut löytö:
Vihreä pikkulaukku, joka oli kirppariseurueeni mukaan tosi ruma(?!!), mutta ei kuulemma haittaa, koska voin käyttää rumiakin juttuja. Kiitos tytöt. Alemman kuvan väritys vastaa paremmin todellisuutta:

Omasta mielestäni tämä oli aivan ihana eikä ihanuutta poistanut yhtään se, kun keksin vilkaista laukun sisälle ja löysin suunnittelijan.

Nopea googlailu selvitti Cora Jacobsin olevan Filippiineiltä kotoisin oleva laukkusuunnittelija, joka on suunnitellut mm. Yves Saint Laurentille, Givenchylle ja Christian Diorille. Plus Amsterdamin laukkumuseossa on juuri nyt käynnissä Jacobsin töiden näyttely.

Minä en ole ikinä ymmärtänyt merkkiuskovaisuuden päälle, mutta onhan se paljon hauskempaa, kun tällaiselle tavaralle voi paikantaa historian. Käsin tehty Filippiineillä ties kuinka monta vuotta sitten ja nyt eksyy minun kätösiini kirpparilla ja vielä melkein täydellisessä kunnossa. Jospa meidät on tarkoitettu yhteen, bebe.

Pussybow'n ulkoilutus ja uusi lempivaatelaukku

Päivän viini- ja musiikkisuositus:
Janis Joplin, jos pidät naisista, jotka ovat suurempia kuin elämä.
Italialainen Primitivo-punaviini, jos sinuakin alkaa välittömästi hihityttämään pullon logo.

Eli toisin sanoen tänään Ykälässä Punk in Finland-foorumin kevätretki Ouluun. Luvassa mm. Surrur, jeah. Vaikken itse kyseiselle foorumille kirjoittelekaan, on hikisiä ja räkäisiä punkkareita eri puolilta Suomea aina mukava nähdä.

Kävin pikkusiskoni ja äitini kanssa tänään kaupungilla. Tulos: Nanson törkeän söpö laukku, salaattia Oliviassa (hajuton ja mauton salaattipaikka, en suosittele) ja kahvia Robertsissa (suosittelen chai latte silmissä kiiluen).

Minun tyylini eivät ole ikinä kuuluneet isot nahkalaukut, mutta rohkeita printtejä olen aina vähintään salarakastellut. Niinpä laukkuhankinnat tapahtuvat Nanson ja Marimekon puitteissa. Viimeksi mainitun uudet laukkumallistot ovat aiheuttaneet täälläpäin sydämentykytyksiä ja suolaisia kyyneleitä. Ne on niiiiin nättejä ja niiin kalliita. Nanson huomattavasti huokeammat hinnat voittivat puolelleen, vaikka maksajana ei sattunutkaan, köhköh olemaan allekirjoittanut.


Illalla olisi tarkoitus ulkoiluttaa isotädin vanhaa pussybow-paitaa uuden laukun kaverina. Voisin oikeasti viettää tuntikausia toistellen pussybow'ta, pussybow, pussybow, pussybow, en tajua miten näillä voi olla tällainen nimi, haha.

Menossa mukana myös isosiskoni muinainen lapsuusaikojen mekko selkäpuoli eteen käännettynä.

Tai sitten olenkin liian pikkusievä punkkikekalle näissä kamppeissa. Jospa seivästäisin pari ruumiinosaa hakaneuloilla katu-uskottavuuden toivossa?

I'm a Jedi turned into girl turned into nerd

Hei vaan maailma! Huolimatta koko aamu- ja iltapäivän kestäneestä lumisateesta ja monituntisesta ryhmätyösessiosta (tehtiin strategia Ylivieskan kirjastolle, olkaapa hyvä) olen tällä hetkellä oikein oikein hyvällä tuulella. Eipä minun bloggaus pahalla tuulella onnistukkaan, hihi. Päätin skipata Faith no Moren kesäkuun keikan, koska sillä saa kaksi päivää Flow-festareilla. Lily Allen, Yann Tiersen, Frida Hyvönen.. voisin oikeastaan luetella melkein koko esiintyjälistan. Täydellinen festari tällaiselle mainstream indienörtille.

Kävin Tuiran Pelastusarmeijalla pari päivää sitten tarkistamassa tarjonnan ja Marimekon (!) söpö vyötäröhame muistutti niin paljon vanhoja lasten peittoja, että pitihän se kopaista matkaan.

Muotibloggariklisee Än Yy, Tee, Nyt! Karvahattu!

En voinut sille mitään. Nuo uskomattomat lumikasat ulkona inspiroivat hulluuksiin. Huhtikuun puolivälissä ei vaan kuulu sataa kymmentä senttiä lunta, nih.

Jeti-roolileikkien jälkeen voikin siirtyä uusiin maailmoihin Pelastusarmeijalta hamuamani huivin kanssa. Minä fiilistelin ihan mielissäni kunnon navy-henkisyyttä. Mutta puutteellisten huivinkäyttötaitojeni takia navy siirtyi Finnarille töihin.

Hei oon täysin valmis nyt näyttämään teille uloskäynnit oikealta, vasemmalta, edestä ja suoraa takaanne samalla kun asennan pelastusliivit ja laitan happinaamarit. Minun isästä piti tulla lentäjä, mutta punavihersokeuden takia siitä tulikin professori. Ehkä minä voin paikata tämän aukon ryhtymällä lentoemoksi. Tai sitten...

Yh-äiti lookkikaan ei ole niin mahdoton ajatus. Haha. Ei kun oikeasti, miten ihmiset onnistuvat taiteilemaan huiveillaan niin upeasti? Otan ilolla vastaan opetusvideoita for dummies.

Minulla oli noin viikko sitten ilo päästä halimaan yhtä maailman suloisimmista otuksista. Barbara on vähän päälle neljä kuukautta, partacollie ja varmasti salaa niin rakastunut minuun, että oisin voinut salakuljettaa sen hameeni alla kotiin.

Valitettavasti Barbara ei ole minun, vaan serkkujeni. Nyyh. Barbi-hani tule usein käymään.


Ja jotta tämä postaus olisi niin pitkä, että se korvaisi sen etten laiskuuttani postaa kuin parin viikon välein, esiteltäköön vielä kesän hittimekko, joka on piilotellut kaappini perukoilla monta vuotta hameeksi naamioituneena. Pariisin jostain Second hand-puodista tämä on ostettu varmaan neljä vuotta sitten. Nyt se saa hilautua boobsien peitoksi ja luoda perseestäni entistä muhkeamman.



Luuuuv luuuv luuv.
Ai niin! Hahaa! Lähetään päälle kuukauden päästä Buenos Airesiin, Argentiinaan!
Minun elämä on nyt hyvin hyvin hienoa.

Miittiä, sorbettia, känkkyä ja häpeällisia paheita

Ensinnäkin kiitos kaunis kaikille ihanille naisille, joiden kanssa sain viettää perjantai-iltaani blogimiitin puitteissa. Olitte(/Olimme haha) söpöjä!

(kuva Wiken kameralla)

Itse olin hypähdellyt paikalle kevään kuumimmassa lookissa sorbetissa (hahaa Hesarin muotisivut rlz okay). Ei mutta oikeasti rakastuin tähän mekkoon samantien, kun näin sen Vilan alennuksissa. Tulen käyttämään koko kesän pelkästään tällaisia hulmuavia hei tänne alle mahtuisi kokonainen jalkapallojoukkue -mekkoja. Niissä tulee vaan sen verran ihanan keväinen olo, kun voi antaa Oulun lempeän (köhköh) merituulen hellitellä.

Dilemma onkin siinä pitäisikö tälle yrittää vyöllä kuroa jonkinlaista vyötärön tuntua vai antaa vain rauhassa läsöillä. Viimeksi mainittu vaihtoehto tuntuu kyllä omammalta ja siluetti on heti paljon mielenkiintoisempi, mutta vaatii vähän totuttelua.

Perjantaina vedin myös ensimmäistä kertaa koko kevättä korkkarit jalkaan. Selkeä lämpenemisen merkki, kun satun olemaan kivuliaan herkkä palelemaan varpaistani. Mutta eihän nyt blogimiittiin voi tallustella niissä rötjäkkeissä, joissa olen koko talven viihtynyt. Verratkaapa:

vs.

Kevään kurakelit eivät ole olleet armeliaat.

Eilinen päivä menikin poikaystävän kämpillä muhjottaen ja pizzaa syöden. Nyt meni muuten Merikoskenkadun Napoli-pizzeria boikottiin. Oli sen verran pettymys koko känkky. Nyyh ja siellä oli vielä suht halpaa. Mutta ei voi mitään, kun odotellessa joutuu pahojen aavistusten kera haistelemaan palaneenkäryä ja laatikosta paljastuu tällaista:

Onneksi lohduttaja oli paikallaan ja mies onnistui lataamaan koneellensa Gameboy Advance-emulaattorin. Loppuilta menikin rattoisasti tällaisissa merkeissä:

Nokkelimmat pokkelimmat tunnistavat varmasti kyseisen pelin. Haha, henkinen ikäni koki jälleen aivan uskomattoman suuren notkahduksen. Mutta hei minkäs innokas fanityttö itselleen voi? I wanna be the very best, like no-one ever was..