Possujen kapina ja Minni Hiiren kosto

Kävin eilen pitkästä aikaa ihmettelemässä Nelivitosen menoa ja meininkiä. Suurimpana houkuttimena toimi tietenkin Graveyard Shift plays Tom Waits-keikka. Koska armahin Tomppa ei itse pahemmin keikkaile niin nämä poijjaat ovat kyllä thee next best thing oikean asian jälkeen.

Oikeastihan istuin puolet keikasta väärässä kerroksessa, sosialisoin kavereiden tapaslautasta (oi mitä savulohta) ja ajauduin hyvin syvälliseen keskusteluun siitä, miksi vaaleanpunaista yrittää vieläkin vältettä, vaikka mittarissa on jo 20 vuotta ja käytännössä voisi/saisi pukeutua just niin kuin haluttaa. Kaapissani on vaikka kuinka kauan aikaa roikkunut vaaleanpunainen ja hörhelökauluksinen jos ei kermakakkuinen niin ainakin cupcake-fiiliksinen mekko, jota olen käyttänyt tasan kerran ja sekin naamiaisissa. Mekossa ei sinällään ole mitään vikaa. Se on vain niin kovin kovin vaaleanpunainen ja jos sattuu omistamaan yhtä herttaisen vauvanpyöreän naaman kuin minä, sitä pyrkii välttelemään vaatteita, jotka saattavat entisestään laskea käyttäjänsä arvioitua ikää. (Haluan muuten testata sitä Nuorennusleikkaus-ohjelman temppua, jossa ihmisraukka sullotaan lasineliöön ja sitten kysellään kadunmiehiltä arvioita iästä. Hihii mikä itsekidustusmuoto.) Mutta miksi ihmeessä vallalla on sellainen käsitys, että vain alle kymmenvuotiaat saavat rauhassa verhoutua vaaleanpunaiseen? Vai onko tämä vain minun päässäni? Siinä tapauksessa julistan kapinan omaa päätäni vastaan. Nyt loppui se skitsoilu tyttö, saat se sinäkin olla pienen possun värinen, jos haluat.


Tässä siis said mekosta ja eilisen baariasusta selkeääkin selkeämpi kuva, jonka nappasin juuri ennen kuin levähdin sängylleni meritähtiasentoon. Havainnollistava, eikö?

Tänään kipaisin kevyen tukkoisesta olosta huolimatta kirppareilla ja toteutin samantien omaa henk.koht siilikapinaani ja ostin vaaleanpunaisen hameen, joka vaaleanpunaisuuden kamaluuden lisäksi on vielä irstaan liilahko ja tyllinen. Hohoo. Take that brain. Tähän pukeutuneena on varma pääsy papereitta kaikkiin Oulun räkälöihin. Tämä oikein kiljuu aikuisuutta. Hihii.

Mutta ollakseni todenmukainen täytyy todeta, että ostin myös jotakin oikein uskottavaa ja auktoriteettia tuovaa. Nimittäin Minni Hiiri-cosplay-asun. Tai siis Gina Tricotin alennushepenen, jonka joku söpöilystä kieltäytyvä oli hylännyt.

Olemattoman aasinsillan kautta pääsenkin vielä esittelemään päivän asukokonaisuuden, joka on yhdistelmä rusetteja yllättävissä paikoissa, liehuvia helmoja, kirkkaita värejä ja yäääh leggingsejä. Alan olla oikeasti korvia myöten täynnä leggareita. Miksi ne näyttävätkin nykyään niin rumilta ja yllätyksettömiltä? Ja miksi ne ovat samalla niin helppokäyttöisiä ja käteviä? Ää järjestän kohta oman henk.koht. kalsarikapinan.

Paita - H&M
Kengät - Kuusamon Citymarket the place to shop
Hame ja laukku - Second hand

Rakastan tuota hametta, vaikka se onkin kevyesti läpinäkyvä ja ällöttävän värinen. Hei onko tämä muuten nyt sitä kuuluisaa perseväriä? Hahaa.

Argentiinan tuliaiset itselle

Taisin mainitakin jo, että Argentiinassa oli aikasta söpöjä ja omaperäisiä vaatekauppoja. Perinteiset Euroopasta tutut ketjuliikkeet loistivat poissaolollaan ja Buenos Airesin jotkut kaupunginosat (Palermo lääh) olivat lähinnä täynnä pieniä ja uniikkeja puoteja. Ja enhän minä nyt voinut millään olla tukematta paikallista vaate- ja koruteollisuutta, hihi. Paikalliset itse olivat ainakin näin talviaikaan kovin mustan- ja harmaanpuhuvia, mutta putiikeista kyllä löytyi minun makuun tarpeeksi värikästä tavaraa.

Tässä joitakin ostoksia. Osan olen ilmeisesti unohtanut kuvata tai sitten ne eivät ole toimineet saumattomassa yhteistyössä kameran kanssa.





En osannut päättää kumman laukun halusin enemmän niin järkeilin, että tarvitsen molempia yhtä paljon. Ei kaduta.



Tämä ananashame on ehkä ostoksistani suosikein. Olo on kuin Chiquita-naisen pikkuserkulla. Bongasin hameen sinisen vastineen killumassa ikkunassa toiselta puolelta katua ja oli ehkä vähän pakko päästä katsomaan, mitä kaikkea paikka piti sisällään. Niin niin söpöä.









Lintu-printti!



Mutta nyt aurinko paistaa ja ulkona on ainakin se kaksikymmentä astetta. Haetaan poikaystävän kanssa pino vanhoja Asterixeja ja painutaan mökille laiskottelemaan ja saunomaan. Moi moi mukulat.

Nti Babooshka ja hänen hurmaava perhelomansa Argentiinassa

Ah Buenos Aires ja Argentiina. Koska olen älyttömän huono tekemään fiksuja, filmaattisia ja lyhyitä matkakertomuksia, annan mieluummin kasan kuvia kertoa tunnelmista ja tapahtumista:

Argentiinan lisäksi tehtiin päivän reissu Uruguayhin, koska sinne pääsi kätevästi parin tunnin lauttamatkalla. Olin kyllä paikasta aivan ihastunut. Jos BA tuntui välillä kovin eurooppalaiselta niin Colonia del Sacramentossa oli juuri sellaista hidasta ja uinuvaa tunnelmaa, jonka olen aina yhdistänyt Etelä-Amerikkaan. Oi hajonneita vanhoja autoja ja autoja jahtaavia kulkukoiria, jotka olivat suoraan kuin Veikko Huovisen romaanista.

Reissu oli oikein bueno. Koska pysyttelimme lähinnä BA:ssa ja vieläpä ydinkeskustan tuntumassa, jäi varmasti se todellinen ja karumpi Argentiina kohtaamatta. Arvostin yli kaiken paikallisten ihmisten ystävällisyyttä, halpaa ja hyvää ruokaa, ihania pikkukauppoja sekä kissojen ja koirien paljoutta. Vähemmän lämpimäksi jätti paikallinen machokulttuuri. Kadulla miehet vielä tyytyivät huutelemaan ja vislaamaan, mutta baarissa oli sitten useampaakin ällöttävää niljakasta iholla. Kyllä tuli melkein suru puseroon Suomessa, kun kadulla vastaan tulleet miehet tuskin vilkaisivatkaan, nyyh. Oli kivaa olla kahden viikon ajan eksoottisen kalpean ja punapäisen lajin edustaja.

Syy muuten siihen, miksi näyttää siltä, että minulla olisi joka kuvassa melkein samat kamppeet, on se, että näin todellakin oli. Siskon varoittelusta huolimatta, en saanut ilmeisesti kallooni täydellisesti sitä tietoa, että siellä tosiaan oli se talvi. Ainut kunnolla lämmin villakerrasto oli paikallisesta ketjusta ostamani sininen neule, joka vilahtaa joka ikisessä kuvassa päälläni.

Myöhemmin voiskin postailla vielä todistusaineistoa reissulta haalimistani "matkamuistoista". Kaupoissa oli nimittäin niin minun näköisiäni kamppeita, ettei niitä vaan voinut jättää toiselle puolelle maapalloa, hihi.

Kedoilla tanssien, töissä kuihtuen

Haa Mouthwash suvaitsee palata nyt epäviralliselta kesätauoltaan, joka on sisältänyt kaikkea muuta kuin bloggailua. Mutta, koska mieli on tällä hetkellä lähes yhtä harmaa kuin ulkona odottava Suomen kesä, jätän liirumlaarumit sikseen ja ilahdutan maailmaa vähän aurinkoisemmilla kesäkuvilla, joita tuli napsittua yhden ihanan Hontaksen Pokan kanssa pari päivää sitten.

Koska olen töissä tämän kuukauden (enää jäljellä kuusi päivää, jeijeijeii), joudun pukeutumaan tylsän konservatiivisesti (ehdin saada jo huomautuksen paljaista olkapäistä, uhuhhuh). Niinpä kämpille raahautuessa on kiva laittaa pälleen aivan outoja rytkyjä, jotka varmasti paljastavat liikaa reittä ja muita paheellisia ruumiinosia. Tämän kertainen epämääräinen mekkosysteemi on"loihdittu" vanhasta törkyrumasta kasaripaidasta, jonka hihat on sidottu selän taakse. Työasuksi sopivuus on nollassa ja mikäs sen parempaa.

Postailen myöhemmin viikolla kesäkuun kuulumiset mm. Aaaargentiina-hehkutukset. Ellen sitten muutu väsyneeksi asiakaspalveluzombieksi, jonka ulosantiin mahtuu vain kiitokset ja olkaa hyvät ja tottakai meiltä löytyy Pilates-kirjoja ja Tex Willereitä hyllystä kipaisenko hakemassa. (Papukaijamerkki sille, joka arvaa työnkuvani, haha.)

Psst. Ostin kolmen päivän lipun Flow-festareille, koska en ikinä anna itselleni anteeksi, jos missaan Grace Jonesin livenä. Ei minulla kyllä mitään virallista seuraa ole saatikka sitten yöpymispaikkaa, mutta onhan sitä ennenkin oltu huolettomia.

Ai niin uudistin vähän ulkoasua. Kokonaisuus kaipaa kyllä aika paljon viilailua, mutta se on jonkun energisemmän päivän murhe sitten. Tämän hetkinen on sentään vähän raikkaamman oloinen kuin edellinen, mutta taustaväri tuntuu olevan minulle se pahismurheenkryyni, johon en vaan pysty olemaan tyytyväinen. Eller hur?