KAUPALLINEN TIEDOTE!

Hei oululaiset pallerot! Juoskaapa kiltisti massiivisten rahamäärien kera Second Hand storeen ja ostakaa pöytä nro 17 puhtaaksi. Siellä ois nyt minun ja siskoni kamppeita tarjolla sopuhintaan. Tänään vein sinne pari kassillista, mutta täyttelen pöytää pitkin syyslomaviikkoa. Tarkoituksena olisi ainakin luopua suurimmasta osasta korkkareista, koska olen vihdoin antanut itselleni luvan ihan rauhassa olla vaan lättäkenkäihminen.

Ai niin ja pitää kyllä täälläkin hehkuttaa kuinka hienoa on vihdoinkin lukea sellaista ainetta, johon tuntee oikeasti kutsumusta. Jee kasvatustiede on kivvaaa.

Kameraan katsomisen pohjaton vaikeus

Tämä on yksi niistä mekoistani, jonka uusi addiktioni on saattanut kotiovelleni. Uuh Ebay. Kuinka julmaa onkaan suoda yhdelle pienelle heikon itsekurin omaavalle tytölle niin paljon jännitystä ja rahan menoa. Mutta ne tulokset! Valehtelematta voin sanoa, ettei minun vaatekaappini ole koskaan ollut näin muhkeassa ja upeassa kunnossa. Vois oikeastaan muuttaa sinne asumaan ja silitellä mekkoja ja lauleskella lalalalalalaa materiaaa.

Ebayn myötä oon myös jättänyt viimeisetkin hyvästit ketjukaupoille - eettisistä, ekologisista ja puhtaasti egoistisista syistä. Tähän maailmaan ei tarvitsisi tuottaa enää yhtään uutta vaatetta ja silti ihmiskunta pärjäisi useamman vuoden aivan mallikkaasti. Mutta kulutusjuhlat ovat luonnollisesti jokaisen oma henkilökohtainen asia eikä ihmisressukoita, hyvänen aika sentään, saa kritisoida tai syyllistää maapallon luonnonvarojen silmittömästä tuhlailusta (siis anteeksi "omien rahojen käyttämisestä haluamiinsa kohteisiin"). Tämän mielessä pitäen olen yksinkertaisesti lopettanut sellaisten blogien lukemisen, jossa pääsisältö tuntuu menevän tätä rataa: "Ostin taas tänään GT:stä pari kivaa pikkujuttuu. Ja joo joo tiiän et piti vähentää ostamista, mutta ku oli nii ihku ja halpa ja tää oli kiva kaikissa eri sateenkaaren väreissä ja tota syysvaatekaappiakin pitää uudistaa.." Omalla kohdallani on vaan parempi siirtyä vauhdikkaasti toiselle sivulle ennen kuin tulee kohtalokkaasti painettua sitä "jätä kommentti"-nappulaa ja oksennettua päänsisäinen ällötys ilmoille.

Mutta uhhuh menipä nyt viherpiiperösaarnaksi. Taitaa olla parempi, että tämä tyttö lähtee nyt viilentelemään ajatuksiaan vesijumppatunnille. Ah ihanat uimahallimummot ja niiden sauna-keskustelut. Mannaa sielulle.

Lehtikasoissamakoilijatyttö

Tulin vain sanomaan moi ja ilmoittamaan, että olen hyvin hyvin onnellinen pieni tyttö.

Ja, että syksyn täytyy ehdottomasti olla yksi neljästä suosikkivuodenajastani.

Oma kaappi kun aukaistaan on se pullollaan

Tämä mekko oli kesällä varmaan yksi käytetyimmistäni. Sen kasarimainen olemus puhutteli tinaturner-kiharapehkoani hellin sanoin. Ollaan hei yhdessä ain/ollaan aina rinnakkain. Nyt meinaan kuitenkin laittaa mekon pitkäksi, mutta määrittelemättömäksi ajankohdaksi sivuun (ehkä se kaivetaan takaisin sitten, kun hiustyylikin on vähän nykyaikaistunut). Syy tähän on se, että haastoin itseni sugar kanen innoittamana haltuunottamaan koko vaatekaappini viimeistäkin riepua myöten. Aion siis käyttää jokaikistä vaatekappalettani, kunnes jäljellä on enää vain sellaisia rättejä, joiden ei alunperinkään kuulunut olla omistuksessani. Ilman kuumia deittejä jääneet ressukat kiikutan kylmästi kirpparipöytään ja voittorahani käytän uusien huonekasvien ostoon. Puhdas win-win-tilanne siis, hahaa.

Nyt alkaa jännääminen kuinka kauan kestää ennen kuin koko vaatekaappi on käyty läpi. Veikkaan, että marraskuulle mennään kepeästi ellen sitä ennen ala jo nyyhkimään vanhojen suosikkien perään...

Täydellinen kesäpäivä täydellisten kesätyttöjen kanssa

Apua nyt on menossa niin mahtava kesä, että minun yleensäkin kehnonlaiset kirjoitustaitoni ovat sulaneet aivan olemattomiin. Puuroa puuroa puuroa. Sitä on vaan päässä tällä hetkellä. Plus vähän epämääräistä flunssanpoikasen alkua. Rommitotia tänne hei!

Mutta joo, koska itseilmaisu on vajonnut kolmivuotiaan tasolle (oon leikkinyt liikaa yhden ihanan pikkumiehen kaa) niin kuittaan ja kiitän ja käsken: Menkää kaikki joskus visiitille Hailuotoon! Ah tuo Oulun liepeillä sijaitseva mystinen saari, jonne pääsee ilmaiseksi ja eksoottisesti lautalla. Perillä odottaa kilometrikaupalla hiekkadyynejä ja merta, merta, merta silmänkantamattomiin. Maanpäällinen paratiisi, jos sallitaan liioittelu ja tottakai sallitaan kerta blogi on minun, minun, minun.

Mukaan tarvitaan vain ihania kesäihmisiä ja auto täynnä naposteltavaa ja musiikkia. Päälle tietty jokin kukkakuosinen minimekko (tämän kertainen lainassa isosiskolta), huivi ja aurinkolasit. Ja suojakerroin 30 aurinkorasvaa, minun tapauksessa. Hihii ja volaa täydellinen päivä kasassa.

Huomenna kesänviettoa onkin hyvä jatkaa Jyväskylässä (sunnuntaina 32 astetta!!!), mutta ensiviikolla on aivan pakko olla Oulussa, koska täällä järjestetään ensimmäistä kertaa PRIDE. Niiin huippua! Mulla on niin hyvä asuste tiedossa kulkuetta varten, että tuskin pysyn nahoissani. Nyt tarvitsisi vain saada jostain käsiinsä spraymaaleja sateenkaaren eri sävyissä ja GLITTERIÄ. Hurrrrjasti glitteriä!

Babooshkan kesä TOP-3

1. Minun kummilapsoset:

Seikkailukissa Matroskin

ja Työnimeltään Jarkko

Miumaumiumau mamman pikkulutuset. Aivot sulaa, kun näitä kisusisaruksia kattoo.

2. Epämääräinen festarointihäröily

3. Järvivesihommat.

Ensi viikolla mahdollisesti Kaustinen (!) ja roadtrip Jyväshyvälle. Unemployed in summertime.
Don't need money 'cause we're young. I'll be okay.

Onnellinen metsämörrimöykky seikkailee

Oiiii. Tänä aamuna siskoni herätti minut onnittelupuhelulla. Pääsin Oulun yliopistoon lukemaan yleistä kasvatustiedettä! Jeeeeeeeeeeee! Minustapa tulee taas ensvuonna fuksi lallalalalallaaaa! Hihii apua saan kokea uudestaan kaikki fuksisuunnistukset ja muut häppeningit ja mikä tärkeintä: pääsen opiskelemaan alaa, josta olen aidosti kiinnostunut. Jee jee Jerry Cotton!

Oi haha ei pitäisi kuulla tällaisia uutisia ennen aamukahvia. Mutta ennen kuin juon kahvit niin pitäähän mulla olla vähintään jotain onnitteluleivoksia itselleni. Bebejä vai porkkanaleivoksia, kas siinä pulma.

Mutta olemattoman aasinsillan kautta asiasta toiseen. Plastic bag mindin ihana Peps harmitteli viime postauksessa, ettei Kallion kulmilta löydy hyviä kiipeilypuita. Peps hei tuu tänne käymään! Minun kämpiltä kilometrin säteellä löytyy vaikka minkälaista kuusikkoa, jos vaan uskaltaa uhmata nokkosia ja hyttysparvia. Ei tarvitse kuin sonnustautua (köh) asianmukaiseen asustukseen ja lähteä röteikköitä päin. Lapsena kiipeily oli Paras Asia Ikinä ja yllättävän notkeasti sain vieläkin tassua toisen eteen.

Mulla on virallinen koululaukkukin valmiina!

Täällä ei tarvitse tyytyä edes loistaviin kiipeilypuihin, kun metikön keskeltä löytyy aivan sattumanvaraisia oikeita wanhanajan kiipeilymajoja. Oooh. Vähänkö oli hienoa paistatella päivää parin metrin korkeudessa latvojen tuntumassa. Vähän matkan päästä ajoi ihmisiä ohi pyörällä, mutta kukaan ei huomannut vilkaista yläilmoihin. Hohoo oon ninja.

Voin muuten luvata, etteivät nämä metsäkuvasarjat ole aivan heti loppumassa. Oon niin mielissäni löytäessäni aivan uudenlaisia paikkoja Oulusta. Vaikka oon asunutkin koko elämäni täällä, tuntuu että aina on uusia ihmetyksen aiheita. Ja kaikki pyöräilymatkan päässä.

Mutta nyt jatkan mehustelua tulevasta fuksiudestani. Aijaijai kun on makiaa.

Onko täällä enää ketään?

Hihiiii moimoi vaan sinne bittiavaruuden toiselle puolelle. Oispa mukavaa voida väittää, että oon ollut aivan uskomattoman kiireinen (ja filmaattinen) viimeiset kuukaudet ja siksi bloggailu on jäänyt vähälle huomiolle. Mutta kylmä totuus on se, että oon ollut ihana, laiska ja saamaton. Paino kahdella viimeisellä. Noo, oon kyllä itseasissa käynyt yksissä pääsykokeissa, treffannut siskoa Brysselissä ja käynyt Kainuussa niin monta kertaa, ettei sitä varmaan lakikaan enää salli. Mutta en kyllä hyvällä tahdollakaan voi väittää elämääni tällä hetkellä kovin stressintäyteiseksi. Nimimerkillä Koko kesä ilman töitä.

Nyt onkin erinomaisen hyvä aika elvytellä tämä harrastus käyntiin. Koska köyhällä ei ole varaa ylimääräisiin happeninkeihin, avomies raataa niska limassa itärajan tuntumassa ja kaikki muutkin tuntuvat olevan työllistettyinä, on revittävä riemu omasta vaatekaapista ja kamerasta. Esimerkiksi näin:









Kuvissa virallinen kesämekkoni, jota on ehditty jo jumppapuvuksi luulla. Plus "Hohoo tirsk ootko varastanut tuon Jane Fondan vaatekaapista?"

Niin ja tosiaan, päähäni on ilmestynyt kasa epämääräistä takun ja kiharan sekoitusta. Älkää pelästykö. Se on vain permanentti, jota en jaksa/osaa hoitaa. Onneksi peikkotukka on ainakin sinnepäin, mitä hain tällä mullistavalla uudistuksella.

Huomenna suuntaamme etelän lämpöön kolmen päivän telttasafarille. Pääsen uimaan mereen juhannuksen kunniaksi. Parasta.

onnellinen etukäteiskeikkapöhnä

Tämä neiti olisi sitten huomisesta alkaen Helsingissä. Pääsyynä tämä:

Jos tuosta herkistelystä selviän hengissä niin eksyn hyvin todennäköisesti sekä Valtteriin, että Varustelekaan. Ja maanantaina Tallinnaan. Mutta lauantai-illan olen varannut vain hämmästelylle ja huokailulle.

Hausu of madness

Hihihihihihihhihiiihohohohohohoooheeeeh...

Katottiin äsken kyllä niin tajuntaapäräyttävä leffa, ettei ole mitään järkeä. Hulluutta ei pysty selittämään, se on vaan pakko nähdä itse.
Hausu, olkaa hyvä:

Need I say more?

Niin, että jos tykkää elokuvista, joissa ei ole päätä eikä häntää, mutta sen sijaan paljon splätteriä, demonikissa, lenteleviä ruumiinosia ja ihmissyöjäpiano niin ei voi kuin suositella. Kyllä ne japanilaiset vaan osaa hommansa kauhun saralla (ei sillä, että tässä pätkässä oikeasti olisi ollut edes mitään pelottavaa, hihii)

Ai niin, mutta täähän olikin mun vaatteidenihkutusblogi eikä mikään korkeakylttyyriä käsittelevä julkaisu. Pyydän nöyrästi anteeksi ja esittelen viime perjantain asun, joka kävi kanssani aah niin tutussa Ykälässä katsastamassa ihmehoboilukeikkoja.

Vyö, mekko - second hand
Kaulakoru -Italia
Pitsibolero - Zara
Sukkahousut - H&M

Pahoittelut päättömyydestäni, mutta avokki toimi ensimmäistä kertaa elämässään hovikuvaajanani ja selkeästikin hommassa olisi vielä opettelemista. Hyvitykseksi ja kauhun tasapainon ylläpitämiseksi tarjoan vielä yhden Hausu-screencapin, josta löytyy kyllä pää, mutta muu kroppa on jo valitettavasti tippunut kaivoon...

Voin vaan lämpimästi ja koko sydämestäni suositella. Tunnin ja 25 minuutin voisi käyttää paljon huonomminkin.

Wanhat vuosimallia 2006, olkaa hyvät

Päätin kompensoida eilisen merkinnän fleecesankarivetoisuutta ja esitellä vähän päivää, jolloin olin todennäköisesti elämäni glamooreimmassa kunnossa. Sitä varten täytyy matkustaa valonnopeudella vuoteen 2006, tasan neljän vuoden päähän, jolloin minä ja upea tanssiparini liihottelimme ties mitä perinnetansseja Wanhojen tansseissa.

Luin tämän aamun Hesarista epäuskoisena kuinka jotkut käyttävät wanhoihin järkyttäviä summia rahaa (yli tonni?!). Pelkkä puvun hankkiminen ei riitä, vaan ilmeisesti täytyy myös hommata manikyyrit, koekampaukset ja suihkurusketuksetkin (terkkuja vaan pikkusiskolle, haha). Minähän luonnollisesti väkräsin kampauksen itse vessapaperisutturoilla, sutaisin vähän meikkiä naamaan, tanssin isosiskoni vanhassa mekossa ja äidiltäni lainatuissa kengissä. Ja tunsin oloni aivan ihanaksi ja kauniiksi Disney-tason prinsessaksi. Kun tanssiparikin oli mitä mainioin ja viihdyttävin herrasmies ja tanssiminen satojen ihmisten katsellessa suurinta mannaa tällaiselle narsissille, niin ei oo kumma, että päivä lukeutuu yksiin elämäni parhaimmista.

Eläisin hyvin mielelläni nämä hetket uudestaan, kyllä kiitos.

Toivottavasti tämän vuoden wanhoilla on ollut vähintäänkin yhtä kivaa kuin minullakin oli.