Scare crow

Aahhhahahahaaa. Tiesittekö, että googlen kuvahaku tarjoaa mun kuvia silloin kun googlaa Rakel Liekin? Siinä voi parinkin miehen naama mennä mutrulle, kun yrittää löytää kivaa materiaalia yksinäisen illan ratoksi. Vaikka ollaanhan me molemmat punatukkaisia, feministejä, narsisteja ja harrastetaan itsekidutusmuotoa nimeltä tankotanssi. Eli siis melkein kuin sukua.

Oon kyllä näyttänyt viime päivinä enemmän pölähtäneeltä murmelilta kuin ihanalta punatukkaiselta vampilta:

Paita - Second hand (Nümph)
Henkselihame - Kultakissa

Harakkakoku - Paraphernalia

Kolme viime päivää (en oo kova jumittamaan samoissa vaatteissa, mutta onnistun joskus mystisesti heräämään vaatekaappini ulottumattomilta) oon pyörähdellyt näissä kamppeissa. Uusi rakkaussuosikki on kirpparilta löytämäni Nümphin body. En oo tavallisesti ollut bodeista kauhean innoissani, koska öö mikä järki siinä haarojen välissä olevalla suljettavalla kaistaleella on. Vessassa käynnin hankaloittaminen? Mutta tässä nyt oli sen verran söpö kuviointi, että päätin antaa järjettömyydelle tällä kertaa anteeksi. Jotenkin tuntuu, että bodyt on vain tämän hetken uuberhieno villitys, joka häviää parin vuoden kuluttua, kun ihmiset tajuavat ettei uimapuvuissa ympäriinsä kulkeminen ole niin jännittävää. Ainakin toivottavasti. Tai sitten ne alkavat kulkea pelkissä bodeissa a la Madonna - luonnollinen jatkumo tavallinen t-paita + leggingsit yhdistelmälle.

Kirppareilla on nykyään muuten aivan järjettömiä hintoja. Mekkojen alkuhinta tuntuu olevan 8 euroa ja minkä tahansa paitaa edes etäisesti muistuttavan kuluneen ja ruman rätin hinta 4 euroa. Siispä käytän nyt tämän blogin ultimaattisena valtiattarena oikeuden mainostaa: Oululaiset käykäähän Second hand storessa pöydässä nro 166. Myynnissä mm tällaista hienoutta ja kaikki tietenkin uuberhyvissä järkihinnoissa, hihii.

Arvatkaa oikeasti pystyinkö ottamaan noissa rusettikengissä askeltakaan vaappumatta. Mutta söpöt ne kyllä oli.

Loppuilta meneekin ompelun merkeissä, koska huomenna on laskiaitiistai ja fiksuina tyttöinä ja poikina ilmoitettiin itsemme Raksilan mäenlaskukisaan, jonka koneteekkarit armollisesti ovat meitä varten järjestäneet. Oonkin laskenut viimeksi monta vuotta sitten ja joka laskiainen kinunnut ihmisiä mäkeen mukaan. Nyt voikin sitten kunnolla rysäyttää, hihii.

PS. Mun haalarimerkit on parhautta:

Perseperjantai ja mekkotrio

Tyttöjen ilta, punkkua ja kikatusta. Epämääräisen makuista Hannibalia ja vielä epämääräisempää höpötystä. Mutta mutta iips iips mitä Oulun yöelämään päälle? Onneksi minulla sattuu nykyään olemaan suuri varasto perseperjantai-henkisiä mekkosia, joiden kanssa voi sheikata itsensä hengiltä, hihii. Kaksi uutta mekkoa kaupasta ja yksi täydellinen kesämekko, joka on lainassa siskolta, joka pakkasi kamppeensa ja lähti puoleksi vuodeksi Argentiinaan jättäen minulla kaikki vaatteelliset ihanuutensa. Hohoo. Siskot roxpox.

Ensimmäinen ihanuus on se täydellisen vaatemaun omaavalta siskoltani lainassa oleva. Vihreän söpöyden metsästin tänään Kulta-kissasta 50% alennuksella (olen käynnyt säännöllisesti tarkistamassa milloin tuo nättimys vihdoin muuntautuu minunkin kukkarolleni sopivaksi) ja viimeinen on ilmeisesti Henkkamaukan alunperin topiksi tarkoitettu röyhelömahtavuus, joka oli kokoa 42 ja selkeästi odottamassa minua.

And thö winner is:

Aaa miksi kukaan edes viitsii ahtautua hameisiin tai housuihin, kun mekotkin on keksitty?

Ps. Miksi minä olen Oulussa, kun Hyvösen Friitu hypyttää Helsingissä Tavastiaa?

Babooshkan penkkarit 07

Minun penkkareitani juhlittiin kokonaiset kaksi vuotta sitten. Silloin ammoisina aikoina oli vielä kunnon talvet ja pakkasta ainakin 20 astetta ja Oulussa tavanmukaisen jäätävä merituuli. Palellutin söpön teinigoottiperseeni rekkalavalla ja join tummaa rommia lämpimikseni yli ällötysrajan. Asuni kehittelin melkein suoraan rakkaimman ystäväni kaapista, jossa nykyään pilkahtelee hieman enemmän väriä ja vähän vähemmän kohtalokkuutta pvc:n muodossa. Haha olin varmasti todella uskottava teinigootti paitsi, että unohdin systemaattisesti näyttää masentuneelta ja olin pahempi flirtti kuin koskaan. Kaiken kaikkiaan siis hurmaava päivä.






Aww. Joskus sitä melkein kaipaa lukioaikoja ja sitä kevyttä löhöämistä Lyskan käytävillä ja kahville karkaamista. Ja varsinkin niitä ihmisiä, joita ennen näki päivittäin, mutta joihin ei jostakin syystä koskaan tullut pidettyä yhteyttä.

Väärinpäin niäpnirääv

Minä kuuluun siihen ihmistyyppiin, joka vaatteita miettiessään kuulostelee ensin omaa sisäistä vuodenaikaansa ja sitten vasta ehkä vilkaisee lämpömittariin. Kesällä voi tulla vastustamaton halu pukeutua lämpimimpiin villanuttuihin ja talvella pakottava tunne käskee kaivamaan heppoisimmat kesämekot esiin. Kai minun sisäinen kelloni on muutenkin aivan jumissa, koska nukkuisin helposti myöhään iltapäivään ja energisimmilläni tunnun olevan keskiyön jälkeen.

Kaikki Second Hand

Kumma kyllä pahin kevytvaatetuskausi iskee aina helmi-maaliskuussa eli juuri silloin, kun festarikiinnityksiä aletaan julkaista. Rakkaat ihanat kultaiset festaripäättäjät tänä vuonna minä haluaisin erityisesti nähdä:

- Eleanoora Rosenholm
- Regina
- Kate Bush
- Anna Järvinen
- Dolly Parton
- Pintandwefall
- Frida Hyvönen
- The Killers

Ja ehdottomana Guilty pleasurena Lady Gagan, jonka takia päässäni soi non-stoppina po-po-po-po-po-po-pokerface. Bitch is FIERCE:

Plus, jos hiukseni eivät olisi näin surkean lyhyet ja minä täysi käsi kampauksien kanssa, kuontaloni näyttäisi joka päivä tältä:

Fhabulous.

Haalarikansa on hieno kansa

Oi nyt ne on täällä! Didididididiii! Minun haalarini! Ovathan ne aivan törkeän rumat ja edustavat opiskelukulttuuria karuimmillaan (köh köh teekkarit), mutta ne ovat minun ja huutavat monen sadan metrin päähän opiskelijaa. Ja meinaan aivan oikeasti rynnistää näissä laskiaisena ja vappuna ja olla ihan just niin karu opiskelija kuin haluttaa. Ja loppuelämän ne keräävätkin pölyä kaapin perukoilla, mutta ei se haittaa. En ole jostakin syystä ikinä päässyt mukaan yleiseen haalarikansan inhoamiskuoroon. Minusta ne ovat ihan hulppea idea varsinkin, kun pystyy jo kaukaa erottamaan muut opiskelijat ja mahdollisuuksien mukaan pakenemaan paikalta ajoissa (köh köh teekkarit).

Meidän suurimmat sponsorit on ehdotonta kuuminta hottia:

Mutta en minä (ainakaan vielä) meinaa siviilivaatteita hylätä. Varsinkaan nyt, kun vanhempi siskoni lähtee Argentiinaan puoleksi vuodeksi ja jättää vaatteitaan minun hellään huomaani. Kuten esimerkiksi tämän more_than_uuh paljettipaidan, joka päällä humppasin taas vaihteeksi Ykälässä viikonloppuna:

Jostakin syystä Ykälän vessassa on todella hyvä valo kuvata. Käyköhän Ykä siellä salaa ehostautumassa?

PS. Muita suuria ilonaiheita: Emiliana Torrini Provinssirockiin! Rakkauspakkaus. Ja voihan sitä Brian Molkon väninääkin käydä vähän nostalgisoimassa hihi. Tämä tyttö elää festareita varten.