Holla! Pikapikapostaus, koska meidän lento Argentiinaan lähtee noin neljän tunnin päästä. Iih.
Yritin etsiä hyviä aktiiviseen kävelyyn sopivia kivoja kenkiä reissuun, mutta sen sijaan löysin yhdet mustat saappaat kierrätyskeskuksesta ja iihanat mansikkakorkkarit Biancosta, joita olin aiemmin ehtinyt ihailla Nelliinalla.
Ensi talven lontostelukenkien huima hinta: 5 SENTTIÄ:
Ja tämän kesän piristäjät -70%:
Jospa sitä tulisi tehtyä joitakin löytöjä Buenos Airesistakin. Siellä ei ilmeisesti ole mitään tutuista vaateketjuista, joten oottelen innolla uusia tuttavuuksia. Yritän saada postattua paikan päältä, jos vain millään saan käsiini koneen, jossa on nettiyhteys, mutta muuten toivotan nyt kaikille aivan ihanaa kesäkuuta.
Perjantaina oli aivan loistava ilma! Saattaa olla hieman epäsuosittu ajatus, mutta minusta säässä pitää olla vähän yllätyksellisyyttä. Eilen satoi ja sitten paistoi ja taas satoi ja suurimman osan ajasta taivas toteuttikin molempia. Tämän ansiosta näin ihan uskomattoman hienoja sateenkaaria. Yhden kokonaisen ja suuren, päästä päähän.
Koska ilmastokin päätti olla niin epävakaa niin minä toteutin sekä sadepäivän, että aurinkoisen ilman herättämiä mielihaluja. Toisin sanoen siivosin ja kävin taidemuseolla pyörähtämässä.
Päälle heitin pari viikkoa sitten bussiaseman Pelastusarmeijalta (ylläripylläri) ostamani mekon, jonka helmaa lyhentelin aika reippaasti. Ehkä vähän liiankin reippaasti, hehe. No jospa tuossa ei vielä ihan perse vilahtele.
Mekon kaveriksi laitoin vöistäni omalaatuisimman, joka on samaiselta Pelastusarmeijalta. Tässä on tätä "aika ruma eli oikeastaan törkeän hieno"-estetiikkaa, jota tunnun harrastavan pelottavan usein.
Taidemuseolla oli meneillään Kaarina Kaikkosen näyttely, jota olisin voinut oikeasti tuijotella tuntikausia. Että yksi nainen voikin kehitellä jotakin ilmaisuvoimaltaan niin vahvaa, mutta samalla niin herkkää. Kaikkonen tekee installaatioita melkein mistä tahansa, esmes vessapaperista:
Ja paidoista:
Ei voi vaan käsittää kuinka joku voi olla noin lahjakas.
Onnistuin onnekseni museossa pyöriessäni välttämään pahimman sadekuuron, joten pitihän sitä käydä Ainolan puiston pusikoissa ottamasta itsestään hölmöjä peikkokuvia itselaukaisimella.
Ei-oululaisille muuten tiedoksi: Tältä näyttää meillä aivan keskustan tuntumassa, haha.
Läpinäkyvät sukkikset oli aivan pakko vaihtaa leggingseihin, kun huomasin miltä ne saa jalkani näyttämään. Ei mahtais mennä läpi, että mun sääret ja reidet olisi tässä vaiheessa jo noin 500 % ruskeemmat kuin muu kroppa. Hihi. Sitä paitsi rakastan sitä, että varpaat saavat olla vapaina ja haistella maailmaa kesäisin.
Tänään luvassa on hiukan vähemmän kultturelleja elämyksiä. Käydään poikaystävän kanssa käyttämässä ilmaislippumme Erämessuille. Jeijeijeii. Toivottavasti siellä edes myydään hattaraa tai esitellään söpöjä koiria.
En ollut tajunnut edes kuinka hullun ikävä minulla oli kesää ennen kuin se tuli taas takaisin. Tässä lämmössä sitä on aiva eri lailla inspiroitunut aivan kaikesta. Pukeutumisesta, sarjakuvista, siidereistä, dyykkaamisesta, uimisesta, you name it. Koska auringon valo on niin kirkas, täytyy itsekin koettaa hehkua mukana ja pukeutua pääväreihin. Sitä paitsi rrrakastan sinisen, punaisen ja valkoisen yhdistelmää. Klassikko toimii aina.
Mekko - Le Kaappi de Isosisko (taas!)
Sukkahousut & Neule - H&M Vyö & kengät - Second hand Laukku - Nanso
Poikaystävän avuliaan mielipiteen mukaan tästä kauluksesta tulee mieleen A. Vauvat ja B. Seiloripojat. Itse vannoisin kuitenkin kaulusdinojen nimeen, joiden kuvia en onnistunut löytämään mistään. Tiäättehän ne tosi söpöt dinot, jotka puolustaa itseään nostamalla kaulukset pystyyn ja sähisemällä? Sellaiseksi olen tuntenut itseni pari viime päivää, paitsi tietenkin iloisella ja kesyllä tavalla, hihi.
Yksi tärkeä elementti loputtomassa Oulu-rakkaudessani on veden läheisyys. Aivan kuin olisi helpompi hengittääkin, kun ympärillä on niin paljon laineita ja heijastavia pintoja. Ei siis ole kumma, että suosikkipaikkojani suosikkikaupungissani ovat tietysti rannat.
PS. Meidän tamponihiirijääkaappimagneetti sai jotakin aivan supertärkeää vartioitavakseen:
Tuskin maltan odottaa sitä, että Nick Cave spottaa minut yleisöstä ja tajuaa olevansa elämäni (kakkos)mies. Oooh. Dig Lazarus dig!
Aurinko lämmittää kroppaa ja illalla näkyvä maailman kaikkeuden paras laulukilpailu kutittaa munaskuita. Jos jotakin niin euroviisuja rakastan pyyteettömästi koko sydämestäni. Ei voi olla mitään hienompaa kuin älyvapaita esityksiä, viikoiksi päähän jääviä renkutuksia ja upeaa eurooppayhteisöllisyyttä. Minulle on sattunut myös siunaantumaan samanlaisia viisufriikkejä ystäväpiiriin. Kas mikä onkaan parempaa kuin hyvässä seurassa hehkuttaa esitysbiisejä viikkokausia ennen itse h-hetkeä. Lalalallaa.
Tämän vuoden suosikkeina minulla on Viro, Norja, Saksa ja Unkari (nyyh tiukat vihreät housut eivät päässeet jatkoon). Ja tietty sinivalkoiset lasit päässä joudun hehkuttamaan Waldos peopleta, vaikka se mies ei osaakaan räpätä yhtään ja naislaulajan ääni särkyy livenä.
Kaikkien aikojen viisusuosikki (heti Lordin jälkeen tietty) täytyy olla viime vuoden Bosnia & Herzegovinan esitys:
En keksi heti yhtään mitään viihdyttävämpää ja apua noi naislaulajan vaatteet <3__<3!
Meinaan olla oikein ihana kodinhengetär ja leipasta viisuvieraille kunnon Passiohedelmä-juustotortun, jonka ohjeen löysin Katja Palmdahlin Makunautintoja kasviksista-kirjasta. Kuola valuu jo valmiiksi, toivottavasti en vaan onnistu sössimään tätä hommaa.
Mutta hoo jottei tämän blogi idea ihan kokonaan unohtuisi, ihastellaan vielä minun tämän päivän kovin kesäisiltä haiskahtavia vaatteita:
(Meillä on varmaan maailman symppiksimmät parvekekoristeet haha)
Mekko - Le kaappi de isosisko Paita ja vyö - second hand
Olen selkeästi sisäistänyt tämän kevään pastellimuodin, hihi.
Piipahdettiin poikaystävän kanssa Kaakkurin Bauhaus-kompleksissa, haettiin uusi Gamereactor-lehti ja ihmeteltiin maailmaa. En tajua miten ne kaksi elektroniikkakauppaa pystyvät olemaan siellä vierekkäin ja varsinkin kun Verkkokaupassa on oikeasti puolet halvempaa.
Olihan siellä sitten pakko tehdä vähän investointeja, vaikka oonkin tuhlannut tässä kuussa jo aivan älyttömästi rahaa (mutta onhan mulla varaa, kun sain kerta kesätöitä, JEI). Ostin halvimman mahdollisen muistikortin lainakameraan ja toteutin sisäistä nörttiäni:
Perseitä potkivia naissankareita ei vaan voi olla tietokonepeleissä liikaa.
Apua, mutta nyt oikeasti alkaa jo jännittää. Äänestän varmaan taas tapani mukaan suosikkejani ainakin kolme kertaa. Oon vähän pöljä sillä tavalla, nääs.
No niin nyt sain vihdoinkin laiskuudeltani kokeiltua aiemmin mainittuja pesupähkylöitä in action. Olin kyllä tyytyväinen tulokseen eikä pyykistä lähtenyt minkäänlaista tunkkaisuuden vivahdetta. Näiden kanssa voi myös lisätä vähän eteerisiä hajusteita, jos haluaa sitä "puhtauden" tuoksua tai soodaa, jos haluaa pitää valkoiset vaatteet valkoisina. Meinasin yrittää manipuloida itseäni pyykkäämään useammin lempituoksuni mintun avulla. Olisi ihana nukahtaa mintun tuoksuisiin lakanoihin ja nähdä unia After eighteistä (ja hukkua omaan kuolaansa).
Mutta jotta pääsisitte osaksi tästä hienoudesta itsekin, olkaa hyvä, näin se siis tehdään:
Step 1. Tunge sellaiset kuusi pähkinänpuolikasta puuvillapussiin tai vaihtoehtoisesti sukkaan, jonka solmit kiinni.
Step 2. Heitä pussi muun pyykin sekaan. Käynnistä pesuohjelma.
Step 3. Ota pesutuvassa odotellessasi itsestäsi kuvia pyykkipäivän asustuksessa (Yritä näyttää siltä, että olet unohtanut laittaa housut jalkaan).
Step 4. Kyllästy pesukoneen tuijottamiseen, koska se ei pelkojesi mukaan a. räjähtänytkään tai b. suoltanut ulos ruskeaa vaahtoa. Mene takaisin huoneistoosi, loggaa maailmankaikkeuden parhaalle juorusivustolle ONTD:lle ja unohda autuaasti koko pyykkäyksen olemassaolo.
Step 5. Havahdu useaa tuntia myöhemmin Rihannan alastonkuvien ihmeellisestä maailmasta ja kiroa. Palaa takaisin pyykkituvalle löytääksesi pyykkisi osaksi lattialta, jonne ärsyyntynyt naapurisi on heittänyt ne päästäkseen itse pyykkäämään.
Step 6. Toista koko rumba tarvittaessa, jos pyykki on lattialla rotkottaessaan päässyt ihmeen kautta likaantumaan uudestaan.
Saatiin hulluuskohtaus perjantaina kämppiksen kanssa ja viiletettiin Lidlin siidereiden innostamina Onnelaan. Me ollaan perinteisiä nelivitostyttöjä, mutta joskushan niidenkin tyttöjen täytyy tanssia pöydillä Kaija Koon tahtiin, right? Oli aika paljon ällöjä ihmisiä ja kevyttä lihatiskitunnelmaa, mutta onneksi nämäkin tekijät voi häivyttää taustalle parilla tequilapaukulla ja oikeasti nauttia olosta. Minun ensimmäinen suosikkilevyni oli kuitenkin Kaija Koon kasarilevy, joten ei se joukkoon sulautuminen niin vaivalloista ollut.
Tanssilattialle (lue tanssipöydälle) kanssani sukelsi uusi kukkamekkolöytö. Kiitos vaan sinä uskomattoman ihana ihminen, joka halusit luopua tästä viidellä eurolla. Istuu nimittäin täydellisesti ja vaikka värit eivät ole ihan ehtaa minua, ruusukuosi on söpönöpö. Kämppis surautti helmasta pois sellaiset viitisentoista senttiä, jotta pituus olisi enemmän passeli.
Oon taas vaihteeksi ihan myyty. Eihän mulla ollutkaan kuin muutamat tuhat kukkamekkoa jo ennestään henkareissa roikkumassa. Niin, mutta ei yhtään pinkkimustaa...
Etkoilu tapahtui Ultrastarin eli Singstarin ilmaisen pc-vastineen kera. Oon saanut vapun jäljiltä pikkuhiljaa ääntäni takaisin, joten onhan se must vähän luikauttaa pari veisua ennen baaria.
Mutta jotta elämä ei olisi helppoa kovin kyny, mutta rakas kamerani päätti sanoa sopimuksen lopullisesti irti. Arvatkaa vaan onko kevyesti sydäntä tykyttävää napsia mielissään kuvia ja sitten huomata, että tulos on tämä:
Aaaa. Oon ihan varma, että tarkemmalla katsomisella löytäisin sen Ringin kaamean pikkutytön tuolta pikselimössön seasta. Hyi yääk.
Eli eipä auta kuin hommata uusi kamera. Saiskohan Buenos Airesista yhtään halvemmalla jotain hyvää pikkukameraa. Järkkäri ois periaatteessa houkutteleva, mutta ei mulla taida olla tarpeeksi lihasmassaa sellaisen kuljettelemiseen. Pikkunäpsy riittää aivan hyvin näin kapoisilla kuvaustekniikoilla.
