Kuinka pelastetaan pitsimekko ja post christmas depression

Mmmmm omilla kämpillä taaseen. Loppui se toisten nurkissa kuseskelu. Ömm. Hehe. Pahinta opiskelijakämppäänsä palaamisessa on jääkaapin lohduttomuus vanhempien ruokakasojen jälkeen.
Siellä on vain kultalonkeroja, pizzanjämät ja epämääräisiä säilykkeitä. Plus en ole vieläkään saanut selvitettyä, mistä itsepintainen homeen haju oikein sikiää. Yääh.

Ostin tässä eräänä kauniina päivänä ennen joulua Pelastusarmeijalta mekon. Se on sininen, pitsinen ja ollaanpa nyt rehellisiä aikasta ruma. Mutta koska olen universumin lahja mauttomuudelle pelastin sen huomaani.
Vaikka kuinka tykkäänkin pitsistä niin en ole hullu fani sen epämääräiselle sijoittelulle kaula-aukkoon ja hihoihin. Hei mää olen sentään nuori ja nätti juuri 20 vuotta täyttänyt nainen. Kai sitä saa vähän ihoa näyttää? Hihi. Eli pitsit joutuivat saksimisen uhreiksi ja nyt tällä voi melkein hippaista tänään vilkaisemaan Hevimestan hurjaa maanantaimeininkiä.

Ja siis niistä pitsihihoistahan saa aivan uskomattoman hienot (not) koristepäähineet. Tällaiset oonkin aina halunnut!Huomatkaa myös kuinka channeloin Taiteilijan äitiä:
Noniin täydellistä. Nyt taidan jatkaa naapureiden iloksi joululahjaksi saamani Singstarin laulamista. Vielä kerran pojat COS IMM A WEIRDOOO!!

Ainakin melkein puolikalju tihihihii.

Hohoo tukasta lensi puolet kampaamon lattialle. Ja siis tästähän tuli tosi tosi lyhyt. Nyt hengin Mia Farrown, Peter Panin ja Carrot Topin yhdistelmää. Tämä vaati nyt aika paljon totuttelua, mutta hihi olipahan mulla ainakin munaa leikkauttaa nämä näin pieneen mittaan. Hairekan kampaajakin oli tosi kiva ja muistutti, että hiukset ovat uusiutuva luonnonvara.

Kaikki kuvat: Swanns

Hairhorrors

Varasin kampaamoajan huomiselle. Iiks. Mahdollisia kauhukuvia:


Paitsi, että oon aina halunnut afron. Pitäisiköhän ottaa sittenkin permanentti?
Pitäisi joskus tehdä kunnon katsaus kaikkiin hiusmalleihin, mitä minulla on ollut. Yksi suosikeistani kesti vain kaksi päivää vappuna 2006:

Keesi vie vain liikaa tilaa ja sen kanssa on mahdoton nukkua. Hihi.

Ootan kuola valuen kunnon akkulaturia joululahjaksi, joten siihen asti ei ole tulossa uusia kuvia. Nyyh. Eilenkin shoppasin aivan ihanan kamalan mekko-outouden Pelastusarmeijalta, josta olisi ihana laittaa todisteita. Sen sijaan joudutte tuijottamaan pari viikkoa vanhaa kuvaa minusta ylisuuren liivin kanssa. Ompelukoneen käyttämisen jalon taidonkin voisi opetella joku päivä.

Nyt kaupungille jatkamaan epätoivoista joululahjojen etsintää ja sen jälkeen katsomaan (epätoivoisesti) uusinta Jim Carrey-pätkää, johon sain liput siskolta.

Suunnitelma moppipäälle

Koin valaistumisen kiitos ihanan ystäväni Sannan. Nyt tämä tyttö tietää, mitä tehdä tälle takatukkaiselle mopille, joka päässäni roikkuu. Ennen kuin jänistän varaan kampaamoajan ja kävelen sinne tämän kuvan kanssa:Ihana. Ihana. Ihana. Täydellinen leikkaus ja melkein täydellinen väri. Oon jo pitkään halunnut leikkauttaa tätä kuontaloa lyhyemmäksi ja naisellisemmaksi, mutta en oo vaan uskaltanut. Mutta mitäpä siinä menettää, vaikkei se ei olisikaan heti ihan minua tai näyttäisi värjätyltä potalta? Niin kuin suosikkijaksossani Sabrina teininoitaa toisteltiin: "Hair grows, hair grows".

Hihii. Olen innoissani.

UNBRRREAAKK MY HEAAARTTT

Siis mitä helvettiä? Tulen kämpille ja kuulen jo pyörää parkeeratessani kestohitin Unbreak my heartin suloiset sävelmät. Okei joku alakerroksien asukas siis tykkää kovasti Toni Braxtonista. Tulen hissillä yhdeksänteen kerrokseen ja meno eikun kovenee. Koko kerrostalo oikeasti kaikuu. Minnekään ei pääse pakoon. En voi tajuta, miten kukaan kuuntelee musiikkia noin kovalla. Jospa talon kaikilla eläkeläismummoilla on kilahtanut yhtäaikaa? Tarkistin jo eikä Yleltä satu tulemaan mitään Braxton-livetaltiointia.

Nyt se levy alkoi pätkimään... ja sammui. Ah kerrostaloasumisen ihanuutta. Ellen olisi näinkin hyväsydäminen tytönhupakko suunnittelisin vastaiskua räkäisen punkin muodossa. Sitä samaa tavaraa, mitä kuuntelin viime viikon lauantaina Ykälässä tämän näköisenä: (Huomatkaa uskomattoman tyylikäs aasinsilta)

Olin mitä katu-uskottavin kiljupunkkari pikkusiskoni Uggeissa. Ovat muuten kovin hiostavat kapineet. En tajua miten ne ulkomaanelävät käyttävät näitä lämpimämmillä leveyksillä. Katsottiin elokuvatutkimuksen kurssilla inuiittileffa Atanarjuat (tykkäsin paljon ja suosittelen kaikille, mahtaa olla kuitenkin kohtuu vaikia löytää mistään) ja ne jäätiköillä palelevat kaverit olisivat varmasti löytäneet näille käyttöä.

Onneksi katu-uskottavuuteni nousi aivan uusiin sfääreihin, kun jatkoilla erehdyin maistelemaan vapusta asti käymistilassa ollutta simaa. Nomnom.

PS. Minun on aivan pakko siis pakko saada joku aivan ihana ja kaiken kanssa käyvä tunika. Viime aikoina minulla on ollut pientä kriisin poikasta vaatekaappini kanssa ja oon saanut itseni jotenkin ihmeellä tavalla vakuuttuneeksi, että yksi vaivainen tunika olisi tähän kaikkeen vastaus ja pelastus. Joulun jälkeisiä alennusmyyntejä odotellessa.

Oi Riika riika, tahtoisin olla sulle piika

Whiiii! Tämän äärimmäisen karskin ja hirvittävän (entinen kuviksenopettajani jäätyisi paikoilleen) kuvanmuokkauksen on tarkoitus ilmaista seuraavaa: Tammikuussa minä matkaan viikoksi Riikaan, Latviaan! Ryanair vetää ilmeisesti viimeisiä epätoivoisia henkosiaan ja halusi päästää minut ja noin seitsemän muuta seuralaista lentämään Riikaan järkyttävällä KAHDEN SENTIN HINNALLA. Ihmekampanjoita sanon minä, mutta niian ja kiitän kauniisti.

Nyt otetaan ilolla vastaan matkakokemuksia ja ehdotuksia!

Ja jotta karskius ei tästä merkinnästä loppuisi, ilmaistakoon vielä kuvallisesti ettei tankotanssi sovellu ihmisille, joilla on alhainen kipukynnys:

Ilta Paskassa

On se kumma kun joskus on pakko raahata itsensä pirskeisiin ja baariin, vaikka ei ollenkaan huvittaisi. Jos meikatessa ja vaatteita valitessa, joka yleensä on minun ehdoton suosikkihetkeni koko illasta, jo väsyttää niin ehkä kannattaisi jäädä suosiolla kotia. Mutta Paska kaupunnissa oli käytävä. No ainakin pääsin kokeilemaan kesällä Uffin euron päiviltä ostamani mekon viehätysvoimaa (=suuri).

Mekko - UFF
Vyö - Vima
Kengät - Pelastusarmeija
Huivi - Kämppikseltä nyysitty

Mekko on oikeasti täyspitkä, mutta koska pitkällisten pohdintojen jälkeen olen tullut siihen tulokseen ettei kukaan kukaan (Tai ehkä joku Natalie Portman, mutta palvosin sitä vaikka suomuihin peitettynä) näytä hyvältä maximekoissa, käärin mekon helman huolellisesti vyön alle. Vessassa käyntiä ei sitten koko iltana tarvitse harrastaakaan. Hihi.

Varpaani huusivat eilen halleluujaata, kun päästiin kotiovesta sisään. Nyt olisi varmaan viimeiset hetket tajuta jättää kesäkengät kaappiin ennen kuin pienet ja ihanat jalkojeni ulokkeet muuttuvat sinisiksi ja tippuvat pois. Mutta mutta kun näissä uusissa on niin söpöt perhoset! (Hihi siskolla ei pitäisi olla vaikeuksia tunnistaa näitä - nännänännää matkin sua)


Nyyh. Täytyy varmaan kaivaa esille El Naturalista-poponi, joissa on kunnon karvareunukset. Poikaystävä kutsuu niitä barbaaritossuiksi, minulle tulee lähinnä mieleen eskimot.

np. The Killers - Day & Age (Oon odottanut uutta Killersien levyä kuola suupielessä. Nämä ovat sitä ultimaattista etkoilu ja hiustenlaittomusiikkia. Mutta ää miksi tämä kuulostaa yhtäkkiä ihan U2:lta? Bono-syndrooma?)

Snow can wait/ I forgot my mittens

Mjaa ei taida olla talvipukeutuminen sittenkään minun juttu, kun silmääräpäyttämättä (voiko tuo olla yhdyssana?) kaivoin yhden heppoisimmista koltuistani taivastelemaan maailmaa. Lunta maassa - check, viitisen astetta pakkasta - check, kropan jäätymiskuolema - check.

Second hand omistaa

Ja luminen Oulu omisti sen verran, että pinkit kengät joutuivat suosiolla talviunille ja tyydyin ykköstalvilompostelukenkiini (suomenkielen yhdyssanat ovat ihania).

Psst. Osaan minä melkein pukeutua Oulun oloihin. Kerrospukeutuminen rokspoks.

kaulahuivi - H&M
Takki - H&M
Mekko - Thaimaasta
Hame & - ykköstalvilompostelukengät - second hand

Viikonlopuksi pitäisi kaippa suunnitella joku naamiaisasu - Mikä olet aina halunnut olla?-teemalla. Höö oon aina tykännyt olla oma itseni, lasketaanhan? Kämppis pukeutuu keijuksi, minä mahdan purjehtia jonkun ihanan tyylisuuntauksen edustajana sisään. Hihi.

np. Tori Amos - Winter

Dance like you dancin' on a pole

Syksy on ilmeisesti saanut entisen mustaa kauhulla karttavan neidin pukeutumaan tummiin sävyihin. Vai onko tämä nyt tätä aikuisuutta, ettei yhtäkkiä huvitakaan yhdistellä neonvihreää ja sähkönsinistä?

Kaikki paitsi sukkahousut second hand

Tänään on kyllä ollut enemmänkin sellainen perunasäkki-olo kuin fiksu ja vanha. Nimittäin tänään oli se päivä, kun sonnustauduin yöboksereihini (vaatekaapista ei löytynyt muitakaan mikroshortsien virkaa pitäviä) ja kiepuin vähemmän viehkosti ympäri tankoa. "Palomies" minulta ei vielä oikein luonnistunut, mutta se perhosistuntojuttu olikin jo selkeästi enemmän näin pienen tytön juttu.

Mutta suosittelen! Tunnen jo nyt kuinka sisimmät vatsalihakset (ne, jotka kipeytyy kun on nauranut liikaa) on ihan jumissa ja käsistäkin häviää pikkuhiljaa kaikki tolkku.

It takes good friends to remain insane

Äääh haluaisin tehdä kunnon postauksen pitkästä aikaa, mutta läppäri on kaljummalla puoliskollani. Joten yhdistäkäämme oodi maanantaille ja hassuja tyttöjä poseraamassa itselaukaisimelle:



Maanantait ovat siitä hienoja päiviä, että silloin näkyy nolonihana suosikkiohjelmani Paratiisihotelli. Jep kyllä luitte oikein. Juuri se ällöttävä sosiaalipornoluomus, jossa kilpailijoiden ainoana tehtävä on pariutua mahdollisimman monen muun kanssa. Hehe loistavaa. Koukuttukaa kaikki muutkin siihen niin en tunne oloani näin yhteiskunnan hylkiöksi, pliis.



Maanantait ovat myös siitä kivoja päiviä, että pääsen venkoamaan lantiotani itämaisen tanssin tunnilla, iihanaa. Suosittelen kaikille.



Ja hihii ilmoittaudun ihan kohta (apua) tankotanssikurssille. Naurattaa jo pelkkä ajatus siitä kuinka me ähkitään Teatrian (Oulun isoin keikkapaikka) takahuoneessa (kyllä se kurssi pidetään siellä, hihiii) tangoissa roikkuen (siis niissä pylväissä ei niissä alusvaatteissa - oli tarkoitus laittaa muutakin päälle kuin stripparivarusteet hehe).



Tämä mekko on muuten yksi suosikeistani. Koska se on samalla niin kasariruma, mutta myös kaunis kaunis kaunis. Ooh salsahelma, silmiä särkevä violetti printti ja kultaiset napit, ooh ooh.

Tyttö unohti olevansa opiskelija ja hullaantui

Käytiin tyttöjen kanssa kunnon kirpparikierroksella kohteena Kaksi Pelastusarmeijaa, Second hand store ja Paljekirppis. Seuraa uusien ihanien löytöjen esittelyä ja kevyehkösti hölmön näköistä venkoilua kameralle:

Iihana merimieshenkinen sininen paita - Pelastusarmeija:
Vihreä huivi (jonka kaverit kultaisesti huomauttivat olevan oikeasti kappaverho(?)) - Paljekirppis:


Kukallinen kietaisuhame - Pelastusarmeija:


Ruskea paita - Paljekirppis:


Violetti mekko (kokeilin tätä lähinnä vitsillä, mutta se olikin aikasta söpö hii) - Second hand store:


Ihmekengät, joissa molemmat jalat ovat täsmälleen samanlaiset eli ihan sama kumpaan jalkaan töppöset sattuu tunkemaan - Paljekirppis:


Turkoosi laukku, johon mahtuu (toivottavasti) kivasti luentotarvikkeita - Paljekirppis:

Huhhuh. Välillä on ihan kiva vaan kuvitella, että tilillä olisikin oikeasti tarpeeksi rahaa turhuuksiin. Tänään päätin unohtaa kokonaan, että tuet tulevat seuraavan kerran vasta parin viikon päästä hihi.

Nyt voisin lösötä ja lukea uusinta Trendiä, jonka senkin sain kalastettua kirpparilta tänään. Nomnom on se elämä kivvaa.

Neidit fuksisitseilee

Oi välillä on kyllä oikein hyvä viettää perjantai-iltaa kotona mussuttaen, vähän siivoillen ja nöördäillen (oon onnistunut koukuttamaan itseni uudestaan Sims kakkoseen, paha).

Eilinenkin meni niin köh köh usvaisissa tunnelmissa. Kukaan ei varoittanut, että fuksisitseillä tullaan kaatamaan eteen viinaa jatkuvalla soitolla (O_o). Ööäää.

Juhlissa oli toki pukukoodikin eli sai ihan luvan kanssa laittaa itseään nätiksi ja pukeutua parhaimpiinsa. Itsellä tuli ihan alipukeutunut olo kaikkien niiden timanttikorujen ja sifonki- ja silkkiluomuksien keskellä. Taisin pukeutua enemmänkin baarihengessä, kun muilla oli mielessä selkeästi jotkut vähän fiinimmät fanfaarit.

Mekko - Nümph
Tämän hetken suosikkikengät - Bianco
Laukku & vyö - Second hand

Illan ehdottomasti kaunein puku löytyi kuitenkin minun avecini päältä:

Rakas kämppikseni, armas hoviompelijani ahersi tuon mekon kanssa monta iltaa ja se on niin uskomattoman ihanan nami, että koko ajan vaan tekisi mieli hiippailla neitosen huoneeseen ja pukea tuo ihanuus päälle ja hiippailla ympäri kämppää keijukaisena. (Nuo Biancon kengät olisin jo varastanut myös elleivät jalkani sattuisi olemaan kaikkea muuta kuin keijukokoa, hehe).

Huomenna onkin sitten luvassa ihan kaikkea muuta kuin hiljaista koti-iltaa, iiks.

Only old and wise with clouded eyes

Saatoin kauan kadoksissa olleet kaksoset yhteen tekemällä löydön eilen Second hand storessa:Vihreät ovat merkkiä Veranice(?) ja mahtavat olla kevyesti törkeät halpiskopiot Biancosta aiemmin raahaamistani kiilakorkkareista. Tai sitten suunnittelijoilla on vain molemmilla pyörinyt mielessä kovin samanlaiset visiot, hmm.

Minuahan se ei tietenkään estänyt. Merkki mikä merkki, kunhan omaa silmää miellyttää. Tänään uudet vihreät pääsivät tulikokeeseen eli pitkin yliopistoa kipittelyyn. Vähän on hutera olo, koska korkolappuset ovat aavistuksen verran vinossa, mutta kai näillä vaappuu.

Muu päivän asustus olikin sitten kuulemma "kevyen mummomainen":

Hame, paita, kengät & vyö - Second hand store
Kaulakoru: Mummulta

En tiedä mikä minussa ja mummoissa on, mutta saan yllättävän usein kuulla pukeutuvani kuin mummot. Otan kommentit aina positiivisesti, koska mummothan ovat ihania ja usein oikeita tyylitaitureita. Katsokaa vaikka Hel-looksiakin: Siellä esiintyvät mummot voittavat animejrockernupää-hirvitykset kymmenen-nolla. Ei välttämättä juuri vaatteidensa takia, vaan ihanan asenteensa. Tottahan minäkin haluan syleillä sisäistä mummoani ja haaveilla eläkepäivistä, jolloin ei vain yksinkertaisesti enää jaksa huolehtia siitä, mitä muut ajattelevat. Hihi.

Tässäpä olisikin kelpo tulevaisuuskuva:

(kuva)

Kuka pystyykään väittämään etteikö noiden lasien alta pursuisi rutkasti asennetta vaikka muille jaettavaksi?

Naisellinen kopsuttaja tunnustaa

Pari vuotta sitten en välittänyt kengistä yhtään. Inhoan edelleenkin talvikenkien ostamista ja tyydyn kesälläkin tallustelemaan samoissa turvallisissa popoissa. Nyt on kuitenkin muutoksen aika! Viva la Revolucion! (hämärät ranskantunnin muistot kuiskailevat, että tuossa kuuluisi jossakin kohtaa olla aksentti tai muuta korjattavaa. Oi Kosti, missä olet baskereinesi kun tarvitsisin sinua?)

Muutosvoiman airueet ovat tässä:Kiitos Bianco ja 50% ale. Olen koko päivän kopsutellut yliopiston käytäviä ja tuntenut itseni uuubernaiselliseksi. Olkoonkin, että päivän muu vaatetus ei varmasti saa ketään muutakaan hekumoimaan. Tässä siitä hiukan muunneltu versio: Kengät: Bianco

Hame: Stockmann
Sukkahousut: H&M
Paita & vyö: Kierrätyskeskus

Oli vain pakko siis pakko päästä esittelemään uutta löytövyötäni Oulun kierrätyskeskuksesta. Aivan uskomatton iso. Varmaan yli 20 senttiä (missä on mittanauhat, kun niitä tarvisi?). Todellinen namistus ja varmasti luo rokkiuskottavuutta vaikka kuinka muuten hempeään asukokonaisuuteen.
Mutta nyt on aika valmistautua tupareihin. Tietää olevansa oikeanlaisten ihmisten keskellä yliopistolla, kun porukka haluaa alkaa juhlimaan tiistaina. Mutta minkäs minä teen, kun joukkovoima luo paineen? Hii.

Pieni talo preerialla

Uusi mekkorakkauteni on ollut viikon aikana päälläni neljänä päivänä. Näin käy todella todella harvoin. Yleensä tulee ihan ällönuutunut-olo, jos koko ajan sombailee samoissa kamppeissa. Mekko on löytö Pelastusarmeijalta ja pitsikoristukset edessä ovat taas minun herkkää lisäystäni.

Käytiin tänään perheen kanssa syömässä Fransmannissa enkä voi kyllä hirveästi kehua. Tilasin kampasimpukoita (jotka oli kyllä nameja, mutta joita oli tyyliin neljä pikkuruista kokkaretta) ja sienirisottoa (jota oli huomattavasti enemmän ja ällöttävän kermaista). Palvelukin oli kovin zombimaista. Mööö.

Tytöt on muuten parhaita.

Oorait nyt pitäisi kai uhmata Oulun aivan hirveää tuulta ja sadetta ja pyöräillä poikaystävän luokse. Ja sitten patonkia natustelemaan, nomnom.

All children have superpowers - some more than others

Moi moi mukulat plus muu herrasväki, kyllä elämä nyt hymyilee minulle. Opiskeluriennot ovat pitäneet tämän tytön kiitettävän kiireisenä ja neiti Babooshka on leijunut ties missä kissanristiäisissä ympäri maailmaa kivoissa mekkosissaan. Ja arvatkaa olenko muistanut ottaa asuista yhtään kuvia? Non. Paitsi tzädäm tässä Vulcanalia-asustukseni:

Le Mekko - Kultakissa
Vyö - toisesta mekosta viety

Sain viikkoja sitten ihanalta kanssaoululaiselta pupulihavistolta musikaalisen haasteen:
"Listaa viisi laulua, joista pidät tällä hetkellä. Ihan sama, mitä genreä ne ovat, millaiset sanat niissä on tai ovatko ne edes hyviä, mutta niiden täytyy olla lauluja, joista todella nautit tällä hetkellä. Tämän syksyn parhaat biisit, jotka saavat olla joko täysin tuoreita tai mahdollisesti vanhempia tapauksia."

Tämän vuoden aikana olen kasvattanut syvää kiintymystäni ihania indienaisia kohtaan. Karskit mieslaulajat ovat jääneet taka-alalle, kun olen tuudittautunut kuuntelemaan puhdasta kauneutta pyöräillessäni ympäri Oulua. Olisin voinut listata paljon pidempäänkin, mutta pysytäänpä ohjeistuksessa:

Feist: My moon my man
Kanadalainen nainen, jonka uusin levy on jopa edellistä levyä parempi. Tämä on vain niin syysmusiikkia - hiukan kosteaa, hempeää, tummasävyistä, mutta kirkkaalla paletilla.

Scandinavian music group: Missä olet Laila?
Isosiskoltani olen loistavan vaatemaun lisäksi perinyt rakkauden SMG:n musiikkiin. Uusimman levyn nimibiisi tarttuu päähän liplattamaan ja laineilemaan ja edesauttaa kesästä haaveilemista

Anna Järvinen: Götgatan
Ruotsalaisen Anna Järvisen debyytti on ollut soundtrackini kesälle. Voi kun oma tankeroruotsinikin suhisisi näin mukavasti.

Pintandwefall: The X-box
Suomalainen punkkibändi ja kappale perustavanlaatuisista eroista: I have an X-Box/ You've got Nintendo/But that's a bit different. Sjeah!

Bat for lashes: What's a girl to do
Kaunis, surullinen, synkkä kappale aivan tolkuttoman hienolla videolla.

Kuukauden päästä minulla olisi aivan varmasti eri vastaukset. En ole sellaista ihmistyyppiä, joka rakastuu Iron Maideniin 12-vuotiaana ja pitää bändin nimeä kantavaa farkkuliiviä vielä nelikymppisenäkin. Vaihtelu aina virkistää.

Lätkäistäänpä vielä loppuun todistetta aivan ihanasta kietaisumekosta, joka iski silmääni kirpparilla viikohko sitten:Mekko ja vyö: Second hand (Second hand store)
Kengät: Second hand (Suomussalmen kierrätyskeskus)

Rakkaani pääsi heti samana iltana päälle, mutta koki karmaisevia hetkiä, kun eräs hyvin karvainen herrasmies kaatoi koko kirsikkaoluensa päälleni. Huhhuh. Onneksi selvisin pelkällä säikähdyksellä ja mukava tyttö tarjoutui auttamaan sotkun pesemisessä Never Grow Oldin vessassa. Valkoinen jäi tällä kertaa valkoiseksi.

PS. Vihaan bloggeria, koska vaikka kuinka yritän en saa yhtenäistä fonttia tälle tekstille. Kthxby.

Syleile sisimpääsi

Hiuksille on pakko tehdä jotain. Meinasin kasvattaa etutukan pois, mutta ehkä en sittenkään. Näytän liian kaljulta, kun en omista kulmakarvojakaan. Ei kai se auta kuin antautua hovikampaajani (lue kämppikseni) käsiin ja toivoa, että tällä kertaa vasen ja oikea puoli muistuttaisivat toisiaan edes suht läheisesti.Päätin syleillä sisäistä humanistiani ja pulittaa huikeat 20 senttiä kierrätyskeskukselle ruskeista vakosamettihousuista (hohoo nyt meillä on poikaystävän kanssa samisluukki).

Nyt valmistautumaan Vulcanaliaa varten. Oulun yliopisto påp påp.