Summertime cowboy

Nyt minäkin sitten menin ja ihastuin Poladroidiin lopullisesti. Syytän siskoani. Poladroidin käytön pahana puolena on se, että se näyttää parhaalta kesäkuvissa. Tuloksena hirvittävä ja kouriva kesänkaipuu. Olen yrittänyt jo pari tuntia kammeta vaatteita päälle ja kävellä (pyörä sanoi sopimuksen irti eilen) keskustan kirjastoon tenttikirjoja haalimaan. Mutta ei tee yhtään mieli vetää tuhanta kerrosta vaatteita päälle ja rymytä pakkaseen. Rakasta ipodianikin paleltaa ulkona niin, että joudun koko ajan hieromaan siihen elinvoimaa vanttuillani.


Reipashenkisen kävelyn sijaan olenkin siis istunut kämpillä kuolaten ruokaohjeita, poladroiden ja lukien José Saramagoa. Mitään näistä kolmesta ei selkeästikään voi tehdä liikaa.


Löysin muuten vihdoin ihanat talvikengät, jotka täyttivät huiman tiukat kriteerini: ei nahkaa eikä missään nimessä mustat tai ällönnahkaisen ruskeat. Nämä olivat sitä paitsi niin söpöt, että päätin unohtaa kriteerit numero kolmen ja neljän eli ei korottomia eikä nilkkureita, hmm ups. Mutta tuo väri nyt on vaan aivan mielettömän makia, nomnom.

Sei-sei-seitan

Julmistuneena siitä, että kaikki potentiaalinen aktiivisuuteni ja energiani joutui tyhjäkäynnille luentojen perumisen takia, päätin toimia oikeana mestarikokkina ja valmistaa seitania, tuota möykkyistä epämääräisyyttä, joka on piristänyt monen vegen ruokavaliota. Hyvä ohje siihen löytyy Kurpitsamoska-blogista.

Ensimmäinen yritys meni ihan reisille tai siis tarkemmin sanottuna viemäriin. Mutta seuraavaan laitettiinkin sitten tuplamäärä rakkautta ja Björkiä soimaan valmistuksen taustalle.

Say hello to my Seitan

The Conclusion: Koko homman valmistuksessa meni niin kauan, että sen aikana ehdin sammuttaa nälkääni puolikkaalla paprikalla, auringonkukansiemenillä ja lukuisilla leivillä. Niinpä en lopulta jaksanut namisoossia edes kauhean paljon vetää naamaani. Kämppikselle jämät kuitenkin maistuivat. Ja saa maistuakin, ettei ihan täysin kauhistu keittiömme tämän hetkistä tilaa:

Hehe. Minun kanssa kannattaa asua. Plus sotkulta ei tietenkään säästynyt myöskään allekirjoittanut, jolla on hurmaava tapa jauhoja käsitellessään pyyhkiä ylimääräiset vaatteisiinsa:

Uskomatonta, mikä hehkeä Kodin Hengetär olenkaan. Jauhoa sukissa asti. Voi luoja hihihi.

Happy chipper Go Go Girl

Minä en ole oikeastaan koskaan osannut ottaa muotia tai vaatteita kovin vakavasti. Katselen kyllä välillä kunnioittavasti kylmän viileitä kokomustiin pukeutuneita ah-niin-kuuleja tyylinikkareita, mutta oma peikkomainen pikkutytön olemukseni ei moiseen tunnu sopivan.

Mutta leikkisyys ja söpöily ja hauskuus on ehkä ihanimpia juttuja ikinä vaatteissa. Mun pitäisi selkeästi muuttaa Japaniin tai hommata työpaikka lastentarhasta tai reggressoitua suoraan lastentarhatasolle. Näillekin laseille hihitin hysteerisesti kymmenen minuuttia Pelastusarmeijalla ja sitten kipitin äkkiä kassalle. Kissanainen meets tukiaismainen_camp_glamour on yhtäkuin ooh ootte kivat ja niin mun.

Höpsöys-kilahdus tapahtui taas, kun kiertelin Second hand storessa ja kypsyin ylihintaisiin rätteihin, kunnes Henkselipaita käveli vastaan eurolla. Hihihihihii. Iihanaa nyt voin olla vähän miehekäskin.

PS. Paatuneena sarjakuva-addiktina on pakko hehkuttaa postissa tullutta hienoutta. Charles Burnsin Musta Aukko on ehdotonta luettavaa kaikille, jotka ymmärtävät hyvän taiteen ja ennenkaikkea yksinkertaisesti loistavan tarinan päälle. Jos ei siis samantien pelästy epämääräisiä ruumiinjatkeita, alastomuutta ja paikoitellen groteskia meininkiä. Mmm mahtavuutta.

FIT YOUR PANTS!

Oi Riika. Siis sehän oli aivan todella ihana paikka enkä todellakaan osannut odottaa moista. Vanha kaupunki oli nätti, seura parasta, paikalliset mukavia ja meidän hostelli uubersymppis. Plus kaiken hyvän lisäksi pääsi vielä treenaamaan englannin taitoja, kun seuraamme liittyi ihana aussi. En ostanut mitään muuta kuin juotavaa, ruokaa ja pari pääsylippua. Riiasta löytyi omaa kotoista Nelivitostakin ihanampi rokkibaari Depo, jossa oli livemusiikkia joka ilta ja pinkkihousuinen DJ, joka pyöri väkkyrää.

Seuraa epämääräinen kuvakavaldi, jossa epämääräistä häröilyä epämääräisissä paikoissa:




















Vaan olipa kiva tulla kotiakin. Baarielämä neljänä iltana peräkkäin plus nähtävyyksien tsekkailu oli tosi tosi väsyttävää. Mutta enpä kadu, en sitten yhtään hihii.

Matkakuumetta ilmassa, hohoo

Ooh ooh huomenna lähdemme autoilemaan kohti Tamperetta ja sieltä päräytetään lentokoneella Riikaan. Viisi yötä Friendly Fun Franks Hostellissa ja pööpöilyä ties missä paikoissa. Jännittävää hihii. Ja tästä ei todellakaan tule shoppailureissua, koska A. Hyi iu, en tajua matkustamista jonnekin maahan vain hirveä kulutushysteria mielessä ja B. Otan matkaan vain käsimatkatavarat eli ei minulla mitään ylimääräistä laukkuun mahtuisikaan. Tarkoituksena on siis syödä ja elää hyvin pienellä budjetilla ja nauttia hyvästä seurasta mielenkiintoisessa kaupungissa.
Käytiin muuten eilen Haaparannassa näyttämässä kaverin Briteistä tulleelle ystävälle vähän Ruotsin puolta. Onhan se paikka vähän sellainen omituinen ostoskeskusmekka ja aika mälsä lopulta. Kävin Gina Tricotissa, joka on kyllä yksi yliarvostetuimmista kaupoista Suomessa, yhhyh. Mutta muuten oli kivaa. Seura oli ihanaa ja Arnoldsin donitsit on aina unelma.

Olin liikkeellä ihanassa, kevyesti goottivivahtavassa mekossa, jonka sain (ikuisuus)lainaan kaverilta. On kuulemma sille liian iso ja inhottavaa kangasta. Minun onni! Tää on ihan ältsisöpö ja laskeutuu tosi kivasti.

Mutta ei mulla kyllä noita kenkiä oikeasti ollut. Onnistuin uutena vuotena hieman telomaan itseäni noustessani paljusta, joten tämän hetkinen liikkumistapa on pöljän näköistä konkkaamisen ja nilkuttamisen välimaastoa. Nooh jospa se poikaystävä suostuisi kantamaan naistaan ympäri Riikaa. Hihi.