Nyt minäkin sitten menin ja ihastuin Poladroidiin lopullisesti. Syytän siskoani. Poladroidin käytön pahana puolena on se, että se näyttää parhaalta kesäkuvissa. Tuloksena hirvittävä ja kouriva kesänkaipuu. Olen yrittänyt jo pari tuntia kammeta vaatteita päälle ja kävellä (pyörä sanoi sopimuksen irti eilen) keskustan kirjastoon tenttikirjoja haalimaan. Mutta ei tee yhtään mieli vetää tuhanta kerrosta vaatteita päälle ja rymytä pakkaseen. Rakasta ipodianikin paleltaa ulkona niin, että joudun koko ajan hieromaan siihen elinvoimaa vanttuillani.
Reipashenkisen kävelyn sijaan olenkin siis istunut kämpillä kuolaten ruokaohjeita, poladroiden ja lukien José Saramagoa. Mitään näistä kolmesta ei selkeästikään voi tehdä liikaa.
Löysin muuten vihdoin ihanat talvikengät, jotka täyttivät huiman tiukat kriteerini: ei nahkaa eikä missään nimessä mustat tai ällönnahkaisen ruskeat. Nämä olivat sitä paitsi niin söpöt, että päätin unohtaa kriteerit numero kolmen ja neljän eli ei korottomia eikä nilkkureita, hmm ups. Mutta tuo väri nyt on vaan aivan mielettömän makia, nomnom.
4 kommenttia:
Ihanat kengät! Ovatko oikeesti ihan vegaanit? Kade!
Muija - Kiitos :) mutta eivätpä ne taida olla aivan vegaanit. Opiskelijabudjetilla sellaisten kenkien löytäminen tuntuu vähän mahdottomalta.
minä kanssa olen poladroid fani, siihen jää ihan koukkuun! kiva blogi sulla, ihanan pirteä! :)
Mai - Joo se on niin söpökin se koko käyttöliittymä, kaikki ne äänetkin hihii :) Ja kiitos hyvä, että minun tavanomainen pirteys jotenki siirtyy näihinkin teksteihin.
Lähetä kommentti