Päätin kompensoida eilisen merkinnän fleecesankarivetoisuutta ja esitellä vähän päivää, jolloin olin todennäköisesti elämäni glamooreimmassa kunnossa. Sitä varten täytyy matkustaa valonnopeudella vuoteen 2006, tasan neljän vuoden päähän, jolloin minä ja upea tanssiparini liihottelimme ties mitä perinnetansseja Wanhojen tansseissa.
Luin tämän aamun Hesarista epäuskoisena kuinka jotkut käyttävät wanhoihin järkyttäviä summia rahaa (yli tonni?!). Pelkkä puvun hankkiminen ei riitä, vaan ilmeisesti täytyy myös hommata manikyyrit, koekampaukset ja suihkurusketuksetkin (terkkuja vaan pikkusiskolle, haha). Minähän luonnollisesti väkräsin kampauksen itse vessapaperisutturoilla, sutaisin vähän meikkiä naamaan, tanssin isosiskoni vanhassa mekossa ja äidiltäni lainatuissa kengissä. Ja tunsin oloni aivan ihanaksi ja kauniiksi Disney-tason prinsessaksi. Kun tanssiparikin oli mitä mainioin ja viihdyttävin herrasmies ja tanssiminen satojen ihmisten katsellessa suurinta mannaa tällaiselle narsissille, niin ei oo kumma, että päivä lukeutuu yksiin elämäni parhaimmista.
Eläisin hyvin mielelläni nämä hetket uudestaan, kyllä kiitos.
Toivottavasti tämän vuoden wanhoilla on ollut vähintäänkin yhtä kivaa kuin minullakin oli.
3 kommenttia:
Joo, kyllä voisin minäkin matkustaa ajassa viime vuoteen ja tanssahtelemaan uudestaan prinsessapuvussa. :) Mutta en tajua tuota älytöntä rahan tuhlausta! Minusta puvun vuokraaminen/lainaaminen on paras ratkaisu, sillä mitä sellaisella hörhelöpuvulla vanhojen jälkeen edes tekee? Minä en ainakaan tekisi mitään... Mutta kampaajakäynti oli kyllä ihan kiva luksus! :)
Joa - :) Joo näin myöhemmin ajateltuna kampaamokäynti ja itseasiassa ammattilaisen tekemä meikkauskin olisi voinut olla ihan hauskaa jatke prinsessapäivään, mutta tulipahan itse väännettyä :)
mäkin meikkasin itse!! t ilkeä anonyymi pikkusisko
Lähetä kommentti