Uusi vuosi meni aivan muikeasti huolimatta päättömästä harhailusta ja spontaaneista ajatumisista tai ehkäpä juuri niiden takia. Salsahame ja skumppa keinuttivat ja lähipubin kantaeläjä tiedusteli olinko puketunut jotain esitystä varten. Jooo, tietty jos Park 57 lasketaan näyttämöksi niin tottahan toki. Esitykseni päähuipentuma nähtiinkin kun vein avokkini vuosipäivän kunniaksi (3 vuotta täynnä) tassimaan hitaita Twin peaksin tunnarin tahtiin. Naama loisti onnesta kilpaa diskovalojen kanssa.
Tänään ulkona on kylmä, mutta kun ihana neitonen soittelee ja ehdottelee kevyttä kaupungilla kierähtämisreissua, on pakko vetää päälle oma henkilökohtainen viidakko ja kuulostella isojen kissapetojen mouruntaa.
lauantai 2. tammikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
voi että kun kirjoitat hyvin! tekstisi on ihanan eläväistä ja söpöä =)
Puf - Voi kiiios :) Oon kyllä aina pitänyt itteäni kohtuu sekavana kirjoittajana, mutta huippua jos siitä saakin selvää.
Lähetä kommentti