onnellinen etukäteiskeikkapöhnä

Tämä neiti olisi sitten huomisesta alkaen Helsingissä. Pääsyynä tämä:

Jos tuosta herkistelystä selviän hengissä niin eksyn hyvin todennäköisesti sekä Valtteriin, että Varustelekaan. Ja maanantaina Tallinnaan. Mutta lauantai-illan olen varannut vain hämmästelylle ja huokailulle.

Hausu of madness

Hihihihihihihhihiiihohohohohohoooheeeeh...

Katottiin äsken kyllä niin tajuntaapäräyttävä leffa, ettei ole mitään järkeä. Hulluutta ei pysty selittämään, se on vaan pakko nähdä itse.
Hausu, olkaa hyvä:

Need I say more?

Niin, että jos tykkää elokuvista, joissa ei ole päätä eikä häntää, mutta sen sijaan paljon splätteriä, demonikissa, lenteleviä ruumiinosia ja ihmissyöjäpiano niin ei voi kuin suositella. Kyllä ne japanilaiset vaan osaa hommansa kauhun saralla (ei sillä, että tässä pätkässä oikeasti olisi ollut edes mitään pelottavaa, hihii)

Ai niin, mutta täähän olikin mun vaatteidenihkutusblogi eikä mikään korkeakylttyyriä käsittelevä julkaisu. Pyydän nöyrästi anteeksi ja esittelen viime perjantain asun, joka kävi kanssani aah niin tutussa Ykälässä katsastamassa ihmehoboilukeikkoja.

Vyö, mekko - second hand
Kaulakoru -Italia
Pitsibolero - Zara
Sukkahousut - H&M

Pahoittelut päättömyydestäni, mutta avokki toimi ensimmäistä kertaa elämässään hovikuvaajanani ja selkeästikin hommassa olisi vielä opettelemista. Hyvitykseksi ja kauhun tasapainon ylläpitämiseksi tarjoan vielä yhden Hausu-screencapin, josta löytyy kyllä pää, mutta muu kroppa on jo valitettavasti tippunut kaivoon...

Voin vaan lämpimästi ja koko sydämestäni suositella. Tunnin ja 25 minuutin voisi käyttää paljon huonomminkin.

Wanhat vuosimallia 2006, olkaa hyvät

Päätin kompensoida eilisen merkinnän fleecesankarivetoisuutta ja esitellä vähän päivää, jolloin olin todennäköisesti elämäni glamooreimmassa kunnossa. Sitä varten täytyy matkustaa valonnopeudella vuoteen 2006, tasan neljän vuoden päähän, jolloin minä ja upea tanssiparini liihottelimme ties mitä perinnetansseja Wanhojen tansseissa.

Luin tämän aamun Hesarista epäuskoisena kuinka jotkut käyttävät wanhoihin järkyttäviä summia rahaa (yli tonni?!). Pelkkä puvun hankkiminen ei riitä, vaan ilmeisesti täytyy myös hommata manikyyrit, koekampaukset ja suihkurusketuksetkin (terkkuja vaan pikkusiskolle, haha). Minähän luonnollisesti väkräsin kampauksen itse vessapaperisutturoilla, sutaisin vähän meikkiä naamaan, tanssin isosiskoni vanhassa mekossa ja äidiltäni lainatuissa kengissä. Ja tunsin oloni aivan ihanaksi ja kauniiksi Disney-tason prinsessaksi. Kun tanssiparikin oli mitä mainioin ja viihdyttävin herrasmies ja tanssiminen satojen ihmisten katsellessa suurinta mannaa tällaiselle narsissille, niin ei oo kumma, että päivä lukeutuu yksiin elämäni parhaimmista.

Eläisin hyvin mielelläni nämä hetket uudestaan, kyllä kiitos.

Toivottavasti tämän vuoden wanhoilla on ollut vähintäänkin yhtä kivaa kuin minullakin oli.

Fleecepöksyt - salee kuumin hitti

Huhhuh. Tiedättekö sen mitättömyyden tunteen, joka seuraa aivan käsittämättömän inspiroivien blogien lukemisen jälkeen? Äääääeeeh. Sitten tulis vaikka tänne oman blogin puolelle ja esittelisi omaa talvipukeutumistaan:

Moi! Oon Babooshka. Pukeuduin tänään poikaystävän fleece-housuihin, koska oli muuten kylmä (-25 astetta)! Tässä todistusaineistoa:

Jaaaa, tässä vaiheessa ne viimeisetkin ihanat hupsut, jotka on klikannut tämän blogin suosikikseen häipyy takavasemmalle.

Ei mutta oikeasti, vaatteet ja niiden päälle pukeminen ei ole jostakin syystä viime aikoina oikein napannut. Olosuhteisiin nähden voi siis olla tyytyväinen, että noissa kuvissa on ylipäänsä jopa housut jalassa. Ja syy, miksi edes lähdin ulos talosta oli tietenkin pikkusiskon penkkarit. Ollappa itsekin taas nuori ja vetree ja elämä edessä. Paitsi, että oikeasti ollaan kyllä ihan samassa lähtöruudussa - aloitin nimittäin tänään pääsykokeisiin lukemisen (kolmatta kertaa, jee...).

Sisko on sitten tuo vesikauhuisen näköinen piparimies.

No niin. Jospas se päivän kehittävä sisältö olisi tässä ja voisin hyvillä mielin painua nukkumaan, jotta herään varmasti klo 03.00. Silloin olisi nimittäin vuorossa tällaista henkistä orgasmia:

(kuva)

IHANAA.

Babooshkan Italia-tournee

Maailmanvalloittaja Babooshka täällä hyvää päivää. Nyt parin viikon aikana on tullut kierreltyä Pohjois-Italiaa sekä vähintäänkin yhtä kiinnostavaa Suomen Kainuuta. Ensimmäisellä reissulla oli jopa kamerakin mukana, joten on aika jälleen yhden hyvin kuvapainotteisen matkapostauksen! Aiemmat Babooshka maailmalla postaukset ovat keskittyneet Latviaan ja Argentiinaan. Maista tai reissusta en ikinä jaksa raatata kauhean pitkään, koska koen olevani epäkelpo tarinanikkari ja typistäjä. Antaa siis kuvien puhua puolestaan.

Homman nimi oli siis Bobcatsss-seminaari informaatiotutkimuksen alan opiskelijoille. Vaikken alasta ole enää yhtään kiinnostunutkaan niin aina hauskan opiskelijaporukan kanssa lähtee mielellään maailmaa kattelemaan. Ja olihan siellä kivvaa. Italia ei kyllä noussut vieläkään suosikkimaihini, mutta Parmassa oli kyllä niin nättiä, että uuh. Italialainen ruoka on muuten edelleen ehkä yliarvostetuinta ikinä, vaikka viimeisenä iltana söinkin elämäni herkullisimman hevospaistin (sori Histamiini, klip klop, klip klop, hevonen on pop). Mutta varsinkin Milanon aperatiivi-kulttuuri saa minulta kiitosta: baareissa sai happy hourin aikaan yhden drinkin hinnalla syödä buffet-pöydästä niin paljon kuin halusi. Toimii.

Niin ja mitä muuten tekee kasa suomalaisia opiskelijoita ulkomailla, kun ulkona sataa räntää eikä hostellista poistuminen ole vaihtoehto? Järjestää tietty viiksibileet:

Hehehhehee.

Nyt voisi mennä hakemaan pirtelöaineksia Valintatalosta ihan vaan sen takia, että se on auki kymmeneen asti. Huhuu ihan hullua. Täällähän alkaa olla ihan big city-meiningit.