Siis aivan hervotonta, hillitöntä, hulvatonta

Naisten lehdet jaksavat aina tasaisin väliajoin muistuttaa kuinka jokaisella omanarvontuntoisella naisella tulisi olla ainakin yksi monikäyttöinen valkoinen paitapusero vaatekaapissaan. Arvatkaa huviksenne löytyykö.

"Mikään ei ole kauniimpi ja varmempi vaate kuin täydellinen valkoinen kauluspaita" (Olivia, maaliskuu 2009)

Mutta kun varmuus on niin tolkuttoman tylsää! Entä yllätyksellisyys ja seikkailunhalu? Minä olen sitä mieltä, että jokaiselta naiselta tulisi löytyä ainakin yksi sellainen vaatekappale, jossa olo on aivan ihanan höpsön hulvaton niin että peiliin katsominen ilman klovnin elkeitä on mahdotonta. Eihän kaiken tarvitse aina olla niin täydellistä ja tiptop. Vaatteiden pitää olla just hauskoja. Jos törmään kirpparilla johonkin hervottoman rumaan kamaluuteen, päässä alkaa heti surista lupaavasti. Niin kuin tämän paidan kohdalla. Siinä on aivan hillittömät pellehihat, se on jättimäinen ja se on kirkkaan turkoosi valkoisin palloin. Eihän tästä voi olla tykkäämättä. Paitsi vissiin se ihminen joka myi tämän kirpparilla parilla vaivaisella eurolla, hihii.

Tulis vaan se kesä vielä sieltä. Tää paita on varmasti suunniteltu heitettäväksi puolihuolettomasti bikinien päälle. Ja miten nuo hihat sitten lepattaakaan lämpimässä merituulessa -IIIIH.

Ai niin muuten vaihdoin blogin nimeä. Tätä mullistavaa vallankumousta oon suunnitellut lähes siitä asti, kun blogi on ollut pystyssä. Entinen nimi löytyi iTunesin shufflen avustuksella, uusi on vähemmän yllättäen innoittunut samasta kappaleesta kuin käyttäjänimikin. Kati Puska, kuinka susta tykkäänkään. Älä koskaan muutu. (paitsi Oulussa päin voisit tietty keikkailla vähän ahkerammin).

Lapikasta lattiaan, kun siskojen kanssa humppaan

Keksin tässä päivänä muutamana, että koska sisällä saa talvella niin ankeita kuvia (tsekkaa edellinen postaus) niin täytyy selkeästi uskaltautua kameran kanssa ulos kylmään. Virhe virhe virhee. Voin nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa, että parikin astetta pakkasta on liikaa, jos meinaa reuhtoa pusikoissa ilman takkia.

Tämän asun pääpointtina on siskot. Nuorempi on Australissa ties missä ja vanhempi Turussa (sekin käytännössä ulkomailla - eihän sinne pääse junallakaan ilman vaihtoja). Ja koska siskot on muilla mailla vierahilla, on sitä kompensoitava siskoasioilla. Kuten tällä ihanalla kettupinssillä, joka tuli synttärilahjaksi postipaketilla Australiasta tai tällä varmaan jo kymmenen vuotta vanhalla Benettonin poololla, joka jätettiin haltuuni ennen Turkuun kaikkoamista. Ei nämä kamppeet tietenkään läsnäoloa korvaa, mutta ainakin vähän lievittävät akuuteinta siskoikävää.

Onneksi on lohdukkeena myös jotakin hyvin lämpöistä ja ihanaa:

Ihkasen aidot vanhat ja kuluneet ja hiukkasen, mutta just oikealla tavalla rumat lapikkaat. Oi autuutta. Kiitän ja kumarran kirpparijumalattaria, jotka jälleen kerran ovat siunanneet minua juuri niillä asioilla, jotka melkein ostin uutena kaupasta. Näistä lapikkaista löytyy moninkertaisesti enemmän luonnetta kuin uutuuttaankiiltävistä versioista. Ja säästyihän tuota rahaakin samalla sellaiset sata euroa.

Babooshkan paluu osa 47

Moumaumouuu! Viime päivityksestähän alkaa olla jo parisen päivää aikaa. Hahahaa. Otetaanpa äkäinen recappi, miltä oon näyttäny tällä aikaa:

Eli aikalailla samanlaiselta pallopäältä kuin aina ennenkin. Tukka on ollut vaan vähän tavallista sekavampi ja huulet keskimääräistä punaisemmat.

Oon vähän mietiskellyt, että josko sitä perustais uuden blogin. Mutta tuskin se kumminkaan tätä yleistä saamattomuutta sen kummemmaksi muuttais. Tai jos vähän laskisi tätä laatukynnystä ja panostais määrään, hahaa. Henk. koht ite tykkään kyllä enemmän laatuun kuin määrään panostavista blogeista. Mutta tää blogin kuvatus ei kyllä kärsi kummastakaan ominaisuudesta.

Muistaako muuten kukaan kuinka uhkasin käydä läpi koko vaatekaappini järjestelmällisesti läpi? Ja sit ennustin selkeästi täysin laskutaidottomana (lyhyt matikka!), että varmaan marraskuulle menee ennen kuin kaikki vaatteet on käytetty raikkaassa ilmassa? Ihan uskomatonta. Mulla on edelleen tää projekti kesken. Siis kuinka paljon yksi pieni tyttö voi tarvita vaatteita? Ihan järjetöntä. Enhän mää millään ehdi käyttää näitä kaikkia. Voisin oikeastaan lopettaa vaatteiden shoppailun tähän ja nyt. Ja sitten kun ystävät/sukulaiset ilmoittaa mut kolmenkymmenen vuoden päästä sellaiseen en_kestä_toi_lookki_on_niin_kymppilukulaista_pliis_ottakaa_tää_ja_makeovertakaa tosi-tv:seen, voin hyvällä omallatunnolla ostella uudet lateksihaalarit tai mitä ikinä silloin onkaan uusinta uutta eli vanhankierrätystä.

Mutta kaikkihan me tiedetään, ettei tää niin tuu tapahtumaan. Tai muuten kyllä, mutta mulla on kaikesta reenailusta kohta niin isot muskelit, ettei vanhat vaatteet vaan enää mahdu päälle. Truu stoori.