Keksin tässä päivänä muutamana, että koska sisällä saa talvella niin ankeita kuvia (tsekkaa edellinen postaus) niin täytyy selkeästi uskaltautua kameran kanssa ulos kylmään. Virhe virhe virhee. Voin nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa, että parikin astetta pakkasta on liikaa, jos meinaa reuhtoa pusikoissa ilman takkia.
Tämän asun pääpointtina on siskot. Nuorempi on Australissa ties missä ja vanhempi Turussa (sekin käytännössä ulkomailla - eihän sinne pääse junallakaan ilman vaihtoja). Ja koska siskot on muilla mailla vierahilla, on sitä kompensoitava siskoasioilla. Kuten tällä ihanalla kettupinssillä, joka tuli synttärilahjaksi postipaketilla Australiasta tai tällä varmaan jo kymmenen vuotta vanhalla Benettonin poololla, joka jätettiin haltuuni ennen Turkuun kaikkoamista. Ei nämä kamppeet tietenkään läsnäoloa korvaa, mutta ainakin vähän lievittävät akuuteinta siskoikävää.
Onneksi on lohdukkeena myös jotakin hyvin lämpöistä ja ihanaa:
Ihkasen aidot vanhat ja kuluneet ja hiukkasen, mutta just oikealla tavalla rumat lapikkaat. Oi autuutta. Kiitän ja kumarran kirpparijumalattaria, jotka jälleen kerran ovat siunanneet minua juuri niillä asioilla, jotka melkein ostin uutena kaupasta. Näistä lapikkaista löytyy moninkertaisesti enemmän luonnetta kuin uutuuttaankiiltävistä versioista. Ja säästyihän tuota rahaakin samalla sellaiset sata euroa.
keskiviikko 26. tammikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Mun rupes tekee mieli hillaa, kun katon näitä sun talvikuvia ja tota paitaa :)
Tulipa hyvä mieli, ku luin tän :) Se tässä melkeen ulkomailla asumisessa on vähän ikävää ku siskot on niin kaukana. Paita löysi hyvän kodin ja toinen sisko aika hyvin aavistanut sun maun.
Peps - Oi älä puhu! Nyt mullakin alkaa tehdä niitä mieli, mutta ne on niin kalliita :( Tosin mulla kyllä tekee mieli lakkaa, hahaa.
Maikki - Hyvä, että tuli hyvä mieli :) Määkin olin ihan yllättynyt miten se sisko näin hyvä oli tässä lahjanvalinnassa. Kai sitä jotakin parissakymmenessä vudessa oppii :)
Lähetä kommentti