Babooshkan suosikkivaatteet osa. 1

Jotkut vaatteet ovat ylitse muiden. Kuten tämä viidakkoseikkailu-mekko. Se on oikeastaan aika
ruma ja monellakin tapaa ihan järjetön, mutten luopuisi siitä mistään hinnasta.

Kattokaa nyt näitä mamman mussukoita TUI TUI.

Tää kainalossa hengaava leopardi on ehkä mun suosikki, koska se näyttää niiiin ylimieliseltä ja itseensä tyytyväiseltä. Eli vähän niin kuin minä aina, haha.

Jos elämä olisi RPG niin tästä mekosta saisi ainakin +50 agilitya ja +30 strenghtiä.

Peeäs. Olen viime aikoina ollut aivan supermielissään, koska me löydettiin uusi kämppä. Siis aivan oikeasti kämppä, joka on nätti ja tilava ja huippuhyvällä paikalla ja siis mainitsinko jo kokovartalopeilit (olen elänyt neljä pitkää vuotta ilman kokovartalopeiliä) ja astianpesukoneen. Vielä 30 päivää ennen kuin päästään muuttamaan, en kestä.

Mutta nyt tämä tyttö pistää juoksuksi, koska tämän blogin nro. 1 kovin fani jo odottaa, että tuon sille Everyday Minerals-lähetyksen. Pitää siis toimia, ettei se vaan ala ilkeäksi anonyymikommentoijaksi!

Asukuvamatriisi

Ensimmäinen merkintä pitkään aikaan ja heti olen huijaamassa lukijaparkojani (toivottavasti herkät mielenne kestävät!) Selailin kameraani ja löysin sieltä sittenkin kokonaista kolme (3!) asukuvaa tältä kesältä. Tai siis kaksi noista on oikeastaan huhtikuun puolesta välistä, mutta jos tämä kesä meinaa tällä tavalla loppua heti elokuun alkuun niin suonette kai että hiukan pidennän sitä alkupäästä. (Yrittäkää olla huomioimatta sukkahousujen ja saappaiden läsnäoloa, pliiks.)

Ja ilmoitellaanpa vielä loppuun reteästi, että kaikki jälleen kerran second handia. Viimeinen asu kuvaa muuten kaikessa karmivuudessaan koko kesän vallinnutta pukeutumisfilosofiaani: Ei_Häpyä. Mitä enemmän ihoa näkyy, sen parempi. Ilman kevyttäkään häveliäisyyden tunnetta olen koko kesän käyttänyt napapaitoja ja totaalisen läpinäkyviä pitsipaitoja. Lisäksi olen yhdistänyt nämä kamppeet kunnon resuiluun. Nyt kun myöhemmin ajattelee niin ehkäpä on onni onnettomuudessa, ettei sitä kuvamateriaalia kesän ajalta ole kovinkaan paljon.

Mutta nyt oon kyllä aivan into piukassa, koska on syksy ja syksy tuo aina mukanaan kaikkea hurjan ihanaa, luonnollisestikin tärkeimpänä niistä rakkaani paluu takaisin kotiin kesätöiden äärestä. Mjuh mjuh. Mutta sen lisäksi pääsee taas opiskelemaan ja nauttimaan kaikista opiskeluelämän tuomista lieveilmiöistä, voi sienestää ja marjastaa, saa mennä tankotanssitunneille rääkättäväksi, tulee ruska ja maailma tuoksuu hyvältä... Voi voi ja meillä kaikilla on niin muu-kaa-vaa.

Kesä-ya-ya!

Voitteko kuvitella, etten ole koko kesänä ottanut itsestäni yhtään kuvaa? Zero. Enpä kyllä ole ottanut oikein mistään muustakaan kuvia. Sääli. Nyt tää niinku käyttäis tätä kättä ja laittais sen tonne niskaan ja ottais siitä kiinni ja sais asioita aikaiseksi ja ehkä käyttäis sitä vapaaksi jäänyttä kättä sitten kuvien ottamiseen. Onneksi on Facebook ja kaikkien muiden ottamat kuvat, hahaa. Sori kamut, nyt ryöstöviljellään.

Kesän aikana olen käynyt kaikenlaisissa eksoottisissa paikoissa kuten Turussa (noi riemuidiootit on sitten mun siskoja),

Liverpoolissa,







Sodankylässä,

Kärsämäellä,

Haukiputaalla,

ja tietenkin patiolla.

Että semmottinen kesä. Hauskaa on vissiin ihan ollut, vaikka oishan tuota hauskanpitoa vielä enemmänkin aikatauluun mahtunut. Tai mieluiten niitä töitä (Ottakkee mut ensi kesänä töihin ihan kuka tahansa, oon osaava ja ihana!!).

Ai niin. Mulla on nykyään uusi tukka ja se näyttää tältä:

Se on kuulemma hipsteritukka, mutta minä kyllä sanon että pyhpah, eihän mulla ole edes lippuja Flow'hun.

I haz puutarhurihousut

Ostin housut eli byysat eli dongarit eli kollarit eli bögät eli sellaisen vaatekappaleen, jota en ikinä ikinä käytä. Muutos 2011 - se alkaa nyt! (ei pidä sekoittamaan siihen pienimunaisten ja katkerien ihmisten lulz 4ever-"puolueeseen") Siihen, että minut nähdään julkisella paikalla housuissa vaaditaan jo erikoishousut (ja ei, en puhu nyt näistä) eli erikoisen omituiset hyvän mielen pökät. Merikoskenkadun Pelastusarmeija I thank thee yet again.

Ja nää on nyt sitten aivan oikeat housut eivätkä mitkään lirularuleggingsit. Sus siunatkoon en kyllä käyttäis leggingsejä niin että puoli kankkua jää näkyviin.

VIIKONLOPPUVINGGEI OULULAISILLE!

Jos ette ole vielä käyneet Oulun Taidemuseon Aistikaaos-näyttelyssä, niin menkää ehdottomasti! Varsinkin jos olette samanlaisia kuin minä ja taideteoksia tekisi aina ihan hirveästi mieli mennä lääppimään ja silittelemään ja muuten vain kokeilemaan. Nyt se on nimittäin mahdollista ihan luvan kanssa: "Oleellinen osa Aistikaaosta on, että yleisö kokeilee, tekee ja muokkaa teoksia". Joka perjantai näyttelyihin pääsee aivan ilmaiseksi ja suosittelen kyllä koko sydämeni pohjasta. Oikeasti aivan paras tapa aloittaa viikonloppu - tulee niiiin hyvälle tuulelle.

Kuvan keskittyneestä basistinalusta nappasi ihana Noora

Nuo kierrätetystä romumetallista tehdyt soittimet olivat muuten mun henk.koht suosikkeja, vaikken antimusikaalisena ihmisenä osaa soittaa bassollakaan kämäistä humppakomppia kummempaa, hahaa.

Perjantaina on mahdollista myös saada muunlaista hengen nautintoa: ihana Mirel Wagner soittaa ja ennenkaikkea laulaa Nuclear Nightclubissa kappaleita tummaakin tummemmalta esikoislevyltään. Tällä naisella on kyllä niin jumalainen ääni, hurrrpurrr.

(Paikalla myös Joose Keskitalo, mutta jostakin syystä en oo ikinä lämmennyt sille ruikuttavalle runopoikahipille niin enpä nyt mainosta, nih!)

Niin ja lauantaina Nuclearissa on vielä Basismin aakkoset-nimikkeellinen keikkailta. Eritoten nää pojat kiinnostaisi:

Hahahahahaa, niin söpöjä. Mutta jee! Kyllä sitä Oulussakin aina välillä tapahtuu kaikkea kivvaa ja mukavaa. Laittakaahan dongarit jalkaan ja tulukaa pogoilemaan minun kaa!

Kulttuuritäti sienissä ja ostosvinkkejä

Riemuidiootti-Babooshka täällä entistäkin enemmän crazy cat ladyn näköisenä moi! Ostin itselleni kirpparilta kevättakin, joka on himppasen verran liian iso, mutta just sopivan höperön pinkki. Olo on kuin keski-ikäisellä kulttuuritädillä, joka harrastaa kesäteatteria.

Takkiin sonnustautuneena olin tänään ihanien naisten kanssa massiivisella kirpparikierroksella ja löysin uskomattoman söpön kesämekon. Siinä on kaikkea: Kaulus! Rusetti! Kukkakuvio! Tyllialushame!

Mietitte ehkä, miksei ilmeeni ole yllä olevassa kuvassa voitokkaan riemukas ja maailmoja haliva. Tässä syy:

;((((((((( Surunaamoja riittää vaikka koko kansalle!

Käykää äkkiä joku pieni ihminen poistamassa tuo Second hand storesta niin että uskallan mennä sinne ilman ylimääräisten sydämentykytysten vaaraa. Ja samalla kun olet liikkeellä käythän hakemassa bussiaseman Pelastusarmeijalta nämä täydelliset punaiset nahkasaappaat. Minun 39-40 mörssäreilläni on aivan turha unelmoidakaan 37 numeron kengistä. (Pienijalkaiset ihmiset vihaan teitä.)

Ja nyt, kun ihan mainosmieheksi jo aloin niin mainittakoon vielä, että Anttilasta saa osterivinokkaita kuusi pussia kolmella eurolla (normi hinta noin 5 euroa per pussi). En oo kyllä vielä aivan varma, mitä niistä kannattaa valmistaa, mutta syylistä ei ainakaan hetkeen pitäisi muodostua ongelmaa.

Peeäs! Pliis käykää joku myös ostamassa nämä! Ja sitten mulle saa lähettää kuvia, miltä ne näyttää in äktiön. Hahahahaa. Puoleen hintaan hei!

Pikkuharmaa harmaaseen arkeen

Haluatko tehdä juhlamekoistasi sopivampia arkiseen käyttöön? Ajatuksen tasolla pikkuharmaa, silkkihuivi ja kikkurakampaus eivät ihan johdattele luentokalvojen tuijottamisen jännittävään maailmaan, mutta yhdistettynä yleisrähjäisyyteen, höpöön ruususalkkuun ja kuraisiin saappaisiin ei kenelläkään käy pienessä mielessäkään, että olisit suunnistamassa kohti suuria juhlallisuuksia.

(Oikeasti olen luullut jo viisi vuotta, että tämä mekko olisi minun vaatekaapissani se_kuuluisa_pikkumusta. Tänään vihdoin tajusin sen olevan vain hyvin hyvin harmaa.)

Ja tuo salkku. Miksi olenkaan piilotellut sitä kaapissani nämä viimeiset pari vuotta? Tuskin minkään järjellisen syyn vuoksi. Sen kanssahan on äärettömän hyvät mahdollisuudet leikkiä pukuleikkejä, joissa hieno, mutta kovin mysteerishenkinen leidi astuu kapsäkki olallaan junaan. Mistä puheen ollen, huomenna matka kohti Helsinkiä ja pikkuneidin ristiäisiä. Voi hellanlettas ja tuituivaan toivottavasti kukaan ei odota, että tällä(kään) kertaa osaisin käsitellä parikuukautista vauvaa ilman pudotusvaaraa. Pelkkä katseleminenkin riittää minulle, mmkay.

She's the wonder girl

Sellaisina päivinä, kun energiataso on matalimmillaan, laitetaan päälle sisäistä Wonderwomania henkivä paita ja juodaan kymmenen kuppia kahvia. Japanin konditionaalisäännöt tuntuvat edelleen yhtä ylitsepääsemättömiltä, mutta hiusten kampaaminen voisi jo sujuakin.

Olisi miljoona asiaa tehtävänä esseistä, keskustelutehtävistä ja työhakemuksista lähtien, mutta minua kiinnostaa vain Al Jazeeran seuraaminen. Miten minun voidaan odottaa keskittyvän johonkin niin pieneen, kun muualla maailmassa tapahtuu jotain noin suurta?

Siis aivan hervotonta, hillitöntä, hulvatonta

Naisten lehdet jaksavat aina tasaisin väliajoin muistuttaa kuinka jokaisella omanarvontuntoisella naisella tulisi olla ainakin yksi monikäyttöinen valkoinen paitapusero vaatekaapissaan. Arvatkaa huviksenne löytyykö.

"Mikään ei ole kauniimpi ja varmempi vaate kuin täydellinen valkoinen kauluspaita" (Olivia, maaliskuu 2009)

Mutta kun varmuus on niin tolkuttoman tylsää! Entä yllätyksellisyys ja seikkailunhalu? Minä olen sitä mieltä, että jokaiselta naiselta tulisi löytyä ainakin yksi sellainen vaatekappale, jossa olo on aivan ihanan höpsön hulvaton niin että peiliin katsominen ilman klovnin elkeitä on mahdotonta. Eihän kaiken tarvitse aina olla niin täydellistä ja tiptop. Vaatteiden pitää olla just hauskoja. Jos törmään kirpparilla johonkin hervottoman rumaan kamaluuteen, päässä alkaa heti surista lupaavasti. Niin kuin tämän paidan kohdalla. Siinä on aivan hillittömät pellehihat, se on jättimäinen ja se on kirkkaan turkoosi valkoisin palloin. Eihän tästä voi olla tykkäämättä. Paitsi vissiin se ihminen joka myi tämän kirpparilla parilla vaivaisella eurolla, hihii.

Tulis vaan se kesä vielä sieltä. Tää paita on varmasti suunniteltu heitettäväksi puolihuolettomasti bikinien päälle. Ja miten nuo hihat sitten lepattaakaan lämpimässä merituulessa -IIIIH.

Ai niin muuten vaihdoin blogin nimeä. Tätä mullistavaa vallankumousta oon suunnitellut lähes siitä asti, kun blogi on ollut pystyssä. Entinen nimi löytyi iTunesin shufflen avustuksella, uusi on vähemmän yllättäen innoittunut samasta kappaleesta kuin käyttäjänimikin. Kati Puska, kuinka susta tykkäänkään. Älä koskaan muutu. (paitsi Oulussa päin voisit tietty keikkailla vähän ahkerammin).

Lapikasta lattiaan, kun siskojen kanssa humppaan

Keksin tässä päivänä muutamana, että koska sisällä saa talvella niin ankeita kuvia (tsekkaa edellinen postaus) niin täytyy selkeästi uskaltautua kameran kanssa ulos kylmään. Virhe virhe virhee. Voin nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa, että parikin astetta pakkasta on liikaa, jos meinaa reuhtoa pusikoissa ilman takkia.

Tämän asun pääpointtina on siskot. Nuorempi on Australissa ties missä ja vanhempi Turussa (sekin käytännössä ulkomailla - eihän sinne pääse junallakaan ilman vaihtoja). Ja koska siskot on muilla mailla vierahilla, on sitä kompensoitava siskoasioilla. Kuten tällä ihanalla kettupinssillä, joka tuli synttärilahjaksi postipaketilla Australiasta tai tällä varmaan jo kymmenen vuotta vanhalla Benettonin poololla, joka jätettiin haltuuni ennen Turkuun kaikkoamista. Ei nämä kamppeet tietenkään läsnäoloa korvaa, mutta ainakin vähän lievittävät akuuteinta siskoikävää.

Onneksi on lohdukkeena myös jotakin hyvin lämpöistä ja ihanaa:

Ihkasen aidot vanhat ja kuluneet ja hiukkasen, mutta just oikealla tavalla rumat lapikkaat. Oi autuutta. Kiitän ja kumarran kirpparijumalattaria, jotka jälleen kerran ovat siunanneet minua juuri niillä asioilla, jotka melkein ostin uutena kaupasta. Näistä lapikkaista löytyy moninkertaisesti enemmän luonnetta kuin uutuuttaankiiltävistä versioista. Ja säästyihän tuota rahaakin samalla sellaiset sata euroa.

Babooshkan paluu osa 47

Moumaumouuu! Viime päivityksestähän alkaa olla jo parisen päivää aikaa. Hahahaa. Otetaanpa äkäinen recappi, miltä oon näyttäny tällä aikaa:

Eli aikalailla samanlaiselta pallopäältä kuin aina ennenkin. Tukka on ollut vaan vähän tavallista sekavampi ja huulet keskimääräistä punaisemmat.

Oon vähän mietiskellyt, että josko sitä perustais uuden blogin. Mutta tuskin se kumminkaan tätä yleistä saamattomuutta sen kummemmaksi muuttais. Tai jos vähän laskisi tätä laatukynnystä ja panostais määrään, hahaa. Henk. koht ite tykkään kyllä enemmän laatuun kuin määrään panostavista blogeista. Mutta tää blogin kuvatus ei kyllä kärsi kummastakaan ominaisuudesta.

Muistaako muuten kukaan kuinka uhkasin käydä läpi koko vaatekaappini järjestelmällisesti läpi? Ja sit ennustin selkeästi täysin laskutaidottomana (lyhyt matikka!), että varmaan marraskuulle menee ennen kuin kaikki vaatteet on käytetty raikkaassa ilmassa? Ihan uskomatonta. Mulla on edelleen tää projekti kesken. Siis kuinka paljon yksi pieni tyttö voi tarvita vaatteita? Ihan järjetöntä. Enhän mää millään ehdi käyttää näitä kaikkia. Voisin oikeastaan lopettaa vaatteiden shoppailun tähän ja nyt. Ja sitten kun ystävät/sukulaiset ilmoittaa mut kolmenkymmenen vuoden päästä sellaiseen en_kestä_toi_lookki_on_niin_kymppilukulaista_pliis_ottakaa_tää_ja_makeovertakaa tosi-tv:seen, voin hyvällä omallatunnolla ostella uudet lateksihaalarit tai mitä ikinä silloin onkaan uusinta uutta eli vanhankierrätystä.

Mutta kaikkihan me tiedetään, ettei tää niin tuu tapahtumaan. Tai muuten kyllä, mutta mulla on kaikesta reenailusta kohta niin isot muskelit, ettei vanhat vaatteet vaan enää mahdu päälle. Truu stoori.